Kobrat

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Naja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo käärmeistä. Sanan muista merkityksistä on luettelo täsmennyssivulla.
Kobrat
Silmälasikäärme (Naja naja)
Silmälasikäärme (Naja naja)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Myrkkytarhakäärmeet Elapidae
Suku: Kobrat
Naja
Laurenti, 1768
Katso myös

  Kobrat Wikispeciesissä
  Kobrat Commonsissa

Kobrat (Naja) on vaarallisten myrkkytarhakäärmeiden suku. Kobrille on tunnusomaista myrkyllisyys ja pienipäisyys. Ärsytettynä ne nostavat eturuumiinsa pystyyn ja levittävät niskan seudun levymäiseksi, kun etummaiset kylkiluut kohoavat sivullepäin. Kobria esiintyy Afrikassa, Lähi-idässä, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Indonesiassa.

Kobra-sana tulee portugalin kielestä. 1500-luvun alussa Intiaan tulleet portugalilaiset kohtasivat käärmeen, jolle he antoivat nimen cobra de capello ’käärme, jolla on hattu’.[1][2] Cobra de capello lainattiin sellaisenaan englantiin 1600-luvulla, ja vasta 1800-luvulla se lyhentyi muotoon cobra. Vastaava prosessi on tapahtunut myös espanjan, ranskan, saksan ja italian kielissä.[2]

Laajasti käsitettynä kobra voi tarkoittaa mitä tahansa afrikkalaista tai aasialaista myrkkytarhakäärmettä, joka voi levittää niskansa ”hatuksi”. Tällaisia lajeja on monessa suvussa, mutta kaikkien varsinaisten kobrien katsotaan kuuluvan samaan Naja-sukuun. Suvun nimi tulee sanskritin sanasta naga, joka tarkoittaa käärmettä.[1]

Naja-sukuun kuulumattomia lajeja, jotka silti voidaan laskea kobriksi, ovat esimerkiksi kuningaskobra (Ophiophagus hannah), rengaskaulakobra (Hemachatus haemachatus) ja puukobra (Pseudohaje goldii).[1][3][4] Sen sijaan tarhakäärmeiden heimoon kuuluvaa valevesikobraa (Hydrodynastes gigas) ei pidetä kobrana.[5]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobrat näyttävät suurimman osan ajasta tavallisilta käärmeiltä, mutta häirittyinä niillä on kyky levittää niskan seutunsa hattumaisesti sivuille samalla kun ne kohottavat eturuumistaan.[3][6] Litteä, levymäinen ”hattu” muodostuu, kun kylkiluut kääntyvät ulospäin ja pingottavat löysän ihon sivuille.[6] Joillakin aasialaisilla lajeilla, kuten silmälasikäärmeellä eli intiankobralla (Naja naja) ja monokkelikobralla (Naja kaouthia), on niskassa lisäksi silmämäisiä kuvioita. Aasialaisten lajien ”hattu” on myös hieman suurempi kuin afrikkalaisten.[7]

Kobrat ovat suhteellisen tanakoita käärmeitä. Ne ovat aikuisena yleensä 1–2 metrin pituisia. Afrikkalaiset lajit ovat keskimäärin pidempiä kuin aasialaiset, ja jotkut afrikkalaiset kobrat voivat kasvaa yli kolmimetrisiksi. Kobrien väritys on monimuotoista, ja se vaihtelee keltaisen, oliivinvihreän, ruskean ja harmaan sävyistä mustaan. Joillakin lajeilla on pilkkuja tai raitoja. Kobrien pää on varsin leveä ja litteä, mutta se ei erotu kovin huomattavasti ruumiista.[3][7]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobrien levinneisyysalueeseen kuuluvat Afrikka, Arabian eteläosa ja osa Aasiaa, joka ulottuu Kaspianmereltä Intian niemimaan ja Kiinan kautta Filippiineille ja Pienille Sundasaarille.[7][8] Kobrat ovat yleisimpiä avoimissa elinympäristöissä, kuten ruohomailla, pensaikoissa ja viljelyseuduilla, mutta niitä tavataan myös metsissä ja plantaaseilla. Joitakin lajeja tavataan erityisen usein ihmisasutuksen läheisyydessä ja kaupunkien laitamilla, ja ne voivat tulla myös sisään taloihin ja talleihin.[3][7]

Elintavat ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viileämmillä seuduilla kobrat ovat päivä- ja hämäraktiivisia, mutta lämpimämmillä alueilla ne ovat aktiivisia myös öisin. Ne piilottelevat usein jyrsijöiden onkaloissa, ja jyrsijät ovatkin niiden pääravintoa.[7] Kobrat syövät myös lintuja ja niiden munia, sammakkoeläimiä, liskoja ja kaloja sekä muita käärmeitä, myös omia lajitovereitaan. Ravinnon ollessa vähissä ne voivat saalistaa myös heinäsirkkoja ja muita suuria hyönteisiä.[6][1]

