Tämä on lupaava artikkeli.

Narsistinen persoonallisuushäiriö

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Narsisti)
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 11. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Narsistinen persoonallisuushäiriö
Luokitus
ICD-10 F60.8
ICD-9 301.81
MeSH D010554
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva mielenterveyden häiriö, josta kärsivä on leimallisesti epäsovinnollinen[1][2]. Se kuuluu dramaattisten ja emotionaalisten persoonallisuushäiriöiden B-klusteriin ja sitä on kutsuttu myös minävaurioksi, sillä häiriö keskittyy yksilön minäkäsityksen ympärille. Narsisti tai minävaurioinen käyttää muita ihmisiä peileinä, jotka todistavat narsistille kuvan hänen erinomaisuudestaan.

Narsistinen persoonallisuushäiriö hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-IV-järjestelmään vuonna 1980.[3] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi.[4] Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä, ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja, etenkin stressitilanteissa.[5]

Narsistisen persoonallisuushäiriön keskeinen piirre on antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus.[6] Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta.[7] Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Narsismi

Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen ”Johdatus narsismiin” (1914) kautta.[9] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[10] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[11] ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä määrittelynä.[12] Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut vuonna 1968.[13]

Kuvaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsismi itsessään on jokaisella ihmisellä oleva terveeseen itsetuntoon ja itseluottamukseen liittyvä luonteenpiirre, joka tunnistetaan varsinkin pienillä lapsilla. Narsistilla se on muodostunut huomattavan epäterveeksi ja itselle ja ympäristölle kärsimystä aiheuttavaksi. Narsistisen persoonallisuushäiriön syytä ei täysin tunneta, mutta konsensukseksi on muodostunut puutteellisen minäkuvan piilottaminen. Korostunut narsismi kompensoi henkilön epävarmaa sekä arvottomaksi ja heikoksi koettua ydintä, jonka peittämiseksi henkilö on muodostunut väärän itsen, jonka hän esittää oikeana itsenä. Narsistinen vahingollinen käytös liittyy tämän väärän itsen kohtuuttomaan puolustamiseen, jotta alla oleva oikea itse, siis henkilön todellinen ydin, ei paljastuisi. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä hyökkää tähän kohdistuvan uhkan, jonka havaitsemiselle hän on erityisen herkkä, aiheuttavaa henkilöä kohtaan ja voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on siis keskeisesti kyse ylikompensoinnista ja psyykkiseen itsesäätelyyn käytetyistä puolustusmekanismeista (defensseistä).[14] Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.[5] Narsistinen persoonallisuushäiriö muistuttaa persoonallisuushäiriöistä eniten epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä empatian puutteen ja pinnallisen viehätysvoiman vuoksi.[15]

Narsistisen persoonallisuushäiriön evoluutioteorian mukainen selitys on se, että se olisi yliherkkyys sosiaaliselle ekskluusiolle eli alkukantaisen ihmisyhteisön heimosta eristämiselle, mikä on menneisyydessä tarkoittanut varmaa kuolemaa. Häiriökäyttäytymisessään persoonallisuushäiriöinen ihminen käy siis itselleen kuolemanvakavaa kamppailua elämästä ja kuolemasta, vaikka paradoksaalisesti juuri häiriöisyys on omiaan aiheuttamaan hänen hylkäämisensä.[16]

Aiemman oletuksen mukaan narsistisella persoonallisuushäiriöllä ei juuri ollut yhteyttä muihin mielenterveysongelmiin, mutta uudempien tutkimusten mukaan narsisteilla on taipuvaisuutta masennukseen.[17] Tästä huolimatta narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät hakeutuvat harvoin hoitoon, sillä he saattavat esimerkiksi kokea, ettei heillä ole tarvetta hoitoon. Tämä on synnyttänyt myytin, ettei narsistista persoonallisuushäiriötä voi hoitaa. Kuitenkin persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi psykoterapian avulla kehittää uusia selviytymiskeinoja sekä oppia toimintatapoja, joiden avulla hän pärjää paremmin muiden ihmisten kanssa. [18]

Ilmeneminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee olonsa uhatuksi itseään osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esimerkiksi työpaikalla paljon pahaa aikaan.[19] Persoonallisuushäiriön keskeisiä piirteitä ovat vaurioitunut itsetunto ja minäkäsitys. Narsisti tarvitsee peilikseen yleisön, joka todistaa hänen erinomaisuutensa.[20]

Narsistit ovat kaikkialla maailmalla keskenään samanlaisia normaalista poikkeavan henkisen kehityksen vuoksi, jonka juurisyynä pidetään pysyvää irrottautumista vallitsevasta emotionaalisesta ympäristöstä. Sen seurauksena narsistin kyky kiintyä muihin ihmisiin on pysyvästi vaurioitunut.[21] Narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee sarjatulen lailla laukeavina puolustusmekanismeina. Yleinen narsistin käyttämä puolustusmekanismi on projisointi, jolla narsisti siirtää omia puutteitaan ja vikojaan muiden ihmisten ominaisuuksiksi[22]. Narsistin emotionaalinen kypsyys on pikkulapsen tasolla. Narsistin usein tunnistaakin ikään sopimattomista emotionaalisista reaktioista, joka ilmenee esimerkiksi tuohtumuksena, närkästymisenä, toisen syyllistämisenä tai mykkäkouluna. Näitä ilmenee varsinkin silloin kun narsisti ei saa tahtoaan lävitse. Narsisti kiukuttelee kuin lapsi, mutta uhkailee aikuisen keinoin[23]. Muut ihmiset ovat narsistin tunnetilojen armoilla. Narsistin suhtautuminen heittelehtii "täysin hyvän" ja "täysin huonon" ääripäiden välillä. Ääripäihin ampuvat tunnetilat ovat varmuudella toisen ihmisen aiheuttamia. Kun toinen ihminen tulee nähdyksi "täysin huonona", se johtaa henkilökohtaisuuksiin menemiseen eli devalvaatioon.[24]

Narsistien aivoissa on todettu rakenteellisia muutoksia. Vasemmassa aivosaaressa ja pihtipoimun ja etuotsalohkon tunteita säätelevillä alueilla on tavanomaista ohuempi kerros harmaata ainetta. Tutkimusten mukaan aivosaaret osallistuvat empatiakyvyn rakentamiseen, ja juuri vajavaisuuden vuoksi narsistilta puuttuu empatiakyky. Toisen tutkimuksen mukaan narsistilla on keskimääräistä enemmän aleksitymiaa.[20]

Varsinkin huomionhakuisuuteen ja mahtailuun taipuvaisilla narsistisilla persoonallisuushäiriöisillä voi olla korostunut tarve tuoda esille omaa älykkyyttään, jonka he uskovat olevan keino saavuttaa esimerkiksi menestystä, sosiaalista hyväksyntää ja ihailua. Tämä liittyy lähinnä narsistiseen itsensä korostamisen tarpeeseen, sillä tutkimuksissa on todettu, että narsistisella persoonallisuushäiriöllä ja korkealla älykkyysosamäärällä ei ole yhteyttä.[25]

Narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskään mielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[26] Tilastollisesti miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Itsemurhat ja vakava masennus ovat keskimäärin yleisempiä narsistisen diagnoosiryppään potilailla.[27]

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä henkilöllä on laaja-alaisia suuruuskuvitelmia joko mielikuvien tai käytöksen tasolla, hän vaatii ihailua ja häneltä puuttuu kyky empatiaan. Hänen ihmissuhteensa häiriytyvät empatian puutteesta, kateudesta ja ylimielisyydestä. Narsistinen persoonallisuushäiriö alkaa yleensä varhaisaikuisuudessa.[3] Psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen mukaan narsistisen luonnehäiriön on arveltu yleistyneen viime aikoina, kun sen sijaan neuroosit olisivat vähentyneet.[28]

