Surxondaryon alue
| Surxondaryon alue | |
|---|---|
 Paikallinen yhtye kansanperinnefestivaalilla. |
|
 Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla. |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Termiz |
| Pinta-ala | 20 100 km² |
| Väkiluku (2024) | 2 877 100 |
Surxondaryon alue (uzb. Surxondaryo viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin eteläosassa. Sen keskus on Termizin kaupunki. Alueen pinta-ala on 20 100 neliökilometriä.[1] Asukasmäärä oli 2 877 100 vuonna 2024[2].
Maantiede ja ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Surxondaryon alue rajoittuu luoteessa Qashqadaryon alueeseen, pohjoisessa ja idässä Tadžikistaniin, etelässä Afganistaniin ja lounaassa Turkmenistaniin. Se käsittää Surxonin–Sherobodin laakson. Keski- ja eteläosat ovat tasankoa, joka rajoittuu pohjoisessa Hisorvuoriin (korkein kohta 4 643 metriä), luoteessa ja lännessä niiden sivuhaaroihin Boysuntogʻiin ja Koʻhitangtogʻin sekä idässä Bobotogʻiin. Boysuntogʻvuorten läpi kulkee ”Rautaportiksi” kutsuttu Buzgalaxonan rotkolaakso. Etelässä on Amudarjan jokilaakso.[1][3]
Tasangon ilmasto on subtrooppinen. Kesät ovat kuumia ja pitkiä ja talvet leutoja ja lyhyitä. Heinäkuun keskilämpötila on 28–32 ja tammikuun 2,8–3,6 astetta. Vuotuinen sademäärä on etelän tasangoilla 130–140 ja Hisorvuorten rinteillä 445–625 millimetriä. Suurin osa sateesta saadaan talvella ja keväällä.[1][3]
Tärkeimmät vesistöt ovat vuorilta Amudarjaan virtaavat Surxondaryo ja Sheroboddaryo. Maatalouden keinokastelua varten on rakennettu tekojärviä ja kanavia, mutta etelässä joudutaan käyttämään myös pohjavettä.[1][3]
Hyötykaivannaisiin kuuluvat öljy, maakaasu, kivihiili, monimetallit, ruokasuola, rakennustarvikkeet ja kivennäisvesi. Maaperä on karua ja suolaista, ja etelässä on suuria hiekkadyynejä.[1][3]
Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista. Jokien varsilla ja vuorten rinteillä on metsiä. Bobotogʻvuorilla sijaitsevat Uzbekistanin laajimmat luonnonvaraiset pistaasimetsät. Vuorten eläinkunta on hyvin rikas. Alueella sijaitsee Surxonin luonnonsuojelualue.[1][3]
Hallinnollinen jako ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Surxondaryon alue on muodostettu vuonna 1941. Vuosina 1960–1964 siihen kuului myös Qashqadaryon alue.[1]
Alueeseen kuuluu Termizin aluetasoinen kaupunki ja 14 piirikuntaa: Angor, Bandixon, Boysun, Denov, Jarqoʻrgʻon, Muzrabot, Oltinsoy, Qiziriq, Qumqoʻrgʻon, Sariosiyo, Sherobod, Shoʻrchi,Termiz ja Uzun[4]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Denov, Sherobod, Boysun, Shoʻrchi, Jarqoʻrgʻon, Qumqoʻrgʻon ja Shargʻun[5]. Taajamia on 112 ja maaseutuasutuksia 859[4].
Asukkaista suurin osa on uzbekkeja (84 %). Lisäksi on muun muassa tadžikkeja (12 %), turkmeeneja (1 %) ja venäläisiä (1 %).[6] Kaupunkiväestön osuus oli 36 prosenttia vuonna 2024[7].
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen pääelinkeinot ovat maatalous, teollisuus ja liikenne[1]. Viljelysmaata on 284 300 hehtaaria, josta 271 600 on keinokasteltua ja 120 800 käytetään puuvillan viljelyyn. Alueella tuotetaan suurin osa Uzbekistanin ohutkuituisesta puuvillasta. Lisäksi viljellään viljaa, vihanneksia, riisiä, perunaa, hedelmiä ja viinirypäleitä sekä tuotetaan silkkikuitua. Laitumia on 854 200 hehtaaria. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, siipikarja ja hevoset. Alueella valmistetaan arvostettua Surxon suri -nahkaa.[1]
Teollisuuden tärkeimmät alat ovat puuvillan käsittely ja tekstiiliteollisuus. Lisäksi tuotetaan elintarvikkeita, öljyä, kivihiiltä, keramiikkaa ja rakennustarvikkeita.[1][8]
Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Taškentiin, Dušanbehen, Tadžikistanin eteläosaan, Afganistaniin ja Turkmenistaniin. Rajaliikenteen keskuksia ovat Termiz ja Denov. Termizissä ja Sariosiyossa on lentokentät ja Termizissä jokisatama.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueella toimii Termizin yliopisto. Denovissa on puutarha- ja viininviljelyn tutkimusasema. Kulttuurilaitoksia ovat arkeologinen museo, kotiseutumuseo, musiikki- ja draamateatteri sekä kansantaiteen keskus. Historiallisia kohteita ovat Termizin vanhakaupunki, buddhalaisten temppelien rauniot ja islamilaisen rakennustataiteen muistomerkit.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 8-zhild, s. 155–160. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2004. ISBN 5-89890-082-9
- ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 2.6.2024.
- ↑ a b c d e Uzbekskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, s. 480–482. Taškent: Glavnaja redaktsija Uzbekskoi sovetskoi entsiklopedii, 1981.
- ↑ a b Surxandaryo viloyatining ma`muriy-hududiy bo`linishi Surxondaryo viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 10.6.2024.
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 145. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Hududlar bo`yicha shahar va qishloq aholisi soni Surxondaryo viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 11.6.2024.
- ↑ Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 257. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andijon
- Buxoro
- Fargʻona
- Jizzax
- Karakalpakia (tasavalta)
- Namangan
- Navoiy
- Qashqadaryo
- Samarkand
- Sirdaryo
- Surxondaryo
- Taškent (pääkaupunki)
- Taškent (alue)
- Xorazm