Podporožje

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Koskenala)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Leningradin alueen kaupunkia. Podporožje on myös taajama Karjalan tasavallassa.
Podporožje
Подпорожье
Ylä-Syvärin voimalaitos.
Ylä-Syvärin voimalaitos.
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Podporožje

Koordinaatit: 60°54′44″N, 34°10′04″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Podporožjen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 2 055,65 km²
Väkiluku (2022) 16 400









Svirskajakatu Podporožjessa.
Voimalaitoksen ohittava kanava.
Ylä-Manderin matkailukeskus.

Podporožje[1] (ven. Подпоро́жье, suomeksi myös Koskenala[2]) on kaupunki ja Podporožjen piirin hallinnollinen keskus Leningradin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Syvärin keskijuoksulla 276 kilometriä Pietarista koilliseen.[3] Kaupungissa on 16 200 ja Podporožjen kunnassa 16 400 asukasta (vuonna 2022)[4].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Podporožjen kaupunkikunnan pinta-ala on 2 055,65 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Podporožjen piirin Nikolskin ja Vaaženin kaupunkikuntiin, idässä Voznesenjen kaupunkikuntaan, etelässä Vinnitsyn maalaiskuntaan ja Leningradin alueen Lotinapellon piiriin sekä pohjoisessa Karjalan tasavaltaan.[3] Pinta-alasta 90 % on metsää, 4,7 % vesistöjä, 2,7 % maatalousmaata ja 1,9 % asuinaluetta[5]. Jokia ovat Syvärin lisäksi Iivina (ven. Ivina) ja Jandeba ja järviä Bolšoje Kangozero, Kimozero, Konetskoje, Ladvozero, Perttijärvi (Pertozero), Pidmozero, Rehkozero, Urozero ja Vonozero. Ylä-Syvärin voimalaitoksen pato muodostaa Iivinan tulva-alueen.[6] Hyötykaivannaisia ovat hiekka, sora, savi ja turve[7].

Kaupungin lisäksi kuntaan kuuluu 12 kylää ja asutusta: Hevronjino, Homorovitsa (ven. Gomorovitši), Jandeba, Kezorutšei, Mätysova, Perttijärvi (Pertozero), Pitma (Pidma), Plotitšno, Posad, Šelmenitša (ven. Šemenitši), Tokari ja Volnavolok. Niistä ainoastaan Šelmenitšassa on yli sata asukasta.[8] Kunnan asukasmäärä pienenee ja väestö ikääntyy[9].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on syntynyt 1700-luvulla, kun Pietari Suuri siirsi Mstajoen talonpoikia Syvärin koskille hoitamaan laivaliikennettä. Koskien lähellä sijainneita Sigovetsin ja Medvedetsin kyliä alettiin 1800-luvun lopulla kutsua Podporožjeksi.[10] Vuonna 1927 perustettiin Podporožjen piiri[11].

1930-luvulla ryhdyttiin rakentamaan vankityövoimalla Syvärin voimalaitoksia[10]. Vuonna 1937 perustettiin Podporožjen taajama[11]. Jatkosodan aikana alue oli suomalaisten miehittämä[12]. Ylä-Syvärin voimalaitos valmistui vuonna 1953, ja vuonna 1956 taajama sai kaupungin statuksen[11].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Podporožjen kautta kulkevat Lotinapellon ja Vytegran välinen maantie A215, Muurmannin rata ja Volgan–Itämeren vesitie[13]. Kaupungista on linja-autoyhteydet Nikolskiin, Vaaženiin, Vinnitsyyn, Voznesenjeen, Lotinapeltoon, Pietariin ja Vytegraan[14]. Rautatiellä on Podporožjen, Jandeban ja Tokarin asemat. Syvärillä on Ylä-Syvärin sulku ja Ylä-Manderin (ven. Verhnije Mandrogi) matkustajalaituri.[15]

Kunnan pääelinkeino on teollisuus. Tärkeimmät yritykset ovat teräsbetonirakennetehdas, Metsä Forestin puunhankintayhtiö, konepaja, ompelimo ja vesivoimalaitos. Maataloutta edustavat yksityistilat ja puutarhaviljelmät. Lisäksi harjoitetaan kalankasvatusta.[16]

Julkisiin palveluihin kuuluvat lastentarhat, keskikoulut, lasten taidekoulu ja harrastuskeskus, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, piirin keskuskirjasto ja lastenkirjasto, piirisairaala ja palvelukeskus[17].

Kaupunkikuva ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Podporožjen kaupunki sijaitsee pääosin Syvärin etelärannalla. Se koostuu useasta entisten kylien paikalle nousseesta lähiöstä, joiden nimiä ovat Pogra, Nižni gorodok, Svjatuha ja Valdoma. Keskusta on rakennettu voimalaitoksen lähelle 1930-luvulta lähtien. Sen etelä- ja länsipuolella sijaitsevat 1960–1990-lukujen kerrostaloalueet. Syvärin pohjoisrannalla on Olhovetsin pientaloalue. Teollisuusalueet sijaitsevat voimalaitoksen luona idässä ja Syvärin mutkassa luoteessa.[18]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu seudun puhtaaseen luontoon, vesistöihin ja metsästysmahdollisuuksiin[19]. Kulttuuriperintökohteita ovat Homorovitsan ja Pitman kirkot, Posadin (entisen Rozmegan) tsasouna ja Ylä-Syvärin voimalaitos[20]. Entisessä Ylä-Manderin kylässä toimii risteilyaluksia palveleva matkailukeskus. Kunnassa on majoituspalveluja, matkailutoimisto ja kotiseutumuseo.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 188. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas Eesti keelen instituut. Viitattu 12.5.2022.
  3. ↑ a b Izmenenija, s. 53.
  4. ↑ Tšislennost postojannogo naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2022 goda Rosstat. Arkistoitu 11.6.2022. Viitattu 12.5.2022.
  5. ↑ Izmenenija, s. 61.
  6. ↑ Izmenenija, s. 27–28, 65.
  7. ↑ Izmenenija, s. 38–39.
  8. ↑ Izmenenija, s. 18.
  9. ↑ Izmenenija, s. 84–90.
  10. ↑ a b Izmenenija, s. 19.
  11. ↑ a b c Istorija Podporožski munitsipalnyi raion. Viitattu 12.5.2022.
  12. ↑ Izmenenija, s. 19–21.
  13. ↑ Izmenenija, s. 53–55.
  14. ↑ Izmenenija, s. 132–133.
  15. ↑ Izmenenija, s. 128.
  16. ↑ Izmenenija, s. 114–118.
  17. ↑ Izmenenija, s. 92–107.
  18. ↑ Izmenenija, s. 56–58.
  19. ↑ Izmenenija, s. 120–121.
  20. ↑ Izmenenija, s. 80–83.
  21. ↑ Izmenenija, s. 121–123.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Podporožje&oldid=22803786”