Markkova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markkovan kirkko 1900-luvun alussa.

Markkova[1] (ven. Марково, Markovo), aik. Loppi tai Lopenkolkka, on entinen luterilainen seurakunta Inkerin itäisimmässä osassa.

Seurakunnan historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1640-luvulla perustetun Lopen luterilaisen seurakunnan Puttilan kylässä sijainnut kirkko tuhoutui 1700-luvun alun sotavuosina. Pietari Suuri asutti kylän venäläisillä talonpojilla. Luterilainen kirkko rakennettiin vuonna 1722 Markkovan kylään, josta seurakunta sai uuden nimensä. Uusi kirkko pystytettiin vuonna 1777. Markkovan seurakuntaan kuuluivat myös Pähkinälinnan ja Uuden-Laatokan kaupunkien luterilaiset.

Markkovan ja Järvisaaren seurakunnat yhdistettiin vuonna 1831. Yhteisen seurakunnan pappila sijaitsi Markkovassa, jonne vuonna 1845 rakennettiin uusi pyhän Johanneksen kirkko.

Vuoden 1860 tienoilla Markkovan seurakuntaan kuului noin 2100 inkerinsuomalaista. 1800-luvun lopulla seudulle muutti paljon virolaisia. Vuonna 1905 noin 4900 seurakuntalaisesta 4300 oli suomalaisia ja noin 600 virolaisia. 1900-luvun alussa suomenkielisiä jumalanpalveluksia pidettiin joka toinen viikko Markkovassa ja joka toinen Järvisaaressa. Molemmissa kirkoissa pidettiin vuosittain kuusi vironkielistä jumalanpalvelusta. Pähkinälinnassa ja Uudessa-Laatokassa järjestettiin vuosittain 6–8 jumalanpalvelusta suomeksi ja joskus myös saksaksi. Neuvostoaikana molempien seurakuntien toiminta jatkui 1930-luvun lopulle saakka. Markkovan kirkko suljettiin vuonna 1937 ja purettiin toisen maailmansodan aikana.

Papisto 1600-luvulla[2]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirkkoherrat
    • Johan Henrici Porthan 1640—1672
    • Thomas Andreas, Bottniensis 1682—1699
  • Kappalaiset
    • Andreas Henrici 1666—1673
    • Samuel Stephani Kiljander 1675—1695

Markkovan suomalaisasutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkovan suomalaiset olivat alkuperältään savakoita. Suomalaisasutus muodosti kapean vyöhykkeen Pähkinänlahden eteläpuolisella ylängöllä. Laatokan rantakylät olivat Liipukkaa lukuun ottamatta venäläisiä, ja myös suomalaisalueen eteläpuolella sijaitsi venäläiskyliä. Eräissä kylissä asui sekä suomalaisia että venäläisiä.

Seurakuntaan kuuluivat seuraavat kylät:

  • Haittola (ven. Гайталово, Gaitalovo)
  • Hantrova (ven. Хандрово, Handrovo) *
  • Hyvilä (ven. Поляны, Poljany)
  • Liipukka eli Kanavan Liipukka (ven. Липки, Lipki)
  • Maitohuhta (ven. Алексеевка, Aleksejevka)
  • Markkova (ven. Марково, Markovo)
  • Pieniautio eli Hujala (ven. Пустоши, Pustoši) *
  • Saamusti eli Saamosti (ven. Замошье)
  • Suosaari (ven. Сассары, Sassary)
  • Tillasi (ven. Килози, Kilozi) *
  • Tortola (ven. Тортолово, Tortolovo) *
  • Uusikylä (ven. Новая, Novaja) *
  • Vanhamylly (ven. Старая Мельница, Staraja Melnitsa)
  • (* hävinnyt kylä)

Suomalaisasutus hävisi toisen maailmansodan aikana. Nykyään alue kuuluu Leningradin alueen Kirovskin piiriin.

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 18.10.2015.
  2. Matthias Akiander: Bidrag till kännedom om Evangelisk-lutherska församlingarne i Ingermanlands stift 1865. Project Runeberg. Viitattu 25.3.2015.

Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]