Islamilainen maailma

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Muslimimaa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Islamilainen maailma, tummanvihreällä merkityissä maissa islam on valtauskontona, vaaleammissa vähemmistöuskona.

Islamilainen maailma tarkoittaa islamilaisen sivilisaation hallitsemaa aluetta. Se ulottuu Pohjois-Afrikasta Kaakkois-Aasiaan ja muodostaa oman kulttuurisen ja geopoliittisen kokonaisuutensa. Islamilainen sivilisaatio on yksi maailman suurista pääkulttuureista, joihin islamilaisen lisäksi on luettu esimerkiksi länsimainen, kiinalainen, japanilainen, ortodoksinen, latinalais-amerikkalainen ja hindulainen sivilisaatio.[1]

Maantieteellisesti ja poliittisesti islamilainen maailma yleensä tarkoittaa yleensä muslimienemmistöisiä maita. Islaminuskoisia on noin 1,4–1,6 miljardia eli noin 20–23 % vuoden 2011 arvion mukaisesta maailman asukasluvusta (6,9 miljardia)[2]. Muslimeista noin 62 % elää Aasian ja Tyynenmeren alueella, 20 % Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa, 15 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 2 % Euroopassa tai Amerikoissa.[3] Islam on maailman nopeimmin kasvava uskonto. Muslimien lukumäärän arvioidaan kasvavan 70 % vuosina 2015–2060. Syynä on muslimien suuri lapsiluku sekä väestön nuoruus verrattuna muihin uskontokuntiin. Muslimien osuus lisääntyy muuttoliikkeen seurauksena myös uusilla alueilla, kuten Euroopassa.[4]

Vuonna 1969 perustettu Islamilainen yhteistyöjärjestö OIC on islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö, joka on muun muassa antanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa kilpailevan Kairon julistuksen ihmisoikeuksista. Järjestöön kuuluu 57–58 valtiota. Muslimienemmistöisiä maita on maailmassa hieman vähemmän eli 49. Islaminuskon mukaisesti islamilaisen maailma muodostaa yhtenäisen umman, jonka alkusolun Muhammedin katsotaan perustaneen Medinaan vuonna 622. Käytännössä erimielisyydet ovat aina repineet yhtenäisyyttä. Nykyisin mikään islamilainen maa ei ole kyennyt asettumaan koko islamilaisen maailman johtoon ja toteuttamaan ihannetta kaikkia muslimeita yhdistävästä kalifaatista. Myös panislamilaisuus ja nationalismi ovat pikemminkin jakaneet kuin yhdistäneet islamilaisia maita.

Islaminusko jakautui jo varhain kahteen haaraan, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joista sunnalaisuus on valtavirtaus (90%). Šiialaisuuden tärkein keskus on Iran. Lisäksi islamin piiriin kuuluu joitakin pienempiä vähemmistöjä. Viime aikojen näkyvin yritys määritellä islaminuskon yhteistä sisältöä on Ammanin julistus, joka hyväksyttiin vuonna 2004 Jordanian pääkaupungissa.[5]

Kansainvälisessä vertailussa islamilainen maailma on taloudellisesti, sosiaalisesti ja teknologisesti muuta maailmaa jäljessä. Poliittisesti sitä luonnehtivat epädemokraattiset ja korruptoituneet hallinnot. Rikkaat öljyvaltiot muodostavat kuitenkin taloudellisessa suhteessa poikkeuksen. Sosiaalisia ongelmia ovat muun muassa naisten epätasa-arvoinen asema ja väestön alhainen lukutaito. Alhaisen lukutaidon yhtenä syynä ovat koraanikoulut. Islamilaisten maiden itsenäistyminen siirtomaavallan alta ja öljyrikkaudet ovat merkittävästi lisänneet islamilaisten maiden vaikutusvaltaa 1900-luvulla. 1900-luvun lopulta alkaen islamilaisiin tunnuksiin on yhä näkyvämmin sitouduttu koko islamilaisessa maailmassa.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamin historia

Islamin historia alkoi sen oman historiankirjoituksen mukaan Arabian niemimaalla profeetta Muhammedin vaikutuksesta vuosina 610–632.[7] Kun Lähi-itää hallinneet kaksi suurvaltaa, Bysantti ja Persia, vetäytyivät tai romahtivat 600-luvun alussa Lähi-itään syntyi mitoiltaan valtava paimentolaispohjainen valtio. Se ulottui Luoteis-Intiasta Keski-Aasiaan, Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan, Italian eteläosiin, Pyreneiden niemimaalle ja Pyreneille. Muutamat historiantutkijat ovat kyseenalaistaneet teorian siitä, että islam syntyi vain yhden henkilön toimesta. He katsovat, että islamista voidaan puhua vasta 800-luvulla, jolloin myös ensimmäiset kirjalliset dokumentit siitä ilmestyvät historiallisiin lähteisiin.[8]