Psykoanalyytikkojen mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle on tyypillistä tunteettomuus. Ihmiseltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla. Arnold Modellin mukaan narsisti haluaa välttää läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvia kokemuksia. Narsistin itseriittoisuuskuvitelma torjuu muihin liittyvät toiveet ja toiveisiin liittyvät ahdistukset.[29] Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.[28] Jorma Myllärniemen mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei koe normaalisti masennusta. Masennus syntyy vain silloin kun hauras persoona hajoaa, itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne menetetään. Tällöin ihminen romahtaa. Vertauskuvallisesti ilmaisten narsisti ei taivu vaan taittuu.[28] Tähän masennukseen liittyy itsetuhoisuutta.[27]

Tuhoisimmillaan narsistinen vallankäyttö ilmenee sadismina. Narsistinen vallankäyttö voi ilmetä simputuksena.[30]

DSM-IV:n kriteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[31]

  1. suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
  2. keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
  3. uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
  4. vaatii korostunutta ihailua;
  5. mielestään oikeus erityiskohteluun;
  6. muiden hyväksikäyttö;
  7. empatian puute;
  8. kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
  9. ylimielisyys ja röyhkeys.

Theodore Millonin jaottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [32]

  • periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
  • elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
  • don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
  • kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella

Kaksi tyyppiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa on toistuvasti kyetty jakamaan narsistinen persoonallisuushäiriö kahteen eri tyyppiesiintymään:

  • Mahtaileva eli grandioottinen narsisti, joka on klassinen paksunahkainen tyyppi, jonka piirteitä ovat korkea toimijuus ja heikko yhteishenki[33] sekä taipumus haastaa muita kilpailuun sekä ilkeys muita ihmisiä kohtaan[34]
  • Haavoittuva narsisti, joka on huonommin tunnettu ohutnahkainen tyyppi, jonka piirteitä ovat kateus ja muille naureskelu[35] ja tyyppi on sisäänpäinkääntyneempi, herkkä muiden palautteelle ja passiivis-aggressiivinen.[36]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistista luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä.[37][38][39] Persoonallisuushäiriöiden psykoterapiaa ja lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän.[40]

Narsistista persoonallisuushäiriötä voi hoitaa psykoterapian avulla, jos henkilöllä on motivaatiota toimintatapojen muuttamiseen.[41] Syy hoitoon hakeutumiseen ei ole narsistinen persoonallisuushäiriö vaan masennus ja muut ongelmat, ja hoito on vaikeaa hoitomyönteisyyden puutteen vuoksi.[42][43]

Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä, että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin kohonneisuutta.[44]

Gustav Schulmanin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön hoidossa pyritään tietoisesti auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin hän vahingoittaa paitsi toisia myös itseään, sillä hänen käytöksensä pilaa hänen maineensa ja lisäksi hän saa osakseen muiden ihmisten vihan ja häntä aletaan vältellä. Narsistinen suojarakenne pyritään hoidon avulla purkamaan ja häntä autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta.[27] Schulmanin mukaan hoito on varsin vaativaa ja se useimmiten epäonnistuu.[3]

Yleisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa narsistisen persoonallisuushäiriön elinikäinen ilmaantuvuus on 6,2 prosenttia. Miehistä narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee 7,7 prosentilla ja naisista 4,8 prosentilla elämän aikana. Mustilla miehillä ja naisilla sekä latinonaisilla ilmaantuvuus on muita ryhmiä korkeampi. Eronneilla ja koskaan naimattomilla ihmisillä ilmaantuvuus on korkeampi.[45] Norjalaisessa tutkimuksessa narsistisen persoonallisuushäiriön vallitsevuus oli 0,8 prosenttia.[46]

Periytyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistisella persoonallisuushäiriöllä kuten muillakin B-klusterin persoonallisuushäiriöillä on korkea geneettinen periytyvyys.[47][48][49]

Korrelaatiot muiden häiriöiden kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa narsistisen persoonallisuushäiriön tyyppikuvaksi miehellä saatiin yhdistelmä, jossa on narsistisen persoonallisuushäiriön ohella tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö (31,1%), paniikkihäiriö agorafobialla (23,9%) ja päihderiippuvuus (34,9%). Sukupuolesta riippumatta tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö (23,8%), paniikkihäiriö agorafobialla (19,9%) ja päihderiippuvuus (22,0%) olivat niin sanottuja korrelaatteja. Erityisen korkeat korrelaatiot narsistisella persoonallisuushäiriöllä on mielialahäiriöiden, ahdistuneisuushäiriön, päihteiden käytön ja jonkin muun persoonallisuushäiriön kanssa 49,5%, 54,7%, 64,2% ja 62,9%.[45]

Noin 40 prosentilla narsisteista on komorbiditeettina myös epävakaa persoonallisuus.[50][51]

Narsistinen persoonallisuushäiriö ja rikollisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräässä aineistossa narsistinen persoonallisuushäiriö on lähestulkoon yhtä korkealla prosenttiluvulla (23,5 %) yhdistettynä rikollisuuteen kuin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (27,5 %).[52] Seksuaalirikollisilla esiintyy narsistista persoonallisuushäiriötä taajasti antisosiaalisen persoonallisuushäiriön ohella. Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavilla seksuaalirikollisilla on yleisemmin lapsiuhreja ja harvemmin aikuisuhreja.[52] Narsismilla on yhtymäpinta seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sillä narsistista henkilöä kiinnostavat lähes yksinomaan omat tarpeet ja niiden tyydyttäminen.[53] Itsekeskeisyys on esitetty miespuolisen lapsen seksuaalisen hyväksikäyttäjän ominaisuudeksi tutkimuskirjallisuudessa jo vuonna 1988 ja itsekeskeisyys on silloin yhdistetty narsismi-käsitteeseen.[54]

Vääristyneet arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavilla yleisiä arvoja ovat status ja imago, kun taas muut ihmiset pitävät hyvinä arvoina myötätuntoa ja autenttisuutta.[55] Narsistit eivät pidä arvossa rakkautta, luottamusta eivätkä ystävyyttä, vaikka näitä muut ihmiset pitävät universaalisti arvostettuina.[56]

Narsistit työ- ja muissa yhteisöissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Mirja Pyykön mukaan narsisteja on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa etnisissä ryhmissä, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa, ammateissa sekä molemmissa sukupuolissa, heitä kiehtoo erityisen paljon vallankäyttö.[57]

Markku Salon mukaan narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita.[58] Hänellä on myös tyypillistä luoda itselleen hovi, jonka hän pitää tyytyväisenä muun muassa lahjonnalla. Hovista pois jäävä tai joutuva joutuu aina vainon kohteeksi.[59] Salon mukaan narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi.[60] Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen.[61][62]

Johtamisen ja organisaatioiden professori Pauli Juutin mukaan työpaikoilla on pahana ongelmana narsistinen johtaja, joka kokee olevansa itse koko organisaatio ja pyrkii nousemaan muiden yläpuolelle.[63]

Narsistit politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narsistiset piirteet, esimerkiksi itsekkyys, vahva ihailuntarve ja ylemmyydentunto, ovat yhteydessä poliittiseen aktiivisuuteen, kuten mielenosoituksiin osallistumiseen, yhteydenottoihin poliitikkoihin ja mielipiteiden julkiseen ilmaisemiseen.[64][65] Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ovat yhtä narsistisia, mutta vasemmistolla korostuu ekshibitionismi, oikeistolla oikeutus.[66]

