Luominen (oratorio)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oswalt Kreuselin kuvaus luomisesta 1500-luvun lopusta.

Luominen (saks. Die Schöpfung) on Joseph Haydnin säveltämä oratorio. Teos on musiikillinen kuvaus luomiskertomuksesta, ja sitä pidetään usein Haydnin mestariteoksena.

Haydn sävelsi Luomisen vuosien 1796 ja 1798 välillä. Säveltäjä oli tehnyt ennen sitä matkoja Englantiin ja ollut hyvin vaikuttunut kuulemistaan esityksistä suurista oratorioista. Kuullessaan Händelin Messias-oratorion esityksessä Hallelujah-osuuden Haydn henkäisi ystävälleen "Hän on suurin säveltäjä". Siihen asti Haydn oli pitänyt ystäväänsä Mozartia mestarina. Haydn sai inspiraatiota Luomisen säveltämiseen, ja halusi säveltää jotain kestävää. Teos kantaesitettiin huhtikuussa 1798 Wienissä. Haydn oli tuolloin 66-vuotias.

Paroni van Swieten laati tekstin oratorioon ja käytti siihen kolmea lähdettä: Genesistä ja Psalmien kirjaa Raamatusta sekä John Miltonin eeposta Kadotettu paratiisi. Libretto käännettiin saman tien englanniksi, mutta ensimmäistä käännöstä ei pidetä kielellisesti erityisen hyvänä. Haydn kuitenkin tarkoitti teoksen esitettäväksi englanniksi silloin, kun ollaan englanninkielisessä maassa.

Luominen on sävelletty orkesterille, kuorolle ja laulusolisteille. Teoksessa käytetään paljon sävelmaalailua: esimerkiksi oratorion alkusoitossa, jonka otsikkona on ”Kaaoksen esittely”, Haydn käyttää dissonoivia sointuja ja ensimmäiset sävelet ovat enemmänkin fraasien fragmentteja kuin pidempiä melodioita. Myöhemmin teoksen aikana, erityisesti resitatiiveissa, orkesteri jäljittelee mitä erilaisimpien luonnonilmiöiden ja eläinten ääniä ja tunnelmia.

Normaalisti teos kestää vähän alle kaksi tuntia. Se on jaettu kolmeen osaan. Viimeisessä osassa basso ja sopraano ovat Aadam ja Eeva. Sitä aiemmin solistit on nimetty enkeleiden mukaan, jotka ikään kuin kertovat luomisen etenemisestä (Gabriel on sopraano, Uriel tenori ja Rafael basso). Teos on tarkoitettu kolmen solistin esitettäväksi, vaikka joskus Aadam ja Eeva saavat omat solistinsa.

Teoksen tunnetuin levytys on Herbert von Karajanin 1960-luvun lopulla johtama levytys Deutsche Grammophon -yhtiölle, jossa solisteina piti alun perin olla Fritz Wunderlich, Gundula Janowitz ja Walter Berry. Wunderlich kuitenkin kuoli kesken levytysten, ja Werner Krenn hoiti hänen levyttämättä jääneet kolmen solistin osuudet ja resitatiivit, ja Dietrich Fischer-Dieskau otti Aadamin osiot esitettäväkseen.

Uudemmista levytyksistä John Eliot Gardinerin autenttisilla soittimilla tehty levytys on saanut hyvät arviot kriitikoilta. Gardinerin levytyksessä on käytetty resitatiivien säestäjänä fortepianoa siinä missä Karajanilla on teoksen valmistumisen aikoihin jo vanhentuneena pidetty cembalo.