Islamin maailmanvalloitus sai vauhtia sitä, että se kehittyi valtavia alueita hallinneen arabikalifaatin valtionuskontona. Vaikka islaminuskolla oli paljon yhteistä aiempien uskontojen kanssa, siitä muodostui omaperäinen ja sisäisesti yhtenäinen oppi. Orientalisti Hans Jansenin mukaan islam yhdisti juutalaisen ryhmäsolidaarisuuden ja lakiuskonnon piirteet kristinuskolle ominaiseen lähetystehtävään, joka islamissa sai muodokseen Pyhän sodan.[9] Antropologi Philip Carl Salzman katsoi, että islamin kasvualustan Lähi-idässä muodosti paimentolaisuuteen perustuva klaanikulttuuri, joka edusti vastavoimaa keskitetylle valtioon perustuville yhteiskunnille.[10] Sosiologi Michael Mannin mukaan islam oli yhdistävä linkki separatistiselle heimokulttuurille ja yhteisyyttä edustaville arvoille. Se tarjosi joustavan ja löyhän liittovaltiomaisen rakenteen Lähi-idän väestöille, joiden keskuudessa Bysantin vaatima oikeaoppinen kristillisyys oli aikaisemmin johtanut kristinuskon hajoamiseen keskenään riiteleviin kristologisiin lahkoihin. [11]

Islam levisi alkuperäisen kalifaatin rajojen yli Saharan eteläpuolelle sekä Keski- ja Kaakkois-Aasiaan. Uusi kirjauskonto tarjosi toimivia ratkaisuja etenkin paimentolaisyhteiskuntien ongelmiin. Siihen kääntyivät myös mongolivalloittajat, jotka 1200-luvulla tuhosivat Bagdadin ja tekivät lopun abbasidien kalifaatista poliittisena voimana. Islamin sidokset heimokulttuuriin ovat kuitenkin hidastaneet sen leviämistä paikalleen asettuneisiin yhteiskuntiin.[12]

Islamilainen maailma koki pian syntynsä jälkeen kukoistuskauden, islamin kulta-ajan, ja nousi abbasidikalifien ja persialaisen eliitin vaikutuksesta tieteen kärkeen koko maailmassa. Arnold J. Toynbeen ja eräiden muiden mukaan iranilainen vaikutus oli niin voimakas, että on puhuttava islamin persialaisista juurista.[13] Islamilainen sivilisaatio hyötyi maantieteellisestä asemastaan, jonka avulla se sai korkeakulttuurisia vaikutteita sekä helleenisestä Euroopasta, Persiasta, Intiasta että Kiinasta. Samalla kalifaatit katkaisivat Euroopan kauppa- ja kulttuuriyhteydet itäisiin sivilisaatioihin.[14] Kesti pitkään, ennen kuin tärkeät itäiset keksinnöt kuten paperinvalmistus tai intialainen matemaattinen paikkamerkkijärjestelmä saavuttivat Euroopan. Esimerkiksi paperinvalmistus siirtyi kiinalaisilta arabeille 700-luvun lopulla, mutta taito tuli Eurooppaan vasta 1200-luvulla.[15]

Kulta-aika ei johtanut suureen tieteellis-tekniseen läpimurtoon, jollainen koettiin vasta Euroopassa 1600-luvulla. "Islamin kulta-ajan" jälkeen islamilainen maailma alkoi sen sijaan vajota pysähtyneisyyteen ja jäi yhä enemmän jälkeen Euroopasta sekä sivistyksellisesti, taloudellisesti että sotilaallisesti. Koko islamilainen maailma kolonisoitiin siirtomaavaltojen toimesta ja sen viimeinen linnake, Osmanien valtakunta, sortui ensimmäisen maailmansodan kuohuissa. Siirtomaajärjestelmän hajoaminen ja valtiollisen itsenäisyyden saavuttaminen 1900-luvun puolivälin jälkeen on taas muuttanut tilannetta: muslimi-identiteetti on vankistunut ja muslimien vaikutusvalta politiikassa on lisääntynyt. Öljyn kansainvälinen merkitys, kasvava länsimainen kiinnostus muslimien alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat lisänneet islamilaisen maailman vaikutusta nykyajan historiaan.[16]

Demografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman muslimiväestö on keskittynyt muutamaan suurimpaan islamilaiseen maahan. Indonesiassa, Intiassa ja Pakistanissa asuu kussakin yli 10% koko maailman muslimeista. Kymmenen suurinta maata kattaa 65% koko maailman muslimeista. Eräissä suurissa muslimimaissa islam on silti vähemmistöuskonto. Intiassa on maailman toiseksi suurin muslimiväestö, mutta islam on siellä vähemmistönä (15%), kun valtauskontona on hindulaisuus. Tilastot osoittavat myös muslimiväestön painopisteen siirtyneen pois arabimaista. [17]

Muslimimaiden kehitystaso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisessä vertailussa islamilainen maailma on luonnonvaroistaan huolimatta taloudellisesti muuta maailmaa jäljessä. Islamilaisten maiden jälkeenjääneisyys koskee talouden ohella sosiaalista kehitystä ja tiedettä.[25]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisissa maissa elää 23% maailman väestöstä, mutta niiden bruttokansantuote on vain 8 % maailman bruttokansantuotteesta. Jos poistetaan öljyrikkaan maat, islamilaisen maailman osuus maailman bruttokansantuotteesta on vain 4 %.[25] Rikkaimmat muslimimaat henkeä kohti laskien ovat öljyvaltiot Qatar, Kuwait ja Brunei. [26] Arabimaiden lisäksi öljyllä on suuri merkitys myös sellaisille islamilaisille maille kuin Indonesia ja Kazakstan. Islamilaisten maiden suurimmat kansantaloudet ovat Indonesia, Turkki ja Saudi-Arabia. [26] Monien maiden vaatimatonta talouden tasoa havainnollistaa presidentti Barack Obaman laskelma. Hän totesi vuonna 2011, että jos öljy jätetään laskuista, koko 400 miljoonan asukkaan islamilaisen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan vienti vastasi mittaluokaltaan Sveitsiä. [27]

Tiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknologiassa kehittynein muslimienemmistöinen maa on Malesia, joka vie eniten teknologisia tuotteita. Ainoastaan yksi muslimimaa, Tunisia, investoi enemmän kuin 1% tutkimukseen ja kehitykseen. Toisena on Turkki.[26] Tieteessä islamilainen maailma on melko näkymätön. Esimerkiksi viisi miljoonaa suomalaista julkaisee tieteellisiä kirjoituksia yli puolet siitä määrästä, minkä 1,5 miljardin ihmisen muslimimaailma yhteensä.[28] Epäsuhta näkyy myös Nobel-palkinnoissa. Vuoteen 2020 mennessä Suomi oli saanut yhtä paljon tieteen Nobeleita (3) kuin islamilainen maailma (3). Nobelin rauhanpalkinnoissa muslimit kuitenkin ohittavat Suomen luvuin 7–1.[29][30]

Sosiaalinen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Inhimillisen kehityksen indeksi eli HDI (engl. Human Development Index) on Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) luoma elämänlaadun mittari mittari, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, koulutuksesta ja elintasosta. Maat, joissa näiden taso ja epä-tasa-arvo ovat suurimmat, saavat alimmat pistemäärät. Näin laskettuna alimpaan ryhmään kuuluvista maista yli puolet kuului vuonna 2019 Islamilaiseen yhteistyöjärjestöön (OIC). Islamilaiset öljyvaltiot saivat kuitenkin korkeita HDI -arvoja.[31]

Korkein lukutaidon taso islamilaisista maista on entisissä neuvostotasavalloissa, joita ovat Kazakstan, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan. Näissä maissa lukutaito on lähes täydellinen. Yhdeksän maata pääsee vähintään 90% tasolle.[26] Maailmanpankin raportin mukaan joissakin sen tutkimissa islamilaisissa maissa (Nigeria, Bangladesh, Pakistan) yli puolet perusopetusvaiheen päättäneistä oli lukutaidottomia. [32] Vuonna 2002 arabimaissa lukutaidottomuus oli keskimäärin suurempaa kuin monissa köyhemmissä maissa. Tyttöjen vähäisempää koulunkäyntiä osoitti se, että kaksi kolmasosaa lukutaidottomista oli naisia. Yhtenä syynä heikkoon lukutaitoon on alkeisopetuksen rajoittuminen koraanikouluihin, jotka monille jäävät ainoaksi koulunkäynnin muodoksi. Äidinkielen sijaan niissä opetellaan lukemaan ulkoa Koraanin vanhaa arabiaa. Muita syitä heikkoihin oppimistuloksiin ovat suuret luokat, heikot oppimateriaalit ja epäpätevät opettajat.[33]

