NHL-kausi 1972–1973

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

NHL-kausi 1972–1973 oli National Hockey Leaguen historian 56. kausi. Sen aikana 16 NHL-joukkuetta pelasi kukin 78 runkosarjaottelua.[1] Liigaan tuli mukaan kaksi uutta joukkuetta, Atlanta Flames ja New York Islanders.[2] Vuonna 1972 NHL sai uudeksi kilpailijakseen World Hockey Association -liigan, joka pyrki aluksi haastamaan NHL:n sen tärkeillä markkina-alueilla, kuten Chicagossa, Bostonissa ja New Yorkissa. Näistä viimeksi mainittua pidettiin keskeisenä alueena erityisesti medianäkyvyyden kannalta. Alkuvaiheen kilpailusuunnitelma osoittautui epäonnistuneeksi, mutta WHA menestyi myöhemmin paremmin keskittymällä toimimaan sellaisissa kaupungeissa, joissa NHL-joukkueita ei ollut.[3]

Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 4–2.[4] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Montreal Canadiensin 17. ja seuran koko historian 18. Stanley Cup -mestaruus.[5][6] Canadiens-pelaajat Jacques Lemaire ja Yvan Cournoyer tekivät kumpikin finaalisarjassa 12 pistettä, millä he nousivat jakamaan Gordie Howen ennätystä, joka oli peräisin vuodelta 1955. Ennätyksen rikkoi lopulta Wayne Gretzky kaudella 1987–1988, kun hän keräsi 13 tehopistettä ottelusarjassa Boston Bruinsia vastaan. Henri Richardille Stanley Cupin voitto oli jo yhdestoista, mikä on NHL:n ennätys henkilökohtaisten Stanley Cup -mestaruuksien määrässä.[5]

Syksyllä 1972 pelattiin Summit Series, jossa NHL:n parhaista pelaajista koostuva Kanadan jääkiekkomaajoukkue kohtasi ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen ja oli täydeksi yllätyksekseen tappion partaalla, kunnes se onnistui Paul Hendersonin voittomaalien myötä viemään nimiinsä sarjan kolme viimeistä peliä.[7][8][9] Kanadassa ottelusarjan voiton juhlinta oli niin ylenpalttista, että sen sanottiin yltyneen riehakkaammaksi kuin juhlinnan minkään muun tapahtuman yhteydessä toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.[10] Televisiokanava CTV arvioi, että sarjan viimeisellä ottelulla oli Kanadassa 13,3 miljoonaa katsojaa ja että 18 miljoonaa ihmistä eli noin 82,5 prosenttia maan silloisista asukkaista katseli ainakin jotakin osaa ottelusta.[11]

NHL-kaudella 1972–1973 runkosarjan maali-, syöttö- ja pistepörssin voitti Boston Bruinsin keskushyökkääjä Phil Esposito, joka teki 55 maalia ja keräsi 75 syöttöpistettä. Hänen 130 tehopistettään syntyivät 78 ottelun aikana.[12][13] Pistepörssissä toiseksi sijoittui Philadelphia Flyersia edustanut Bobby Clarke,[12] jolle myönnettiin Hart Memorial Trophy sekä Lester B. Pearson Award.[14][15] Plus/miinus-tilaston voitti Canadiensin Jacques Laperrière.[13] Norris-palkinnon puolestaan sai Bruins-puolustaja Bobby Orrille, jonka 101 tehopistettä oikeuttivat pistepörssin kolmanteen sijaan.[13]

Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Yvan Cournoyer. Cournoyer teki pelaamissaan 17 pudotuspeliottelussa yhteensä 25 tehopistettä, joista 15 oli maaleja ja 10 syöttöpisteitä.[16] Hänelle myönnettiin pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettava Conn Smythe Trophy.[17] Vezina Trophyn sai maalivahti Ken Dryden, joka edusti Cournoyerin tavoin Montreal Canadiensia.[18]

Runkosarja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.

Itäinen divisioona O V H T Pist. + −
Montreal Canadiens 78 52 10 16 120 329 184
Boston Bruins 78 51 22 5 107 330 235
New York Rangers 78 47 23 8 102 297 208
Buffalo Sabres 78 37 27 14 88 257 219
Detroit Red Wings 78 37 29 12 86 265 243
Toronto Maple Leafs 78 27 41 10 64 247 279
Vancouver Canucks 78 22 47 9 53 233 339
New York Islanders 78 12 60 6 30 170 347
Läntinen divisioona O V H T Pist. + −
Chicago Black Hawks 78 42 27 9 93 284 225
Philadelphia Flyers 78 37 30 11 85 296 256
Minnesota North Stars 78 37 30 11 85 254 230
St. Louis Blues 78 32 34 12 76 233 251
Pittsburgh Penguins 78 32 37 9 73 257 265
Los Angeles Kings 78 31 36 11 73 232 245
Atlanta Flames 78 25 38 15 65 191 239
California Golden Seals 78 16 46 16 48 213 323

[1][13]