Narsismi on yleisintä ihmisissä, jotka olivat taloudellisesti vasemmistolaisia mutta sosiaalisesti konservatiivisia. Kun muut pimeä triadi -ominaisuudet kontrolloitiin, narsismi ennusti lähinnä vain poliittista ekstremismiä, suuntaan tai toiseen.[67]

Narsistit ovat muita kiinnostuneempia politiikasta ja voittavat muita todennäköisemmin vaaleissa.  Poliitikkona narsisti saa tyydytettyä tarpeitaan huomiosta, ihailusta ja kehuista. Narsismin johtajuus- ja auktoriteettipiirteet olivat yhteydessä poliittisiin kokoontumisiin osallistumiseen. Silti narsistien poliittinen tietämys on usein heikkoa.[67]

Nettiaktivismi, mielenosoitukset ja epänormatiivinenkin aktivismi, kuten katujen sulkeminen tai omaisuuden tuhoaminen, ovat yleisempiä narsisteilla. Poliittisella toiminnalla narsistit pönkittävät egoaan.[67]

Narsistikuvauksia taiteessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan päähenkilö on kauhuromanttista perinnettä edustava narsisti. Maria Jotunin Huojuvassa talossa aviomies Eero taas on henkisesti tyhjä kotityranni. Ingmar Bergmanin elokuvan Fanny ja Alexander pirullinen piispa on tuhota nimihenkilöiden viattoman lapsuuden.[68] Elokuvassa My Life with Liberace showpianisti Liberace on narsisti, joka ensin lumoaa ja valloittaa nuoren suojattinsa Scott Thorsonin, sen jälkeen vähä vähältä kontrolloimalla ja manipuloimalla ottaa määräysvallan Scottin koko elämään, ja lopulta tuhoaa tämän. Salatut elämät -saippuasarjan Aaro Vaalanne on aluksi hurmaava herrasmies, mutta häneen paremmin tutustuvat joutuvat hyväksikäytön uhreiksi.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bradlee & Emmons, 1992
  2. ↑ Paulhus, 2001
  3. ↑ a b c Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys Narsistien uhrien tuki. Viitattu 3.6.2009.
  4. ↑ Salo 2009, s. 12
  5. ↑ a b Huttunen, Matti: Persoonallisuushäiriöt Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
  6. ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/B9780128146279000153
  7. ↑ https://lvs.fi/2014/05/07/narsisti-janoaa-valtaa-ja-julkisuutta/
  8. ↑ Bosi, Lorenzo & Malthaner, Stefan (toim. Della Porta, Donatella & Diani, Mario): ”Political Violence”, The Oxford Handbook of Social Movements, s. 439–451. Oxford University Press. ISBN 978-0-19-967840-2
  9. ↑ Freud, Sigmund: Johdatus narsismiin ja muita esseitä, s. 31. (Suomentanut Mirja Rutanen) Helsinki: Love Kirjat, 1993. ISBN 951-8978-24-7
  10. ↑ Wollschläger, Hans: ”Die sogenannte Spaltung des menschlichen Innern, ein Bild der Menschheitsspaltung überhaupt” Karl May -Gesellschaft. Viitattu 2.9.2010. (saksaksi)
  11. ↑ Freud, Sigmund: Über lididinöse Typen. Gesammelte Werke XIV, s. 507–513. (saksaksi)
  12. ↑ Narsismi ja muut persoonallisuushäiriöt Narsistienuhrit.info. Viitattu 2.8.2010.
  13. ↑ Pines, Maya: New focus on narcissism offers analysts insight into grandiosity and emptiness New York Times. 16.3.1982. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  14. ↑ https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/202010/narcissists-masters-overcompensation
  15. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK556001/
  16. ↑ https://academic.oup.com/scan/article/10/3/335/1655769
