Myrkkytarhakäärmeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myrkkytarhakäärmeet
Egyptinkobra (Naja haje)
Egyptinkobra (Naja haje)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Myrkkytarhakäärmeet
Elapidae
F. Boie, 1827[1]
Katso myös

  Myrkkytarhakäärmeet Wikispeciesissä
  Myrkkytarhakäärmeet Commonsissa

Myrkkytarhakäärmeet (Elapidae) on yksi uuskäärmeiden kladin (Caenophidia) useasta heimosta. Useat tunnetuimmista ja vaarallisimmista käärmeistä kuuluvat myrkkytarhakäärmeisiin. Näitä ovat kobrat, mambat, korallikäärmeet, kraitit ja merikäärmeet.[2] Myrkkytarhakäärmeitä on kaikkiaan 365 lajia, jotka kuuluvat yli 50 sukuun.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkytarhakäärmeitä tavataan Afrikassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa. Niiden suhteellinen osuus kaikista käärmeistä on ylivoimaisesti suurin Australiassa, muualla vain noin 10 % (tai alle sen) kaikista käärmeistä on myrkkytarhakäärmeitä. Vain muutamaa lajia pidetään hyökkäävänä, ja nekin yrittävät yleensä paeta ihmisen tieltä. Monet myrkkytarhakäärmeet kuitenkin puolustautuvat häirittyinä ja saattavat vaikuttaa aggressiivisilta. Vuosittain maapallolla arvioidaan ainakin 30 000, ehkä yli 100 000 ihmisen kuolevan myrkkykäärmeiden puremaan – tästä määrästä huomattava osa on myrkkytarhakäärmeiden uhreja. Toisaalta Australiassa kuolee vuosittain keskimäärin vain neljä henkilöä käärmeenpuremiin, vaikka sikäläiset myrkkytarhakäärmeet ovat sekä yleisempiä että vaarallisempia kuin muualla.

Myrkkyhampaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkytarhakäärmeiden myrkkyhampaat sijaitsevat yläleuan etuosassa. Ne ovat yleensä lyhyemmät kuin kyykäärmeiden hampaat ja liikkumattomat. Kaikki heimon lajit ovat myrkyllisiä. Myrkkyrauhaset ovat muuntuneita sylkirauhasia. Myrkky valuu pitkin hampaiden pinnassa olevaa uurretta tai hampaassa olevaa tiehyttä hampaan kärkeen. Myrkky sisältää pääasiassa neurotoksiinia: se vaikuttaa hermostoon estäen hermoimpulssien siirtymisen. Myrkyissä on myös vereen vaikuttavia aineita sekä hajottavia entsyymejä. Saaliseläinten kuolinsyynä on tavallisesti tukehtuminen hengityksen lamaannuttua tai sydämen pysähtyminen šokin seurauksena. Monet myrkkytarhakäärmeet ovat ihmisellekin erittäin vaarallisia. Toisaalta oikean seerumin saaminen riittävän nopeasti auttaa lähes jokaisessa purematapauksessa.

Joitakin sukuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobrat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kobrat ovat ehkä tunnetuimmat myrkkytarhakäärmeet. Useimmat niistä pystyvät ärsytettyinä levittämään pitkät etumaiset kylkiluunsa, jolloin niiden niska leviää tarvittaessa hattumaisesti. Monet muutkin käärmeet pystyvät vastaavaan, mutta varsinaiset kobrat (suku Niedja) ovat tässä suhteessa etevimpiä. Afrikassa elää viisi kobralajia, Keski-idässä kaksi, ja yhtä lajia tavataan laajalla alueella Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Omiin sukuihinsa kuuluvat kuningaskobrat, rengaskaulakobrat ja vesikobrat.

Kobrat ovat aktiivisia yöaikaan. Ne saalistavat pieniä nisäkkäitä, lintuja, hyönteisiä, sammakkoeläimiä, kaloja ja jopa matelijoita. Kuningaskobra käyttää ravinnokseen pääasiassa muita käärmeitä. Ihmisen kimppuun tuskin ainoakaan kobralaji käy vapaaehtoisesti. Yllätettyinä kobrat kohottavat eturuumiinsa maasta ja levittävät niskansa. Jos ihminen uhkailusta huolimatta vielä lähestyy, kobra iskee. Monesti kobra tarrautuu purressaan kiinni uhriinsa. Tällöin myrkkyä joutuu elimistöön paljon enemmän kuin käärmeiden puremissa yleensä. Neljä eri kobralajia pystyy tiputtamaan myrkkyä iskuhampaittensa etupuolella olevista rei’istä. Ne näyttävät tähtäävän uhrin jalkoihin tai päähän. Silmiin joutunut myrkky aiheuttaa sokaistumisen ja silmien pysyvän vaurioitumisen, mikäli sitä ei pestä nopeasti pois. Kobrien myrkky on suhteellisen voimakasta. Se sisältää pääasiassa neurotoksiineja ja aiheuttaa hoitamattomana välillä jopa halvautumisen tai kuoleman.

Mambat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mambat ovat myös hyvin tunnettuja myrkkytarhakäärmeitä. Nämä hoikkarakenteiset ja melko pitkät (naaraat ovat lyhempiä) Afrikassa asustavat käärmeet liikkuvat pääasiallisesti puissa. Kookkain laji on mustamamba ja sinimamba jota tavataan todella harvoin, joka on sopeutunut elämään savanneilla. Tämän lajin hyökkäävyydestä, myrkyllisyydestä ja nopeudesta liikkuu pelottavia tarinoita. Mustamamban myrkky on voimakkaimpia käärmeenmyrkkyjä. Ärsytettynä se on varsin aggressiivinen, mutta yleensä mustamambakin välttelee ihmistä. Myös sen nopeutta on melkoisesti liioiteltu, sillä terve ihminen pystyy helposti liikkumaan sitä nopeammin. Sen sijaan sen iskunopeus saalistus- tai puolustustilanteessa saattaa yllättää vahingossa liian lähelle tulleen ihmisen. Mustamamba ei milloinkaan ole musta, vaan sen väri vaihtelee yksilöllisesti harmaanruskeasta vaaleanoranssiin. Lännenvihermamba, vihermamba ja jamesoninmamba ovat kaikki pääväriltään oranssiin taipuisia, puissa eläviä mambalajeja. Ne syövät pääasiallisesti lintuja ja linnunmunia sekä puissa eläviä liskoja (välillä oman lajinsa poikasia). Mustamamba puolestaan käyttää ravinnokseen lähinnä pikkunisäkkäitä.


Luokittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Tarvitsee tietoa

Australialaiset myrkkytarhakäärmeet voidaan jakaa kahteen alaheimoon. Melakäärmeet (Hydrophiinae) sisältää maalla elävät australialaiset myrkkytarhakäärmeet ja perinteiset melakäärmeet. Munivat, osittain maalla elävät käärmeet kuuluvat alaheimoon Laticaudinae (lattapyrtökäärmeet).[4]

Alaheimot ja suvut Reptile Databasen mukaan:[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ ITIS
  2. ↑ Suomen luonto
  3. ↑ a b Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Elapidae Reptile Database. Reptarium. Viitattu 30.6.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Cogger, Harold: Reptiles and Amphibians of Australia, s. 849. Collingwood: CSIRO Publishing, 2014. ISBN 9780643100350 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.6.2018). (englanniksi)


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Myrkkytarhakäärmeet&oldid=22642846”