Naisen sterilisaatio on ehkäisymenetelmä, jossa naisen lisääntymiskyky poistetaan pysyvästi. Toimenpide tehdään yleensä katkaisemalla, tukkimalla tai poistamalla naisen munanjohtimet. Toimenpide suoritetaan tavallisesti yleisanestesiassa tähystysleikkauksena eli laparoskopiana. Sterilointi on mahdollista myös naisen niin halutessaan suorittaa heti synnytyksen jälkeen tai keisarileikkauksen yhteydessä.
Sterilisaatiosta käytetään myös kansankielistä ilmausta "piuhat poikki".[1][2]
Vuonna 2019 maailmanlaajuisesti mitattuna naisen steriliointi oli yleisin ehkäisymenetelmä. Yli 23 prosenttia ehkäisyä käyttävistä naisista on steriloitu. Naisen sterilisaatio on yleisintä Keski- ja Etelä-Aasiassa.[3]
Vuonna 2023 sterilisaatioita tehtiin Suomessa noin 2900, joista 24 % tehtiin naisille.[4] Sterilisaatiossa olleiden naisten keski-ikä vuonna 2021 oli 36,3 vuotta ja miesten 40,5 vuotta.[5]
Sterilisaation saaneiden naisten ikäjakauma Suomessa (2023)
Munanjohtimien tukkimisessa munanjohtimiin voidaan laittaa silikonipinnoiteiset titaaniklipsit klipsit (Filshie-metodi), jotka puristavat munanjohtimet kiinni. Filshie-metodin ehkäisyteho on 96,83 prosenttia.[18][19] Komplikaatioitta sujuva toimenpide kestää noin 22 minuuttia.[20]
Munanjohtimet voidaan myös sitoa (Pomeroy-metodi) lenkille keskiosastaan ja tämä osa poistetaan.[19] Pomeroy-metodin ehkäisyteho on 99,37 prosenttia.[18]
Molempien munanjohtimien poisto eli molemminpuolinen salpingektomia[18] (engl. bilateral salpingectomy, "bisalp"[21][22]) tuottaa paremman ehkäisytehon kuin munanjohtimien tukkiminen tai katkaisu.[23] Raskauden riski yhdynnän kautta on tällöin teoreettisesti nolla, koska munasolu ei voi siirtyä luonnollista reittiä munasarjasta kohtuun. Koska kyseessä on niin harvinainen ilmiö, aiheesta ei ole tutkimuksia.[24] Eräs tutkija on kuvaillut vertauskuvallisesti, että raskautumisen todennäköisyys on "yksi miljoonasta".[25] Maailmanlaajuisesti tunnetaan vain yksittäistapauksia, joissa molemminpuolinen salpingektomia olisi pettänyt ja nainen olisi tullut raskaaksi. Vuonna 2005 julkaistussa artikkelissa todetaan, että koko englanninkielisessä maailmassa tunnettiin vain kaksi tapausta.[26] Viimeisin tunnettu tapaus englanninkielisessä maailmassa on vuodelta 2019 Yhdysvalloista.[25] Tutkijoiden mukaan syy voisi olla, että munanjohtimen ja kohdun yhtymäkohta ei olisi täysin sulkeutunut, minkä kautta munasolu pääsisi kohtuun.[25] Tämä viittaisi siihen, että molemminpuolinen salpingektomia tuottaisi paremman ehkäisytehon (pettänyt yksittäistapauksissa) kuin hysterektomia (72 kpl tiedossa olevia raskauksia).[27]
Leikkaus kestää noin 30 minuuttia. Leikkauksesta ja nukutuksesta toipumiseen osastolla menee keskimäärin 4–6 tuntia.[28]
Munanjohtimien poistoon ei näytä liittyvän enempää komplikaatioita kuin munanjohtimien katkaisuun.[23] Vaikka munanjohtimien katkaisu ja poistaminen ovat erilaisia toimenpiteitä, kliiniset lopputulokset eivät juurikaan poikkea toisistaan (komplikaatiot, verenhukka, vietetyt sairaalapäivät jne).[29] Toimenpiteenä munanjohtimien poisto on arviolta korkeintaan 15 minuuttia pidempi verrattuna munanjohtimien katkaisuun tai tukkimiseen.[23]