Runkosarjan pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Phil Esposito Boston Bruins 78 55 75 130 87
Bobby Clarke Philadelphia Flyers 78 37 67 104 80
Bobby Orr Boston Bruins 63 29 72 101 99
Rick MacLeish Philadelphia Flyers 78 50 50 100 69
Jacques Lemaire Montreal Canadiens 77 44 51 95 16
Jean Ratelle New York Rangers 78 41 53 94 12
Mickey Redmond Detroit Red Wings 76 52 41 93 24
John Bucyk Boston Bruins 78 40 53 93 12
Frank Mahovlich Montreal Canadiens 78 38 55 93 51
Jim Pappin Chicago Black Hawks 76 41 51 92 82

[12]

Pudotuspelit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Puolivälierät Välierät Stanley Cup -finaali
                           
  I1  Montreal Canadiens 4  
I4  Buffalo Sabres 2  
  I1  Montreal Canadiens 4  
  L2  Philadelphia Flyers 1  
L2  Philadelphia Flyers 4
  L3  Minnesota North Stars 2  
    I1  Montreal Canadiens 4
  L1  Chicago Black Hawks 2
  L1  Chicago Black Hawks 4  
L4  St. Louis Blues 1  
  L1  Chicago Black Hawks 4
  I3  New York Rangers 1  
I2  Boston Bruins 1
  I3  New York Rangers 4  

[4]

Pudotuspelien pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit

Pelaaja Joukkue O M S Pist. RM
Yvan Cournoyer Montreal Canadiens 17 15 10 25 2
Dennis Hull Chicago Black Hawks 16 9 15 24 4
Frank Mahovlich Montreal Canadiens 17 9 14 23 6
Jacques Lemaire Montreal Canadiens 17 7 13 20 2
Stan Mikita Chicago Black Hawks 15 7 13 20 8
Pat Stapleton Chicago Black Hawks 16 2 15 17 10
Pit Martin Chicago Black Hawks 15 10 6 16 6
Jim Pappin Chicago Black Hawks 16 8 7 15 24
Guy Lapointe Montreal Canadiens 17 6 7 13 20
Peter Mahovlich Montreal Canadiens 17 4 9 13 22

[16]

NHL-palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prince of Wales Trophy: Montreal Canadiens [19]
Clarence S. Campbell Bowl: Chicago Black Hawks [20]
Art Ross Trophy: Phil Esposito, Boston Bruins [21]
Bill Masterton Memorial Trophy: Lowell MacDonald, Pittsburgh Penguins [22]
Calder Memorial Trophy: Steve Vickers, New York Rangers [23]
Conn Smythe Trophy: Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens [17]
Hart Memorial Trophy: Bobby Clarke, Philadelphia Flyers [15][24]
James Norris Memorial Trophy: Bobby Orr, Boston Bruins [25]
Lady Byng Memorial Trophy: Gilbert Perreault, Buffalo Sabres [26]
Lester B. Pearson Award: Phil Esposito, Boston Bruins [14]
Vezina Trophy: Ken Dryden, Montreal Canadiens [18]
Lester Patrick Trophy: Walter L. Bush [27]

Tähdistökentälliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ykköstähtikenttä   Pelipaikka   Kakkostähtikenttä
Ken Dryden, Montreal Canadiens maalivahti Tony Esposito, Chicago Black Hawks
Guy Lapointe, Montreal Canadiens puolustaja Brad Park, New York Rangers
Bobby Orr, Boston Bruins puolustaja Bill White, Chicago Black Hawks
Phil Esposito, Boston Bruins keskushyökkääjä Bobby Clarke, Philadelphia Flyers
Frank Mahovlich, Montreal Canadiens vasen laitahyökkääjä Dennis Hull, Chicago Black Hawks
Mickey Redmond, Detroit Red Wings oikea laitahyökkääjä Yvan Cournoyer, Montreal Canadiens

[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b 1972–1973 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  2. ↑ NHL Expansion / Relocation Timeline (1972) DetroitHockey.Net. Arkistoitu 3.7.2013. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Gassen, Timothy: The WHA Invades NYC: Bill Verigan & The Raiders Whahof.com. 2011. The World Hockey Association Hall of Fame. Arkistoitu 21.6.2012. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b 1972–73 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  5. ↑ a b Stanley Cup No. 18 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 15.5.2012. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Vecsey, David: Canada clings to 1972 Summit Series even 30 years later Sportsillustrated.cnn.com. 27.9.2002. Time Inc. Arkistoitu 21.5.2012. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Pelletier, Joe: 1972 Summit Series Game Recaps Sportsillustrated.cnn.com. Time Inc. Arkistoitu 2.11.2012. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Q&A with Paul Henderson Sportsillustrated.cnn.com. 27.9.2002. Time Inc. Arkistoitu 22.5.2012. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Allen, Kevin: Unifying a nation and a team USATODAY.com. USA TODAY. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Gold-medal hockey game watched by record 16.6 million Thestar.com. 1.3.2010. Toronto Star. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b c 1972–1973 – Regular Season – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e 1972–73 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  14. ↑ a b Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  16. ↑ a b 1972–1973 – Playoffs – Stats NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  17. ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  24. ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  25. ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
  27. ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 21.7.2012. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=NHL-kausi_1972–1973&oldid=22006424”