Uhattuna kobra yrittää paeta, mutta jos se yllätetään tai ahdetaan nurkkaan, se yleensä kohottaa eturuumiinsa ja levittää niskansa varoitukseksi.[7][1] Sen jälkeen se tekee usein varoitushyökkäyksiä suu kiinni,[7] mutta toisaalta kobra voi joskus hyökätä edes levittämättä ensin niskaansa.[3] Varoitusasennossa oleva kobra ylettyy hyökkäämään hieman nostetun eturuumiin pituutta kauemmas.[7] Kun kobra puree, se ei yleensä päästä irti heti, vaan se pureutuu tiukasti kiinni ja ”pureskelee” uhriaan useita sekunteja valuttaakseen siihen runsaasti myrkkyä.[7][1]

Jotkut kobralajit voivat puolustautua sylkemällä myrkkyä kohti uhkaajan silmiä. Myrkky voi lentää yli kahden metrin päähän. Silmiin joutuessaan se aiheuttaa tuskaa ja tilapäisen sokeutumisen, mutta jos silmiä ei hoideta kunnolla, ihminen voi sokeutua myös pysyvästi.[3][9]

Kobrien sukuun kuuluu 33 elossa olevaa ja viisi sukupuuttoon kuollutta lajia.[10][8][11] Tunnustettujen lajien määrä on kasvanut uusien tutkimusten myötä. Esimerkiksi kaikkia Arabian ulkopuolella eläviä aasialaisia kobria pidettiin ennen 1990-lukua yhtenä lajina, silmälasikäärmeenä (Naja naja), mutta nykyään niiden katsotaan jakautuvan 11:een eri lajiin.[7]

Jotkut nykyään Naja-sukuun luetuista lajeista on aiemmin sijoitettu muihin sukuihin. Raitavesikobra (Naja annulata) ja kongonvesikobra (Naja christyi) luettiin aiemmin erilliseen vesikobrien sukuun (Boulengerina), mutta 2000-luvulla niiden on todettu olevan osa kobrien sukua. Myös täpläkaivautujakobra (Naja multifasciata), joka aiemmin luettiin yksin sukuun Paranaja, on tuotu kobrien sukuun.[12]

Geenianalyysien perusteella kobrien suku koostuu neljästä kladista, joita voidaan pitää kobrien alasukuina tai vaihtoehtoisesti omina sukuinaan.[8][13] Nimialasuku Naja sisältää aasialaisia lajeja, joista suurin osa kykenee sylkemään myrkkyä. Toinen myrkkyä sylkevä alasuku on Afronaja, joka elää Afrikassa ja Arabian niemimaalla. Myös Uraeus-alasukua tavataan Afrikassa ja Arabiassa, mutta sen lajit eivät ruiskuta myrkkyä. Vesikobrat (Boulengerina) elävät vain Afrikassa eivätkä sylje myrkkyä.[8]

Kobrien jako alasukuihin ja lajeihin:[10][8][11][14]

  • Boundy, Jeff: Snakes of the world: a supplement. Boca Raton: CRC Press, 2021. ISBN 978-0-429-46135-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.5.2021). (englanniksi)
  • O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4
  • Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6
  1. a b c d e f Palmén & Nurminen 1974, s. 685–686
  2. a b Brodsky, David: Spanish Vocabulary: An Etymological Approach, s. 336. Austin: University of Texas Press, 2008. ISBN 9780292794757 (englanniksi)
  3. a b c d e f Naja sp., African cobras VAPAGuide. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  4. O’Shea & Halliday 2009, s. 173
  5. O’Shea & Halliday 2009, s. 138
  6. a b c Koivisto, Ilkka (päätoim.): Kodin suuri eläinkirja. 4. Kirv–La, s. 59–62. Espoo: Weilin+Göös, 1979. ISBN 951-35-1707-1
  7. a b c d e f g h i j Naja sp., Asiatic cobras VAPAGuide. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  8. a b c d e Wallach, Van & Wüster, Wolfgang & Broadley, Donald G.: In praise of subgenera: taxonomic status of cobras of the genus Naja Laurenti (Serpentes: Elapidae). Zootaxa, 21.9.2009, 2236. vsk, s. 26–36. Magnolia Press. doi:10.5281/zenodo.190422 ISSN 1175-5334 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.7.2020. (englanniksi)
  9. Mayell, Hillary: Cobras Spit Venom at Eyes With Nearly Perfect Aim National Geographic. 10.2.2005. Viitattu 22.5.2021. (englanniksi)
  10. a b Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Naja  The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 14.7.2020. (englanniksi)
  11. a b Boundy 2021, s. 18–19
  12. Wüster, Wolfgang et al.: The phylogeny of cobras inferred from mitochondrial DNA sequences: Evolution of venom spitting and the phylogeography of the African spitting cobras (Serpentes: Elapidae: Naja nigricollis complex). Molecular Phylogenetics and Evolution, marraskuu 2007, 45. vsk, nro 2, s. 437–453. doi:10.1016/j.ympev.2007.07.021 ISSN 1055-7903 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 14.7.2020. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Boundy 2021, s. 128
  14. Storey, Richard: New species of semi-aquatic cobra described from the Democratic Republic of the Congo A Wild Life. 20.5.2020. Arkistoitu 14.7.2020. Viitattu 14.7.2020. (englanniksi)
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.