Bobby Orr

Bobby Orr
Henkilötiedot
Syntynyt	20. maaliskuuta 1948 Parry Sound, Ontario, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Bobby
Pelipaikka	puolustaja
Maila	vasen
Pituus	183 cm
Paino	89 kg
Sarja	NHL
Pelaajaura
Pääsarjaura	1966–1978
Seurat	Boston Bruins Chicago Black Hawks
Hockey Hall of Fame
1979
Aiheesta muualla
www.bobbyorr.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Robert Gordon ”Bobby” Orr, O.C. (s. 20. maaliskuuta 1948 Parry Sound, Ontario, Kanada) on kanadalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Hän oli pelipaikaltaan puolustaja, ja häntä pidetään varsin yleisesti lajin parhaana puolustajana. Orrin pistekeskiarvo NHL:ssä oli 1,39 tehopistettä ottelua kohden. Orrin lisäksi vain Harry Cameron, Paul Coffey sekä aktiivipelaajista Cale Makar ovat ainoat NHL-puolustajat, jotka ovat pystyneet tekemään keskimäärin enemmän kuin 0,99 pistettä per ottelu uransa aikana, kun huomioon otetaan pelaajat, jotka ovat pelanneet enemmän kuin neljä ottelua. Orr voitti vuodet 1966–1978 käsittäneellä ammattilaisurallaan NHL:n tärkeimmät palkinnot, monet niistä useaan kertaan.

Junioriaika

Nuoren Bobbyn kyvyt jääkiekossa havaittiin jo varhain, ja Boston Bruinsin valmentaja Wren Blair nimesi 12-vuotiaan juniorin Ontarion jääkiekkoliiton junioriliigan Generalsin joukkueeseen. NHL:n heikoimpiin seuroihin tuolloin lukeutunut Bruins oli levittänyt laajan kykyjenetsintäverkon löytääkseen lupauksia tulevaisuuden joukkueen rakentamiseksi. Orr joutui pelaamaan itseään selvästi vanhempien pelaajien, 18-, 19-, ja jopa 20-vuotiaiden joukossa.^lähde?

Hän johdatti kolmannella kaudellaan Generalsin Ontarion alueen mestaruuskilpailuihin. Viimeisellä kaudellaan hän teki keskimäärin kaksi pistettä ottelussa. Kokenut torontolainen lakimies Alan Eagleson neuvotteli Orrin ensimmäisen sopimuksen Boston Bruinsin kanssa.^lähde?

Ammattilaisura

Stanley Cup
	Boston Bruins	1970
	Boston Bruins	1972

Boston Bruinsissa Orr muodosti keskushyökkääjä Phil Espositon ja maalivahti Gerry Cheeversin kanssa kolmikon, joka johti joukkueen kahdesti Stanley Cupin voittoon. Orr ylsi vuonna 1970 Stanley Cupin voiton lisäksi Norris Trophy-, Art Ross Trophy-, Hart Trophy- ja Conn Smythe Trophy -palkintojen voittoon ainoana pelaajana lajin historiassa. 23-vuotiaana häntä alettiinkin kutsua supertähdeksi.^lähde?

Orr teki pelipaikallaan historiaa voittamalla puolustajana niin NHL:n syöttötilaston kuin pistepörssinkin. Hänen syöttöennätyksensä säilyi rikkomattomana 1980-luvun alkuun, jolloin Wayne Gretzky rikkoi sen. Orr johti kotimaansa Kanada-cupin voittoon syksyllä 1976 ja tuli valituksi parhaaksi pelaajaksi turnauksessa, jossa kaikki parhaat kiekkoilijat kohtasivat ensi kertaa maajoukkueissa. Neuvostoliiton ja Kanadan ensimmäinen kohtaaminen Summit Series -sarjassa syksyllä 1972 oli mennyt häneltä sivu suun loukkaantumisen takia. Uransa ehtoopuolen Bobby Orr pelasi Chicago Black Hawksissa ilman mainittavaa menestystä.^selvennä Hän joutui lopettamaan uransa toistuvien polvivammojen vuoksi 31-vuotiaana.^lähde?

Bobby Orr teki NHL-urallaan 270 maalia ja 645 syöttöä 657 ottelussa. Uransa päättyessä hän oli johtava puolustaja tehopisteiden lukumäärässä liigan historiassa. Ainoastaan hyökkääjäsuuruudet Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Newsy Lalonde, Joe Malone ja Mike Bossy ovat tehneet häntä enemmän tehopisteitä ottelua kohden, kun huomioon otetaan pelaajat, jotka ovat pelanneet yli kaksi ottelua NHL:ssä. Lisäksi Bobby Orr on edelleenkin ainoa puolustaja, joka on kyennyt voittamaan NHL:n pistepörssin.^lähde?

Orr on yksi niistä kuudesta puolustajasta, jotka ovat saavuttaneet 100 tehopistettä yhden NHL-kauden aikana. Tosin Orr ylsi tähän peräti kuudella kaudella, Paul Coffey viidesti, muut kerran.

Pelitapa

Orr menestyi ammattilaiskiekossa varsin eurooppalaisin opein, ja esimerkiksi väkivaltaisuus puuttui lähes tyystin hänen otteistaan. Mies itse totesi ainakin puoliksi tosissaan suurimmaksi saavutuksekseen läpi uran ehjänä säilyneen hammaskaluston. Neuvostovalmentaja Anatoli Tarasov nimesi Orrin jääkiekon todelliseksi kymmenottelijaksi tämän monipuolisuuden ansiosta. Puolustajana Bobby Orr oli pikemminkin kiekonriistäjä kuin taklaaja. Orrin tavaramerkkejä olivat kovat ja matalat laukaukset, jotka torjuttuinakin olivat omiaan aiheuttamaan vaarallisia maalinedustatilanteita.^lähde?

