Naja romani
| Naja romani | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Alalahko: | Käärmeet Serpentes |
| Heimo: | Myrkkytarhakäärmeet Elapidae |
| Suku: | Kobrat Naja |
| Alasuku: | Naja |
| Laji: | romani |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Naja romani |
|
| Synonyymit[3][4] | |
|
|
 Fossiilien löytöpaikat |
|
| Katso myös | |
Naja romani on sukupuuttoon kuollut kobralaji, joka eli Euroopassa mioseeniepookilla. Se on Euroopan hävinneen kobralajiston vanhin ja suurin tunnettu laji.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1939 Robert Hoffstetter kuvasi Ranskasta löydettyjen fossiilien perusteella kolme käärmelajia, jotka hän sijoitti uuteen Palaeonaja-sukuun.[5] Vuonna 1990 Palaeonaja todettiin kuitenkin kobrien suvun (Naja) synonyymiksi, ja lajit Palaeonaja romani ja Palaeonaja crassa yhdistettiin samalla yhdeksi lajiksi Naja romani.[6] Kolmas Palaeonaja-laji sai uudeksi nimekseen Naja depereti, ja sitä pidetään edelleen omana lajinaan.[7] Vuonna 1985 kuvattu Naja austriaca on myös Naja romanin synonyymi.[1]
Koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naja romani oli suurin eurooppalainen kobralaji.[1] Nikamien koon perusteella Hoffstetter (1939) arvioi lajin holotyypin pituudeksi 1,8 metriä ja Palaeonaja crassaksi nimeämänsä käärmeen pituudeksi 2,3 metriä.[5] Myöhemmin karttuneen fossiiliaineiston perusteella on todettu, että yksilöiden koko kasvoi mioseenin loppua kohti.[1]
Levinneisyyshistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkien kobrien yhteinen alkukoti on Afrikassa, mutta kobria levittäytyi Eurooppaan sekä suoraan Afrikasta että Aasian kautta. Naja romani on vanhin tunnettu eurooppalainen kobralaji, ja sen uskotaan saapuneen Aasiasta.[7]
Naja romanin kaikki fossiilit on ajoitettu mioseeniepookille.[1] Aikaväli, jolta lajin fossiileja on löydetty, on yksi käärmeiden pisimmistä;[7] se sijoittuu suunnilleen välille 17–5 miljoonaa vuotta sitten.[1][2] Vanhimmat fossiilit ovat Saksasta ja nuorimmat Venäjältä Mustanmeren pohjoispuolelta. Ranskan, Saksan ja Venäjän lisäksi Naja romanin fossiileja on löydetty Itävallasta, Kreikasta, Ukrainasta ja Unkarista.[1] Laji oli yleinen mioseeniepookin Keski-Euroopassa.[7]
Mioseenin keskivaiheilla ilmasto alkoi viiletä ja muuttua epäsuotuisaksi monille käärmelajeille. Niinpä Naja romani kuoli sukupuuttoon ennen mioseenin loppua.[1] Vaikka Keski- ja Itä-Euroopan kobrat hävisivät, Naja deperetin kaltaisia Afrikasta Eurooppaan tulleita kobria selvisi Välimeren seudulla vielä plioseenin puolelle.[1][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Syromjatnikova, Elena & Tesakov, Aleksei & Titov, Vadim: Naja romani (Hoffstetter, 1939) (Serpentes: Elapidae) from the late Miocene of the Northern Caucasus: the last East European large cobra. Geodiversitas, 23.9.2021, 43. vsk, nro 19, s. 683–689. doi:10.5252/geodiversitas2021v43a19 ISSN 1638-9395 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Mammal Neogene Units Fossilworks: Gateway to the Paleobiology Database. Arkistoitu 9.10.2021. Viitattu 9.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Wallach, Van & Williams, Kenneth L. & Boundy, Jeff: Snakes of the World: A Catalogue of Living and Extinct Species, s. 13. Boca Raton: CRC Press, 2014. ISBN 978-1-4822-0848-1 (englanniksi)
- ↑ Boundy, Jeff: Snakes of the world: A Supplement, s. 128. Boca Raton: CRC Press, 2021. ISBN 978-0-429-46135-4 (englanniksi)
- ↑ a b Hoffstetter, Robert: Contribution à l'étude des Elapidæ actuels et fossiles et de l'ostéologie des Ophidiens. Archives du Muséum d'histoire naturelle, 1939, 15. vsk, nro 3, s. 1–78. ISSN 0374-5465 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.10.2021. (ranskaksi)
- ↑ Rage, Jean-Claude & Szyndlar, Zbigniew: West Palearctic cobras of the genus Naja (Serpentes: Elapidae): interrelationships among extinct and extant species. Amphibia-Reptilia, 1990, 11. vsk, nro 4, s. 385–400. Brill. doi:10.1163/156853890x00078 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pokrant, Felix et al.: Grass snakes (Natrix natrix, N. astreptophora) mimicking cobras display a 'fossil behavior'. Vertebrate Zoology, 24.10.2017, 67. vsk, nro 2, s. 261–269. ISSN 1864-5755 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)