Pohjois-Amerikassa on suositeltu munanjohtimien poistoa ensisijaiseksi sterilisaatiotoimenpiteeksi, ja siellä on raportoitu alueita, joissa lähes 80 % sterilisaatiosta on tehty tällä tekniikalla. Suomessa ei ole tilastotietoa munanjohtimien poiston osuudesta.[23]
Radikaali hysterektomiaKohdunpoistolla (hysterektomia). Kohdunpoiston jälkeinen raskaus on äärimmäisen harvinaista, joten sen ehkäisyteho on todella korkea. Vuoden 2015 katsauksessa todettiin, että vuoden 1895 jälkeen tiedetään vain 72 tapausta, jossa raskaus on alkanut kohdunulkoisesti kohdunpoiston jälkeen.[27]
Molemminpuolisella munasarjojen ja munanjohtimien poistolla (salpingo-ooforektomia). Vaihdevuodet alkavat toimenpiteen jälkeen.[30]
Kohdunpoistolla sekä molemminpuolisella munanjohtimien ja munasarjojen poistolla. Vaihdevuodet alkavat toimenpiteen jälkeen.[30]
Jos toimenpide tehdään sairauden vuoksi, siihen ei sovelleta Suomessa steriloimislakia.[31]
Vaikkakaan termoablaatio eli kohdun limakalvon lämpöhoito ei olekaan ehkäisy- tai sterilisaatiomenetelmä, termoablaatio voi heikentää merkittävästi hedelmällisyyttä. Erään tutkimuksen mukaan raskautumisen todennäköisyys oli termoablaation jälkeen 0,24–5,2 prosenttia.[32]
Aiemmin munanjohtimet voitiin tukkia myös alakautta tähystämällä Essure-menetelmällä, jossa munanjohtimiin asetetaan pienet ja joustavat mikroimplantit. Kolmen kuukauden sisällä keho muodostaa implanttien ympärille sidekudosta, joka tukkii munanjohtimet. Essuren myynti Suomessa päättyi 25. kesäkuuta 2017 valmistajan mukaan vähäisen kysynnän takia.[33] Essure aiheutti terveysongelmia, josta keskusteltiin myös julkisuudessa.[34] Essure on peruuttamaton menetelmä.[35] Essure-implanttisterilisaation riskeinä on, että implanttien nikkeliosat lävistävät kohdun, munanjohtimet tai vatsakalvon, taikka aiheuttavat vakavia allergia- tai yliherkkyysreaktioita.[36]
Toimenpiteen jälkeen tarvitaan sairauslomaa muutama päivä ja paraneminen kestää haavojen arpeutumisen ajan.[19] Vuorokauden kuluttua leikkauksesta saa mennä suihkuun. Saunaan voi mennä viikon kuluttua, kun haavat ovat parantuneet ja uimaan ja voi mennä kahden viikon kuluttua toimenpiteestä. Sairausloman aikana tulee välttää raskaita töitä. Yhdyntää on vältettävä niin kauan kuin vuotoa esiintyy. Kivunhoidoksi riittävät yleensä reseptivapaat kipulääkkeet. Toimenpiteen jälkeen ehkäisystä on huolehdittava muilla ehkäisymenetelmillä seuraaviin kuukautisiin saakka.[28]
Naisen sterilisaation ehkäisyteho on erittäin hyvä, 99,5 prosenttia.[37] Jos sterilisaatio pettää, alkanut raskaus on noin puolessa tapauksista kohdunulkoinen.[38][39]
Sterilisaatio ei huononna tai vaaranna naisen elämänlaatua eikä aiheuta myöhempiä terveyshaittoja.[40] Tutkimuksen (n=2721) mukaan sterilisaation saaneet naiset raportoivat 10 prosenttiyksikköä suuremmat pisteet seksuaalisessa halukkuudessa. Sterilisaation saaneet naiset myös ilmoittivat 6 prosenttiyksikköä korkeammat pisteet tyytyväisyydessä seksielämäänsä. Tutkijat epäilevät positiivisten tulosten syyksi vapautumista raskauden pelosta.[41] Myös isompi tutkimus (n=4576) vahvistaa näkemyksen, että sterilisaatiolla ei ole heikentävää vaikutusta naisen seksuaaliterveyteen.[42]