Orr laukoikin uransa aikana keskimäärin enemmän kuin kukaan muu pohjoisamerikkalainen pelaaja tai kukaan muu puolustaja, kun huomioon otetaan enemmän kuin yhden NHL-ottelun pelanneet pelaajat. Orr johti tilastoa edelleen tammikuussa 2022 hänen keskiarvonsa ollessa ohittamaton 4,65 laukausta ottelua kohden. Fyysisesti hänen vahvuutensa olivat voimakkaat jalat, ja luistelijana hän olikin aivan omaa luokkaansa. Liikkuvat puolustajat Brad Park, Paul Coffey, Denis Potvin ja Ray Bourque sekä heidän pelitapansa voidaan nähdä Orrin kahden suunnan työskentelyn perintönä lajille.^lähde?

Saavutuksia, erikoispalkintoja ja nimeämisiä

• Calder Memorial Trophy -palkinto vuonna 1967 kauden parhaalle tulokkaalle
• NHL:n toisessa tähtikentällisessä vuonna 1967
• Pelasi NHL:n tähdistöottelussa vuosina 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973 ja 1975
• Valittu NHL ensimmäiseen tähtikentälliseen vuosina 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1974 ja 1975
• Parhaan puolustajan James Norris Memorial Trophy -palkinto vuosina 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1974 ja 1975
• Stanley Cupin voittaja vuosina 1970 ja 1972
• NHL:n vuoden arvokkaimman pelaajan Hart Memorial Trophy -palkinto vuosina 1970, 1971 ja 1972
• Runkosarjan parhaalle pistemiehen Art Ross Trophy -palkinto vuosina 1970 ja 1975
• Conn Smythe Trophy -palkinto 1970 ja 1972 (pudotuspelien arvokkain pelaaja; ensimmäinen palkinnon kahdesti voittanut)
• Sports Illustrated -lehden valinta vuoden urheilijaksi vuonna 1970
• Lou Marsh Trophy Kanadan vuoden urheilijalle vuonna 1970
• Lester B. Pearson Award -palkinto vuonna 1975 (pelaajien keskuudestaan äänestämä kauden paras pelaaja)
• Valittiin Kanada-cup 1976 -turnauksen parhaaksi pelaajaksi
• Boston Bruins jäädytti Orrin pelinumeron 4 jo tammikuussa 1979
• Hockey Hall of Fameen vuonna 1979 ennätyksellisen alhaisessa 31 vuoden iässä ja vain vuosi uran päättymisen jälkeen
• Lester Patrick Trophy vuonna 1979 (kiekkoilun asian edistämisestä Yhdysvalloissa)
• Order of Canada -arvonimi vuonna 1979
• Vuonna 1998 The Hockey News -jääkiekkolehden "100 parasta pelaajaa kautta aikojen" -listan Orr toinen heti Wayne Gretzkyn jälkeen
• Bostonin historian suurin urheilija The Boston Globe -sanomalehden äänestyksessä
• Orrin kotikaupunki Parry Sound on perustanut tunnetuimman asukkaansa kunniaksi Bobby Orr Hall of Fame -museon.

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1963–64	Oshawa Generals	OHA		56	29	43	72	142		6	0	7	7	21
1964–65	Oshawa Generals	OHA		56	34	59	93	112		6	0	6	6	10
1965–66	Oshawa Generals	OHA		47	38	56	94	92		17	9	19	28	14
1966–67	Boston Bruins	NHL		61	13	28	41	102		–	–	–	–	–
1967–68	Boston Bruins	NHL		46	11	20	31	63		4	0	2	2	2
1968–69	Boston Bruins	NHL		67	21	43	64	133		10	1	7	8	10
1969–70	Boston Bruins	NHL		76	33	87	120	125		14	9	11	20	14
1970–71	Boston Bruins	NHL		78	37	102	139	91		7	5	7	12	10
1971–72	Boston Bruins	NHL		76	37	80	117	106		15	5	19	24	19
1972–73	Boston Bruins	NHL		63	29	72	101	99		5	1	1	2	7
1973–74	Boston Bruins	NHL		74	32	90	122	82		16	4	14	18	28
1974–75	Boston Bruins	NHL		80	46	89	135	101		3	1	5	6	2
1975–76	Boston Bruins	NHL		10	5	13	18	22		–	–	–	–	–
1976–77	Chicago Blackhawks	NHL		20	4	19	23	25		–	–	–	–	–									KC	7	2	7	9	8
1978–79	Chicago Blackhawks	NHL		6	2	2	4	4		–	–	–	–	–
NHL yhteensä				657	270	645	915	953		74	26	66	92	92

Katso myös

• Luettelo Hockey Hall of Famen jäsenistä
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta

Aiheesta muualla

• Bobby Orr The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Edeltäjä: Brit Selby

Calder Memorial Trophyn voittaja 1967

Seuraaja: Derek Sanderson

Edeltäjä: Harry Howell

Norris Trophyn voittaja 1968, 1969, 1970, 1971, 1972, 1973, 1974, 1975

Seuraaja: Denis Potvin

Edeltäjä: Bobby Clarke

Lester B. Pearson Awardin voittaja 1975

Seuraaja: Guy Lafleur