Nathan Gunn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nathan Gunn (keskellä) Papagenon roolissa Taikahuilun esityksessä Metropolitan-oopperassa

Nathan Gunn (s. 26. marraskuuta 1970 South Bend, Indiana) on yhdysvaltalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka on äänialaltaan baritoni.[1]

Gunn opiskeli Illinoisin yliopistossa William Millerin ja John Wustmanin johdolla. Hän sai 1990-luvulla useita palkintoja, kuten Marian Anderson -palkinnon (1996). Hän voitti myös Metropolitan-oopperan National Council Competitionin vuonna 1994.[1] Ensimmäisen esiintymisensä Metropolitan-oopperassa Gunn teki vuonna 1995 John Coriglianon The Ghosts of Versailles'n esityksessä.[2] Gunn on tulkinnut suuren määrän rooleja eri kielillä; näihin ovat kuuluneet Figaro (Sevillan parturi, Gioacchino Rossini), Marcello (La bohème, Giacomo Puccini) ja Riolobo (Florencia en el Amazonas, Daniel Catán).[1]

Gunn esiintyi vuonna 2000 Pariisin oopperassa Andrein roolissa Sergei Prokofjevin oopperassa Sota ja rauha. Tästä tehty Arthaus Musikin DVD-julkaisu saavutti laajan kriittisen tunnustuksen. Vuonna 2002 Gunn teki ensimmäisen esiintymisensä Covent Gardenissa Harlekiinin roolissa Richard Straussin oopperassa Ariadne Naxoksella.[1] Hän on esiintynyt myös muun muassa San Franciscon oopperassa, Chicagon lyyrisessä oopperassa ja Baijerin osavaltionoopperassa. Gunn on tehnyt myös konserttiesiintymisiä lukuisten orkesterien kanssa ja pitänyt resitaaleja eri maissa.[3] Hän esimerkiksi lauloi Johannes Brahmsin Saksalaisen requiemin ja Joseph Haydnin Luominen-oratorion esityksissä Carnegie Hallissa.[1]

Gunn lauloi nimiroolin Benjamin Brittenin Billy Buddin levytyksessä[1] Virgin Classicsilla; levytys palkittiin vuonna 2010 Grammylla. Tämän ja muiden oopperalevytysten ohella Gunn on julkaissut myös sooloalbumeita. Hän on tehnyt esiintymisiä musikaaleissa, joita ovat olleet Camelot, Karuselli, Sweeney Todd ja Teatterilaiva.[3] Vuonna 2008 Gunn esiintyi Glyndebournen oopperafestivaalilla Isä Deluran roolissa Péter Eötvösin teoksessa Love and Other Demons; esityksestä tehtiin myös vuonna 2013 julkaistu levytys. Gunn tulkitsi toukokuussa 2010 Paulin roolin Daron Hagenin Amelian kantaesityksessä. Hän esiintyi vuonna 2015 Santa Fen oopperassa Jennifer Higdonin Cold Mountain -oopperan kantaesityksessä. Gunn kantaesitti Hershey Felderin teoksen Flying Solo (2018), joka on Gunnin elämää ja sukuhistoriaa käsittelevä yhden miehen show. Vuonna 2020 häntä kuultiin Ricky Ian Gordonin kamarioopperan Ellen West levytyksellä.[1]

Vuonna 2007 Gunn pääsi lauluprofessoriksi Illinoisin yliopistoon (Urbana-Champaign)[3][4]. Vuonna 2013 hän aloitti Lyric Theatre @ Illinoisin johtamisen vaimonsa, pianisti Julie Gunnin kanssa. Aviopari perusti yhdessä Shot in the Dark -tuotantoyhtiön.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Nathan Gunn AllMusic
  2. ↑ Nathan Gunn Metropolitan Opera
  3. ↑ a b c Nathan Gunn Groves Artists
  4. ↑ Nathan Gunn School of Music, University of Illinois at Urbana-Champaign

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nathan_Gunn&oldid=21543400”