Munanjohtimien sulkeminen klipsein vähentää munasarjasyöpäriskiä meta-analyysien mukaan 26–34 %, kun taas munanjohtimien poiston suojavaikutuksen on arvioitu olevan jopa 70 %.[23] Syytä tähän vaikutukseen ei tiedetä täysin.[43][44]
Perinteisen sitomis- tai klipsisterilisaation riskejä ovat leikkaus- ja nukutuskomplikaatiot. TYKS:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan komplikaatioiden riski on hyvin pieni tekniikasta riippumatta. Filshie-metodilla toimenpiteen yhteydessä yleisin komplikaatio oli kohdun perforaatio tai kohdunkaulan repeämä. Tämän ja muidenkin komplikaatioiden riski oli tutkimuksen perusteella pieni.[19] Lievimmätkin komplikaatiot huomioiden sterilisaation kokonaiskomplikaatiotaajuus oli eräässä tutkimuksessa vain 1,5 %.[18] Potilaan lihavuus ei vaikuta toimenpiteen komplikaatiotodennäköisyyteen.[45]
Riskinä on, että suljetut munanjohtimet voivat rekanalisoitua tai klipsi ei tule alun perin asennetuksi riittävän tiukalle munanjohtimen ympärille tai edes munanjohtimeen.[40]
Jos steriloitu nainen on alle 30-vuotias, sterilisaation pettämisriski on kaksinkertainen. Ennen sterilisaatiota sairastettu sisäsynnyttimien tulehdus kolminkertaistaa sterilisaation pettämisriskin.[18]
Oikeus käyttää sterilisaatiota ehkäisymenetelmänä vahvistui vuonna 1985, kun sterilisaatioon pääsyä helpotettiin lisäämällä lakiin kriteerit, jotka koskevat sterilisaatiota hakevan ikää tai lasten määrää.[46]
Suomessa steriloimislaki (24.4.1970/283) sekä steriloimisasetus (24.5.1985/427) säätelevät sterilisaation suorittamista.[47][48] Steriloimislain mukaan steriloimiseen voidaan asianomaisen henkilön pyynnöstä ryhtyä:
1) kun hän on synnyttänyt kolme lasta tahi hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta;
2) kun hän on täyttänyt kolmekymmentä vuotta;
3) kun raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä;
4) kun hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat epätavallisen huonot;
5) kun on syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika;
6) kun hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia.
Steriloimisluvasta päättää joko yksi lääkäri (kohdissa 1 ja 2), kaksi lääkäriä (kohdissa 3 ja 4) tai Valviran raskauden keskeyttämis- ja steriloimisasioiden lautakunta (kohdissa 5 ja 6).[49] Mikäli sterilisaatiota hakee kohdan 3, 5 tai 6 perusteella, syy on perusteltava ja hakijalta kysytään lääkärin lausunto tai kopio potilasasiakirjoista.[50]
Sterilisaatiota hakevan on ensin varattava aika lääkärin vastaanotolle, jossa hakijan taustat tarkistetaan. Hakija sekä lääkäri täyttävät ST1-lomakkeen, joka toimitetaan Valviralle.[51] Lain mukaan mikäli steriloimista pyytänyt henkilö on avioliitossa, on hänen aviopuolisolleen varattava mahdollisuuksien mukaan tilaisuus saapua kuulemistilaisuuteen, jossa käsitellään sterilisaation tarkoituksenmukaisuutta. Säädös ei koske avopuolisoita.[52] Jollei aviopuoliso ole osallistunut tilaisuuteen, lääkärinlausunnosta tulee ilmetä syy siihen. Puolison kirjallinen lausunto on tällöin, mikäli mahdollista, liitettävä lääkärinlausuntoon.[53] Jos yhden tai kahden lääkärin päätös on kielteinen, päätökseen voi hakea muutosta Valviralta.[52] Jos sterilointilupa myönnetään, hakija saa lähetteen sterilisaatioon ja hakija voi varata ajan toimenpiteeseen.