  17. ↑ Brenner, Grant: Why Are Narcissistic People Prone to Depression? Psychology Today. 9.2.2020. Psychologytoday.com. Viitattu 23.7.2022.
  18. ↑ Craypole, Crystal: Can Narcissistic Personality Disorder Be Treated? PsychCentral. 7.4.2021. PsychCentral.com. Viitattu 23.7.2022.
  19. ↑ Työpaikan narsistia on vaikea paeta. Työpiste-verkkolehti 15.3.2013.
  20. ↑ a b Taina Kuuskorpi, Narsisti elää muiden armoilla, (digilehden tilaajille). Helsingin Sanomat 12.9.2020, viitattu 14.9.2020 (julkaistu alun perin: Tiede-lehti 8/2020)
  21. ↑ https://www.science20.com/practical_neuroscience/living_narcissist-81879
  22. ↑ https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005720412.html
  23. ↑ https://www.eeva.fi/jutut/narsisti-kiukuttelee-kuin-lapsi-mutta-uhkaa-aikuisen-keinoin
  24. ↑ https://www.newsweek.com/i-work-narcissists-1522991
  25. ↑ Travers, Mark: Why Some Narcissists Are Obsessed with IQ Psychology Today. 6.11.2019. Psychologytoday.com. Viitattu 13.5.2023.
  26. ↑ Kinnunen, Elina: Terminator on narsisti Yliopisto-lehti. 16/1997. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 23.02.2018.
  27. ↑ a b c Schulman, Gustav: Narsismi ja itsemurha Narsistien uhrien tuki. Viitattu 13.6.2009.
  28. ↑ a b c Myllärniemi, Jorma: Narsismi (”Ammattipiireissä varsin yleinen käsitys näyttää olevan, että neuroosien ja muiden lievempien häiriöiden osuus psyykkisessä oirehtimisessa on suhteellisesti vähentynyt, narsististen persoonallisuushäiriöiden ja rajatilojen osuus puolestaan lisääntynyt.”) jotte.info. Viitattu 13.6.2009.
  29. ↑ Mattila, Juhani: Psykoanalyyttinen näkemys tunteista Suomen lääkärilehti. 18–19/1999. Suomen lääkäriliitto. Viitattu 13.6.2009.
  30. ↑ https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/onko-tama-narsistin-ihannetyopaikka/135106#gs.6bm6vy
  31. ↑ Stenberg, Jan-Henry: Narsismi ja rajatilat (PDF) Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto ry. Viitattu 3.8.2010.
  32. ↑ Millon, Theodore: Personality Subtypes Institute for Advanced Studies in Personology and Psychopathology. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
  33. ↑ https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0191886912001912
  34. ↑ https://www.psychologytoday.com/us/blog/insight-is-2020/201807/what-makes-some-narcissists-mean-competitive-and-jealous
  35. ↑ https://www.psychologytoday.com/us/blog/finding-new-home/202205/why-narcissists-will-laugh-you-never-themselves
  36. ↑ https://theguardian.com/lifeandstyle/2021/aug/01/not-all-narcissists-are-grandiose-the-vulnerable-type-can-be-just-as-dangerous
  37. ↑ Laine, Pekka: Päihdepsykiatrisen potilaan kohtaaminen ja hoito (PDF) (Abstraktit, s. 7) Stakes. Viitattu 3.6.2009.
  38. ↑ Salo 2009, s. 16–20.
  39. ↑ Pennanen, Tyyne: Millaista on häiriytynyt narsismi Plaza.fi. 2004. Viitattu 3.6.2009.
  40. ↑ Huttunen, Matti O.: Persoonallisuushäiriöiden lääkehoito Lääkkeet mielen hoidossa. 23.7.2008. Terveyskirjasto: Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
  41. ↑ Narsistinen persoonallisuus, Mehiläinen.fi
  42. ↑ Tarja Melartin ja Maaria Koivisto, [https://www.duodecimlehti.fi/duo99142 Persoonallisuushäiriöinen potilas vastaanotolla, Duodecim-lehti 2010;126(20):2389-98