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokratian aste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Economist -lehti julkaisee maailman maiden demokraattisuuden astetta mittaavaa indeksiä. Se tarkastelee viittä muuttujaa: vaalijärjestelmää ja siinä vallitsevaa puolueiden pluralismia, hallinnon toimintaa, poliittista osallistumista, poliittista kulttuuria ja kansalaisoikeuksia. Islamilaisen yhteistyöjärjestö OIC:n jäsenvaltioista korkeimman pistemäärän vuonna 2019 sai Malesia sijoituksella 43. maailman maiden joukossa. Suurin osa indeksin kolmestakymmenestä vähiten demokraattisesta maasta oli OIC:n jäsenvaltioita. Niitä oli tässä joukossa 22.[34] Demokratia ei edes tavoitteena nouse islamilaisissa maissa kovin korkealle. Pew-tutkimuskeskuksen mukaan noin puolet muslimeista piti vahvaa johtajaa parempana kuin demokraattista järjestelmää. Laajinta vahvan johtajan kannatus oli Etelä-Aasian maissa.[35]

Samuel P. Huntingtonin mukaan 1900-luvun lopulla demokratisoitumisen aalto vaikutti kymmeniin maihin, ei kuitenkaan islamilaisiin maihin. Niissä sen sijaan vahvistuivat islamistiset virtaukset. Syynä Huntington pitää sitä, että islamilainen kulttuuri vierasti länsimaisia liberaaleja arvoja.[36]

Korruptio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency International julkaisee kansainvälistä korruptioindeksiä (asteikolla 100–0), joissa maat on pisteytetty niissä ilmenevän korruption perusteella. Indeksi perustuu 28 muuttujaan, ja mittaukset ulottuvat 180 maahan. Islamilaisten maiden sijoitukset osoittavat, että OIC:n jäsenmaat kuuluvat maailman korruptoituneempiin. Niistä parhaan arvosanan vuonna 2019 sai Yhdistyneet arabiemiirikunnat sijoituksella 24. Yli puolet kaikkein eniten korruptoituneista 30 maasta oli OIC:n jäsenmaita (19). Alimman sijoituksen sai Somalia 9 pisteellä. Vertailun vuoksi Suomen sijoitus oli kolmas pistemäärällä 86, kun vertailun korkein arvo oli 87. [37]

Uskonto ja valtio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islamin asema muslimienemmistöisissä maissa
  Islamilainen valtio
  Valtionuskontona
  Sekulaarinen
  Ei-määritelty

Islamilaisten maiden poliittinen järjestelmä on nykyisin ristiriidassa puhdasoppisen keskiaikaisen islamin kanssa, sillä šarialaki sisältää tarkkoja määräyksiä siitä, miten valtiollinen elämä tulee järjestää. Ristiriita vallitsee niissäkin maissa, jotka virallisesti ilmoittavat olevansa "islamilaisia valtioita". Puhdasoppiseen islamiin kuuluu ajatus, että yhteiskuntaa on ohjattava ainoastaan Jumalan ikuisen lain, šarian, mukaisesti. Lakia tulkitsee uskonoppineiden luokka, ulama, eli "oppineet" tai "viisaat miehet", jotka kertovat, mitä Koraani ja Muhammedin sunna eli esikuva kustakin asiasta sanoo. Ylimmällä tasolla toimeenpanovaltana on "uskovien komentaja" eli kalifi, joita maailmassa voi olla vain yksi kerrallaan, muuten heidän valtansa on mitätön. Kalifin tehtävä on suojella uskontoa ja hoitaa maallisia asioita. Kalifi tai kukaan muukaan ei voi säätää uusia lakeja, joten islamilaisessa valtiossa ei tarvita lainsäädäntöelimiä, kuten parlamenttia. Pyhä laki ei kerro tarkemmin, miten kalifi valitaan, paitsi että sen tulee tapahtua oppineiden yksimielisyydellä. Kalifin henkilölle šaria asettaa useita vaatimuksia.[38]

Šarian toimeenpanoa varten on kaksi järjestelmää, jotka molemmat perustuvat pitkälti epäviralliseen kontrolliin. "Pahan kieltämisen" periaatteen nojalla jokaisen uskovan velvollisuutena on puuttua itse ja tarvittaessa voimatoimin asiaan, jos näkee šariaa loukattavan. Toinen tapa on uskonnolliset tuomioistuimet, missä uskonnollinen tuomari eli qadi langettaa tuomioita. Niiden toimenpano jää puhdasoppisessa islamissa asianosaisille itselleen.