Naisen sterilisaatio yksityisessä terveydenhuollossa voi maksaa noin 3500–5000 euroa.[54][55]
Hallitus päätti vuoden 2024 kehysriihessä, että sterilisaatiot tullaan rajaamaan julkisen palveluvalikoiman ulkopuolelle.[57] Muutokset tulisivat suunnitelmien mukaan voimaan vuonna 2026.[58][59]
Keskustelu sterilisaation alaikärajasta (30 vuotta), lapsilukuvaatimuksesta (vähintään 3 alaikäistä lasta) sekä aviopuolison kuulemisvelvoitteesta ovat aiheuttaneet kritiikkiä. Kritiikin mukaan nykyinen laki on holhoava ja loukkaa ihmisen itsemääräämisoikeutta.[61][62][63]
Suomessa potilasvahinkolautakunta on linjannut, että väärin suoritetun sterilisaation jälkeinen raskaus on oikeuttanut potilaan saamaan korvauksia.[64]
”Raskaaksi tuleminen tai raskauden jatkuminen ja lapsen syntyminen ei ole perinteisessä merkityksessään henkilövahinko. Tähän ei vaikuta myöskään naisen mahdollisesti subjektiivisesti kokema olotilan haitallisuus. Raskaudessa ei ole kysymys ruumiinvammasta, muusta henkilövahingosta, taudista tai muusta vastaavasta, vaan normaalista fysiologisesta tilasta. Tällaista tilaa on kuitenkin mahdollista pitää sterilisaatiotoimenpiteen tarkoitus ja luonne huomioon ottaen sillä tavoin haitallisena, että synnytyksestä aiheutuvia suoranaisia kustannuksia sekä kipua ja särkyä on pidetty perusteltuna korvata potilasvahinkolainsäännösten perusteella samoin kuin ansionmenetyksestä raskauden ajalta.”
Naisen steriloinnin purkua ei tehdä julkisessa terveydenhoidossa.[65] Toimenpide suoritetaan yleisanestesiassa leikkauksella, jossa pyritään liittämään katkaistut munanjohdinten päät yhteen. Raskaus onnistuu purkamisen jälkeen noin 50–80 prosentilla, ja sitä varmemmin, mitä nuorempi nainen on. Steriloinnin jälkeen raskaus voi alkaa myös koeputkihedelmöityksen avulla, jossa munasolut otetaan suoraan munasarjoista, hedelmöitetään maljalla ja siirretään kohtuun.[66]
Suomessa sterilisaation purkuleikkauksia tehdään parikymmentä vuosittain, mikä on alle 1 prosentti kaikista sterilisaation saaneista.[67]
Sterilisaation jälkeen toimenpidettä katuu pohjoismaisten tutkimusten mukaan noin 3–6 prosenttia henkilöistä.[68] Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa 4,3 % 20–24-vuotiaista steriloiduista katui sterilisaatiota, ja 30–34 vuotiaiden ryhmässä osuus oli vain 2,4 %.[40]Sterilisaatiota katuvien osuus on siten pienempi kuin lapsiaan katuvien vanhempien osuus, sillä tutkimusten perusteella 5–14% vanhemmista katuu lapsen hankkimista ja toivoisi pysyneen lapsettomana.[69]Toisaalta Yhdysvalloissa ja Saksassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että katuvien vanhempien osuus voi olla jopa 17%.[70]
Internetin myötä sterilisaatiokeskustelut ovat tulleet enemmän yksilöiden vaikutuspiiriin, mikä on mahdollistanut aiheeseen liittyvien verkkoyhteisöjen ja vertaistukiryhmien syntymisen. Viestintätieteilijä Julia Mooren mukaan vapaaehtoisesti lapsettomien verkkoyhteisöissä sterilisaatiosta puhutaan usein positiivisin vertauskuvin, jotka haastavat natalistista diskurssia ja katumisteoriaa. Keskusteluissa jaetaan tietoa lääkärikohtaamisista, sekä etsitään ja jaetaan strategioita, joilla saada lääkäri myöntymään toimenpiteeseen. Mooren mukaan keskusteluilla on suuri merkitys vapaaehtoisesti lapsettomien identiteetin muodostamiselle.[71]
↑Runnebaum IB, Stickeler E. (2001). "Epidemiological and molecular aspects of ovarian cancer risk." J Cancer Res Clin Oncol. 127(2):73-9. PMID 11216917