  43. ↑ Johanna Maja, Maria Mäensalo ja Hanna Peltomäki, Narsistinen persoonallisuushäiriöOpinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu 2012, viitattu 3.2.2022
  44. ↑ Läksy, Kristian & Kantojärvi, Liisa: Persoonallisuushäiriöt Therapia Fennica. 2007. Helsinki: Kandidaattikustannus. Viitattu 3.8.2010.
  45. ↑ a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2669224/
  46. ↑ https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11386989/
  47. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK556001/
  48. ↑ Torgersen S, Myers J, Reichborn-Kjennerud T, Røysamb E, Kubarych TS, Kendler KS. The heritability of Cluster B personality disorders assessed both by personal interview and questionnaire. J Pers Disord. 2012 Dec;26(6):848-66. [PMC free article] [PubMed]
  49. ↑ Torgersen S, Lygren S, Oien PA, Skre I, Onstad S, Edvardsen J, Tambs K, Kringlen E. A twin study of personality disorders. Compr Psychiatry. 2000 Nov-Dec;41(6):416-25. [PubMed]
  50. ↑ https://www.verywellmind.com/narcissistic-personality-disorder-425426
  51. ↑ Grant BF, Chou SP, Goldstein RB, et al. Prevalence, correlates, disability, and comorbidity of DSM-IV borderline personality disorder: Results from the Wave 2 National Epidemiologic Survey on Alcohol and Related Conditions. J Clin Psychiatry. 2008;69(4):533-545. doi:10.4088/jcp.v69n0404
  52. ↑ a b https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S174360952201596X
  53. ↑ https://www.americamagazine.org/faith/2011/11/13/grandiose-narcissist-and-sexual-abuse-crisis
  54. ↑ https://link.springer.com/article/10.1007/BF00891614
  55. ↑ https://www.psychologytoday.com/intl/blog/narcissism-demystified/202106/13-common-behaviors-and-values-narcissistic-people
  56. ↑ https://harrogatefamilylaw.co.uk/the-5-things-that-narcissists-value-the-most/
  57. ↑ Pyykkö, Mirja: Narsistinen persoonallisuushäiriö ”pähkinänkuoressa” Narsistien tuki. Viitattu 3.6.2009.
  58. ↑ Salo, Markku: Persoonallisuushäiriöinen oikeusriidan osapuolena; käytännön kokemuksia Narsistien uhrien tuki ry. Viitattu 2.9.2010.
  59. ↑ Salo 2009, s. 22.
  60. ↑ Salo 2009, s. 9
  61. ↑ Salo 2009, s. 37–66.
  62. ↑ Narsisti piinaa lähipiiriään ja viranomaisia Yle.fi Turku. 27.11.2009. Viitattu 23.02.2018.
  63. ↑ Salminen, Reeta: Narsistiset johtajat uhkailevat työpaikoilla 4.6.2010. Yle.fi. Viitattu 22.7.2010.
  64. ↑ Narsismi valtaa politiikkaa. Tiede, 2020, nro 12.
  65. ↑ Zoltán Fazekas ja Peter K. Hatemi: Narcissism in Political Participation Personality and Social Psychology Bulletin. 4.6.2020. doi:10.1177/0146167220919212
  66. ↑ Peter K. Hatemi ja Zoltán Fazekas: Narcissism and Political Orientations American Journal of Political Science. 14.7.2018.
  67. ↑ a b c Aleksandra Cichocka, Marta Marchlewska, Aleksandra Cislak: Self-Worth and Politics: The Distinctive Roles of Self-Esteem and Narcissism. (pykälät "Formal Participation", "Political Conservatism or Left-Right Self-Placement", "Activism") Political Psychology, 16.5.2023. ISSN 0162-895X Artikkelin verkkoversio.
  68. ↑ Arvonen, Margit: Narsistin koukussa. Iltalehti/Viikonvaihde, 2.11.2007, s. 24.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Narsistinen_persoonallisuushäiriö&oldid=22798547”