Sevillan parturi

Sevillan parturi
Kuvitus vuodelta 1884.
Alkuperäinen nimi	Il Barbiere di Siviglia
Määritelmä	melodramma buffo in due atti
Säveltäjä	Gioacchino Rossini
Libretto	Cesare Sterbini
Pohjautuu	Pierre Beaumarchais’n näytelmään Le Barbier de Séville
Tyylilaji	opera buffa
Kieli	italia
Kantaesitys	20. helmikuuta 1816 Teatro della Torre Argentina, Rooma
Aikajana Rossinin oopperoista
Torvaldo e Dorliska Sevillan parturi Le Nozze di Teti e di Peleo 1815 1816 1816
Infobox OK

Sevillan parturi on Gioacchino Rossinin säveltämä koominen ooppera, joka kantaesitettiin Roomassa Teatro Argentinassa 20. helmikuuta 1816. Se perustuu Pierre Beaumarchais’n näytelmään Sevillan parturi. Suomalainen ensiesitys oli 3. maaliskuuta 1849 ruotsiksi teatteritalossa Helsingissä. Sevillan parturi on lajityyppinsä suosituimpia teoksia ja sitä esitetään yhä säännöllisesti. Sevillan parturin tarina jatkuu Beaumarchais’n näytelmässä Figaron häät ja Wolfgang Amadeus Mozartin oopperassa Figaron häät.

Oopperan tunnetuimmat osat lienevät alkusoitto sekä aaria Largo al factotum.

Musiikkinäytteet

Osa 1 (3:41)

Osa 2 (4:01)

Esittänyt vuonna 1929 New York Philharmonic johtajana Arturo Toscanini

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Henkilöt

• Kreivi Almaviva (tenori)
• Tohtori Bartolo (basso)
• Rosina, Bartolon tytär (mezzosopraano)
• Figaro, parturi (baritoni)
• Basilio, musiikinopettaja (basso)
• Fiorello, kreivin palvelija (tenori)
• Ambrogio, tohtorin palvelija (basso)
• Berta, tohtorin taloudenhoitajatar (sopraano)

Synopsis

Tapahtumapaikkana on 1600-luvun Sevilla.

Ensimmäinen näytös

Kreivi Almaviva koettaa vietellä ihastustaan, Rosinaa, esiintyen köyhänä opiskelijana nimeltä Lindoro. Rosina on vanhan tohtori Bartolon holhotti – tohtori taas itse suunnittelee naivansa tytön. Figaro, kreivin parturi ja oikea käsi, tarjoutuu auttamaan. Kotonaan, Rosina kirjoittaa Lindorolle kirjettä. Musiikinopettaja Don Basilio tuo tohtorille uutisia Kreivi Almavivan saapumisesta. Basilio ehdottaa kreivin päänmenoksi ilkeämielisten huhujen levittämistä ja Bartolo pyytää avioliittosopimuksen laatimista välittömästi, hänelle ja Rosinalle. Kreivi pääsee sisälle tohtorin taloon esiintyen juopuneena sotilaana ja heilutellen tekaistua virallista määräystä, joka velvoittaa tarjoamaan hänelle yösijan. Almaviva kuiskaa Rosinalle olevansa Lindoro. Don Basilio ja Don Bartolo koettavat saada tunkeilijan lähtemään, mutta tämä ei suostu hievahtamaankaan. Sählingin keskellä kreivi onnistuu sujauttamaan Rosinalle kirjeen. Sotilaita saapuu katsastamaan mistä mekkala johtuu ja kreivi lähtee lopulta ensimmäisen näytöksen päättyessä yleiseen sekamelskaan.

Toinen näytös

Kreivi palaa tohtorin talolle, tällä kertaa naamioituneena musiikinopettaja Don Alonsoksi, joka on muka kutsuttu paikkaamaan sairastunutta Don Basiliota. Hän nopeasti saavuttaa Bartolon luottamuksen ja sitä kautta myös luvan pitää Rosinalle oppituntinsa. Ajaessaan Don Bartolon partaa Figaro taas varastaa häneltä avaimen, jonka avulla kreivi ja Rosina voisivat karata. Basilio palaa yllättäen, mutta Figaro ja kreivi juonivat hänet matkoihinsa. Tohtori on kuitenkin edelleen epäileväinen ja koettaa kiiruhtaa avioitumista lähettämällä Basilion noutamaan paikalle notaarin. Bartolo onnistuu vakuuttamaan Rosinalle, että Lindoro onkin työskennellyt Almavivan hyväksi eikä oikeasti rakasta häntä. Rosinan sydän murtuu, mutta Lindoron saapuessa ja julistaessa tälle rakkauttaan, se sulaa. Basilio palaa notaari muassaan, mutta muutamaa juonittelua ja lahjontaa myöhemmin notaari suostuu olemaan todistajana Rosinan ja kreivin naimisiinmenolle. Paikalle saapuva tohtori Bartolo on aluksi raivoissaan joutuessaan todistamaan Rosinan ja kreivin liittoa, mutta leppyy kun hänelle kerrotaan ettei myötäjäisiä tarvitse maksaa.

Levytyksiä

• 1952 – Victoria de los Ángeles, Nicola Monti, Gino Bechi, Nicola Rossi-Lemeni; La Scalan kuoro ja orkesteri; Serafin. (Testament SBT 2166)
• 1958 – Maria Callas, Tito Gobbi, Luigi Alva, Fritz Ollendorf; Lontoon philharmonian kuoro ja orkesteri; Alceo Galliera. (EMI CDS7 47634-8)
• 1964 – Teresa Berganza, Manuel Ausensi, Ugo Benelli, Corena, Nicolai Ghiaurov; Napolin Scarlatti-kuoro ja orkesteri; Silvio Varviso. (Decca 417 164-2)

Aiheesta muualla

• Libretto (Arkistoitu – Internet Archive)