Šarialain mukainen islamilainen valtio on ihanne, jonka toteutuminen alkoi ontua jo 900-luvulla, kun abbasidikalifaatin rinnalle nousi kaksi sen kanssa kilpailevaa kalifaattia. Islaminuskon mukaan maailmassa saa kuitenkin olla vain yksi kalifaatti, muuten kaikki ovat epäpäteviä.[39] Nykyisissä islamilaisissa valtioissa on muiden valtioiden tapaan byrokraattiset valtiokoneistot, eikä kalifeita ole esiintynyt satoihin vuosiin ISISin lyhyttä kautta (2014–2019) lukuun ottamatta. ISIS -kalifaatti oli yritys palauttaa klassisen islamin yhteiskuntajärjestys orjuutta myöten. [40]

Osmanien valtakunnassa kalifia vastaava asema oli vuonna 1924 lakkautetulla sulttaanin viralla.

Islamin virallinen asema valtiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin virallinen asema muslimienemmistöissä maissa vaihtelee. Jotkut niistä ovat julistautuneet puhdasoppisiksi islamilaisiksi valtioiksi, toisissa islam on valtionuskonto, kolmansissa uskonnolla ei ole virallista valtiollista asemaa.


Muslimien väestöosuudet islamilaisissa maissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islaminuskoisten määrä valtioittain (prosenteissa)

Islamin suuntaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islamilaisen lain koulukunnat

Islamin kaksi pääsuuntausta ovat sunnalaisuus (n.90 %) ja šiialaisuus (n. 10 %). Valtaenemmistö šiialaisesta vähemmistöstä elää Iranissa, Pakistanissa, Intiassa tai Irakissa. Šiiat ovat enemmistönä Iranissa, Azerbaidžanissa ja Bahrainissa.[115] Suuntaukset eroavat toisistaan sekä opillisesti että rituaalisesti, vaikka šarian säädösten osalta niillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja.

Islamilainen laintulkinta jakautui 800-luvulla maantieteellisin perustein useisiin koulukuntiin (madhhab), joista osa on säilynyt nykyaikaan asti. Neljän sunnalaisen koulukunnan säädöksistä 75 % on yhteisiä. Nykyaikana suuntaukset ovat lähestyneet toisiaan, kun keskiajalla välit olivat jopa vihamieliset. [116] Šiialaiset koulukunnat eroavat sunnikoulukunnista hieman enemmän. Islamilaisen lain eli šarian tulkintaa kutsutaan nimellä fiqh. Suurimmat koulukunnat ovat seuraavat viisi.

Yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollisuus ja muut asenteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pew-tutkimuskeskus on tehnyt laajoja kyselytutkimuksia muslimien suhtautumisesta šarialakiin ja sen vaatimuksiin. Tulosjakautumat todistavat länsimaisesta selvästi poikkeavasta arvomaailmasta. Suurimmassa osassa islamilaista maailmaa eli Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa enemmistö muslimeista kannattaa šariaa maan viralliseksi laiksi. Alle puolen kannatuksen asia saa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa ja Balkanin maissa. Šarian ankarimpia rangaistuksia, kuten ruumiillisia rangaistuksia tai islamista luopuneiden teloittamista kannattaa enemmistö muslimeista Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Homoseksuaalisuuden tuomitsevat lähes kaikki muslimit.

