Pähkinälinna

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Nöteborg)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Kaupungissa sijaitsevasta linnasta kertoo artikkeli Pähkinäsaaren linna.
Pähkinälinna
Шлиссельбу́рг, Šlisselburg
Pähkinäsaaren linna
Pähkinäsaaren linna
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Pähkinälinna

Koordinaatit: 59°56′42″N, 31°02′06″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Kirovskin kunnallispiiri
Väkiluku (2010) 13 305
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 187320
Suuntanumero(t) +7 81362









Pähkinälinna[1] (ven. Шлиссельбу́рг, Šlisselburg, vuoteen 1611 saakka Оре́шек, Orešek, vuosina 1611–1702 Нотебург, Noteburg ja vuosina 1944–1992 Петрокрепость, Petrokrepost, saks. Schlüsselburg, ruots. Nöteborg) on kaupunki Leningradin alueen Kirovskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan niskassa lähellä Laatokkaa 41 kilometrin päässä Pietarista.[2] Kaupungissa asui 13 305 henkeä (vuonna 2010).[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tukinuittoa Laatokan kanavalla. Värivalokuva 1900-luvun alusta

1400–1500-luvulla Pähkinälinna oli merkittävä kauppapaikka ja samannimisen Novgorodin Vatjan viidenneksen läänin keskus. Entinen läänijako säilyi Ruotsin vallan aikana. 1620-luvulla Pähkinälinnaan rakennettiin luterilainen kirkko, ja siellä toimi myös valtion rahoittama lastenkoulu.[4]

Nykyinen Pähkinälinnan kaupunki on syntynyt Nevan vasemman rannan esikaupungista. Kaupunginoikeudet se sai vuonna 1780. Saksankielisestä nimestä Schlüsselburg (”Avainlinna”) väännettiin suomenkieliset nimitykset Lyyssinä ja Lyyssinlinna. Laatokan kanavien ansiosta kaupungista tuli huomattava tavaraliikenteen keskus.

Toisessa maailmansodassa kaupunki oli saksalaisten miehittämä. Neuvostojoukkojen murtaessa Leningradin piirityksen se kärsi suuria vahinkoja. Nykyään kaupungissa on laivanrakennusteollisuutta.lähde?

Vuodesta 2006 lähtien Pähkinälinna on osa Kirovskin piiriä. Kaupungin päämies on Juri Kudrjavtsev ja kaupunginhallituksen päämies Anatoli Rogozin.

Liikenneyhteyksiä ja nähtävyyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieyhteyksistä tärkeimpiin kuuluu Pietarista Laatokan eteläpuolitse Murmanskiin vievä valtatie M18 (Kuola, osa E 108:aa), joka kulkee 4 kilometriä Pähkinälinnan eteläpuolella. Myös Nevan eteläpuolitse kiertävä, kuntapiirin keskuksen Kirovskin kautta Pietariin vievä paikallistie H135 on merkittävä. Pähkinälinnasta on linja-autoyhteys esimerkiksi Kirovskiin (8 km) ja Pietariin. Lähin rautatieasema Petrokrepost sijaitsee Nevan oikeanpuoleisella rannalla naapurikunnassa, jonne on kaupungista lauttayhteys; lauttareitti kulkee Pähkinäsaaren linnan kautta. Tärkeitä lähistön rautatieasemia on myös Korotkan eli Kirovskin asema ja 25 kilometrin päässä etelässä sijaitseva Namkkun asema (Mga). [2][5]

Tärkein nähtävyys on museona toimiva Pähkinäsaaren linna. Kaupunkia halkovat vanha ja uusi Laatokan kanava sekä niistä haarautuva Nevan kanava. Vanhan kanavan ja Nevan yhtymäkohdassa on vuonna 1836 rakennettu sulkulaitteisto. Kirkkorakennuksista ovat säilyneet ortodoksiset Jumalansynnyttäjän ilmestyksen katedraali ja pyhän Nikolauksen kirkko. Kaupungissa on kotiseutumuseo.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 234. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. ↑ a b c Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  3. ↑ Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России».. Viitattu 25.2.2012. (venäjäksi)
  4. ↑ Nevalainen, Pekka & Sihvo, Hannes (toim.): Inkeri: historia, kansa kulttuuri, s. 91, 99. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991. ISBN 951-717-668-6
  5. ↑ Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. Выпуск 13: 2011-1.ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pähkinälinna.
Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pähkinälinna&oldid=22805392”