Etelä-Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa noin puolet muslimeista katsoo, ettei naisella ole oikeutta päättää, pitääkö muslimihuivia vai ei. Aasiassa, Lähi-idässä ja Afrikassa muslimien suuri enemmistö katsoo, että naisen tulee totella miestään. Islamilaiset terrori-iskut hyväksytään kaikkialla, mutta prosentit vaihtelevat voimakkaasti. Itsemurhaiskuja pitivät hyväksyttävinä useimmin Palestiinan muslimit (84%), egyptiläiset (61%) ja libanonilaiset (59%) ja vähiten hyväksyttävinä pakistanilaiset (11%). [35] Pakistanissa iskut ovat silti yleisiä ja kohdistuvat yleensä toisiin muslimeihin mutta myös kristittyihin.[117]

Muslimit arvioivat länsimaisia ihmisiä monilla kielteisillä tavoilla. Pew-tutkimuskeskuksen laajan kyselyn mukaan islamilaisissa maissa asuvien muslimien mielestä länsimaiset ihmiset olivat itsekkäitä (68%), väkivaltaisia (66%), ahneita (64%), moraalittomia (61%), ylpeitä (57%) ja fanaattisia (53%).[118]

Koulujärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koraanikoulu Somaliassa. Koraanin katkelmia on kirjoitettu laudanpaloille.

Yhdeksän maata käsittävä koulutusvertailu vuonna 2002 osoitti, että islamilaisten maiden koulutusjärjestelmät erosivat toisistaan.[119] Tutkituista maista kokonaan koulunkäynnin ulkopuolella väestöstä oli jäänyt huomattava osuus Pakistanissa (36%), Marokossa (26%) ja Iranissa (16%). Myös toisen asteen koulutus jäi niukaksi näissä maissa, mutta oli yleistä Indonesiassa (72%) ja Kuwaitissa (81%). Yliopistotason tutkinnon suorittaneet vaihtelivat alhaisimmasta arvosta Indonesiassa (4%) korkeimpaan osuuteen Kuwaitissa (28%). Sukupuolierot toisen asteen koulutuksessa olivat laajimmat Turkissa, missä naisista 31% ja miehistä 54% oli suorittanut toisen asteen tutkinnon. [119]

Pew-tutkimuskeskuksen mukaan maailman uskonnoista alhaisin koulutustaso oli muslimeilla ja hinduilla.[120] Muslimit saivat muita harvemmin korkeakoulutasoisen koulutuksen. Miehiin verrattuna naisten koulutus oli vähäisintä hindujen ja sen jälkeen muslimien keskuudessa. Lähes 40% maailman muslimeista oli jäänyt kokonaan muodollisen koulutuksen ulkopuolelle. Suomessa muslimit olivat saaneet keskimäärin kolme vuotta vähemmän muodollista koulutusta kuin muut. Maailmanlaajuisesti muslimien muodollisen koulutuksen ero kristittyihin oli 9,3 vuotta. [120]

Keskiajalta alkaen islamilaisissa maissa yleistyivät koraanikoulut alkeisopetuksen muotona. Niissä lähes yksinomaisena oppiaineena oli arabiankielisen Koraanin ulkoa opettelu.[121] Opetuksen painottuminen koraanikouluihin on syynä islamilaisten maiden laajaan lukutaidottomuuteen, sillä Koraanin vanha arabia ei auta ymmärtämään edes modernia arabiaa. Lisäksi arabia on useimmille muslimeille vieras kieli.[122] 1000-luvulta lähtien korkeammaksi opetuksen muodoksi kehittyi madrasa, joka palveli uskonoppineiden ja virkamiehistön koulutusta 1900-luvulle asti. Myös madrasoissa opetusmenetelmänä korostui ulkoa oppiminen.[123]

Konfliktien määrä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisissa maissa väkivallan taso on korkea. Samuel P. Huntingtonin mukaan muslimeilla esiintyi 1990-luvulla konflikteja naapureidensa kanssa enemmän kuin minkään muun kulttuurin kansoilla. Vuonna 1993 oli käynnissä 59 etnistä ristiriitaa, ja niissä muslimit olivat osapuolena joka toisessa. Islamin sisäisiä konflikteja oli myös enemmän kuin missään muussa kulttuuripiirissä.[124] Muslimiyhteiskunnat ovat lisäksi militarisoituneempia kuin muiden kulttuuripiirien maat laskettuna sotilaiden ja sotilasbudjettien suhteellisina osuuksina.[125] Suhtautuminen poikkeuksellisen väkivaltaiseen ISIS -kalifaattiin oli suurimmaksi osaksi kielteistä, mutta ei täysin. Eniten myönteistä suhtautumista siihen oli Nigeriassa (14%), Malesiassa (11%) ja Senegalissa (11%), Pakistanissa (8%) ja Turkissa (8%).[4] Muslimimaissa uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuva vaino on paikoin yleistä. Open Doors -järjestön listauksen mukaan kristittyjä vainottiin vuonna 2020 eniten Pohjois-Koreassa. Sen jälkeen listan seuraavat 17 maata olivat joko muslimienemmistöisiä maita tai sellaisia maita, joissa oli suuri muslimiväestö.[126]

Naisten asema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islam ja naiset

Naisiin kohdistuva syrjintä on lainsäädännössä kaikkein yleisintä juuri islamilaisissa maissa ja on sitä suurempaa, mitä enemmän lainsäädäntö perustuu islamiin.[127][128] Naisten taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet ovat islamilaisissa maissa keskimäärin heikompia kuin ei-islamilaisissa maissa. Erot ovat erityisen suuria poliittisten oikeuksien kohdalla. [127] Eri maiden välillä on kuitenkin paljon eroja. Esimerkiksi Syyria eroaa lainsäädännön suuremman tasa-arvon perusteella muista islamilaisista maista. Syyria oli ensimmäinen muslimimaa, jossa naiset saivat äänioikeuden, mikä tapahtui vuonna 1949. Käytännössä naisten syrjintä on Syyriassakin massiivista, kuten syyrialaistaustainen Wafa Sultan on osoittanut.[129] Monissa maissa lainsäädännön muutokset ovat vieneet islamilaiseen suuntaan, jolloin naisten asema on vastaavasti heikentynyt.[127] Ehkä kaikkein ankarimmin naisia syrjivässä muslimimaassa eli Saudi-Arabiassa naisia koskevat rajoitukset ovat kuitenkin viime aikoina lieventyneet.[130] Eri maiden lainsäädäntöä vertailleet tutkijat toteavat johtopäätöksenä, että islamilainen šaria-laki ei sovi yhteen sukupuolten tasa-arvoisuuden kanssa.[127]

Maailmanlaajuisesti kaikkien uskontojen naiset ovat saaneet muodollista koulutusta vuoden vähemmän kuin miehet. Muslimien osalta luku on 1,5 vuotta. Suurin ero koulutuksessa, kaksi vuotta, esiintyy Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaissa.[120]

Islamilainen pankkijärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen pankkijärjestelmä

Šaria kieltää koron ottamisen, ja sen takia islamilaisessa maailmassa on kehitetty muista poikkeava lainajärjestelmä, jossa lainan ottaja tosin maksaa takaisin enemmän kuin saamansa lainan määrän, mutta erotusta ei tulkita koroksi.

Islam ja taide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen taide
Uqban moskeija Tunisiassa.

Islaminusko edustaa taiteessa uskonnollista asketismia, joka kieltää monet taiteen lajit ja ilmaisumuodot. Niihin kuuluvat teatteri, eläviä olentoja esittävät kuvat, kuvanveisto sekä suurin osa musiikista ja laulusta.

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäljelle jäänyt islamilainen kuvataide muodostuu tavallisimmin toistuvista geometrisista kukka- tai kasvisommitteluista, jotka tunnetaan termillä arabeski. [131] Varsinkaan Jumalan ja Muhammedin kuvaaminen on kielletty. Joissakin muslimiyhteiskunnissa, etenkin Persiassa ja Osmanien valtakunnassa, maalattiin kuitenkin ihmisiä ja eläimiä sekä kuvitettiin Koraanin tarinoita ja islamilaista perimätietoa. Muhammediakin kuvattiin, mutta siten, että hänen kasvonsa peitettiin hunnulla. Sen sijaan Jumalan ylimaailmallista, jakamatonta ja ääretöntä olemusta kuvataan koristekuvioiden avulla.[132] Islamilainen kalligrafia on läsnä kaikkialla islamilaisessa taiteessa. Koraanin jakeita kirjoitetaan koristellusti yleensä kufi- tai naskh-kirjoituksella.[132] 800- ja 1700-lukujen välillä islamilaisessa taiteessa käytettiin paljon lasitettua keramiikkaa.[133]

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen arkkitehtuuri

Näkyvin islamilaisen arkkitehtuurin ilmentymä ovat moskeijat, jotka kaikkialla ovat saaneet perusvaikutteensa aiemmasta rakennustaiteesta.[134] Islamilaisen arkkitehtuurin erottava teema on säännöllinen, järjestelmällinen toisto, säteilevät rakennelmat ja rytmiset, metriset kuviot. Fraktaalinen geometria on ollut avainasemassa etenkin moskeijoiden ja palatsien suunnittelussa. Muita merkittäviä teemoja ovat pylväät, pilarit ja kaaret, jotka on järjestetty ja kiedottu toisiinsa vaihtelevin syvennyksin.[135] Aineettomuuden illuusiota tavoitteleva stukkokoristelu oli islamilaisen rakennustaiteen merkittävin erityispiirre. Kreikkalais-roomalaisen maailman julkiset rakennukset oli tehty kivestä ilman niihin muurattuja pintakoristeita. Pintakoristeita alettiin harrastaa Persiassa ja Keski-Aasiassa, missä karkeahkot tiiliseinät mielellään peitettiin laastiin muovattujen reliefien alle. Upeimmillaan islamilainen stukkokoristelu esiintyy Espanjassa Alhambran palatsissa.[136] Kupolit ovat lainaa roomalaisilta ja niitä on käytetty vuosisatojen ajan.[137] Kapenevat tiilipilarit, suuret arkadit ja useiden pilarien kannattelemat kaaret ovat tyypillisiä persialaistyylisille moskeijoille. Etelä-Aasiassa persialainen tyyli syrjäytti käytössä olleet hinduarkkitehtuurin elementit. Turkissa on isoja moskeijoita, jotka ovat saaneet vaikutteita bysanttilaisesta, persialaisesta ja syyrialaisesta tyylistä. Turkkilaiset arkkitehdit kehittivät oman kupolityylinsä.[134] Esimerkkejä moskeijoista ovat Kairouanin suuri moskeija Kairouanissa Tunisiassa ja La Mezquita Córdobassa Espanjassa.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen kirjallisuus

Romaanikirjallisuus alkoi arabiankielisissä maissa vasta 1900-luvulla.[138] Islamilainen nykykulttuuri ei ole tuottanut kirjailijoita, jotka olisivat saaneet kansainvälistä huomiota. Kirjallisuudessa Nobelin on saanut kaksi muslimia. Toinen palkituista, turkkilainen Orhan Pamuk, ei kuitenkaan pitänyt itseään uskovaisena[139], ja toinen, egyptiläinen Naguib Mahfouz, yritettiin murhata profeetan pilkkaamisesta.[140]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamilainen musiikki

Vaikka islam on suhtautunut kielteisesti kaikkeen musiikkiin, tietyntyyppinen laulu ja soitto on toisinaan käytössä myös muslimien uskonnollisissa rituaaleissa. Perinteisesti sakraalinen islamilainen musiikki on rajoittunut lauluun ja tamburiinin käyttöön. Arabialainen käsite tällaiselle musiikille on nashid.[141][142]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Huntington, 2003, s. 52-53
  2. ↑ CIA World Fact Book World
  3. ↑ CIA World Fact Book Religioun by Country
  4. ↑ a b Lipka, Michael: Muslims and Islam: Key findings in the U.S. and around the world 9.8.2017. Pew Research Center. Viitattu 8.1.2021.
  5. ↑ The Amman Message 2020. The Official Website of the Amman Message.
  6. ↑ Huntington, 2003, s. 140
  7. ↑ Jansen, 2008
  8. ↑ Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. (englanniksi). Prometheus Books, 2010.
  9. ↑ Hans Jansen: Mohammed. Eine Biographie, s. 15. Verlag C.H.Beck, 2008.
  10. ↑ Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008.
  11. ↑ Mann, 2012, s. 347
  12. ↑ Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 75. Clarendon Press, 1982 "Islamic law reflects and fits the social and economic conditions of the early Abbasid period, but has grown more and more out of touch with later developments of state and society.".
  13. ↑ Ernest Renan: Islam and Science. A Lecture presented at la Sorbonne 29 March 1883 mcgill.ca.
  14. ↑ Henri Pirenne: Mohammed and Charlemagne, s. 187. Dover Publications, 1954.
  15. ↑ Dard Hunter: Papermaking: The History and Technique of an Ancient Craft, s. 260. Dover Publications, 1943. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  16. ↑ http://www.islamonline.net/servlet/Satellite?c=Article_C&cid=1212925100226&pagename=Zone-English-ArtCulture%2FACELayout
  17. ↑ The countries with the 10 largest Christian populations and the 10 largest Muslim populations 1.4.2019. Pew Research Center. Viitattu 8.1.2021.
  18. ↑ Penduduk Menurut Wilayah dan Agama yang Dianut Sensus Penduduk 2010. 15 toukokuuta 2010. Badan Pusat Statistik. ”Religion is belief in Almighty God that must be possessed by every human being. Religion can be divided into Muslim, Christian, Catholic, Hindu, Buddhist, Hu Khong Chu, and Other Religion.” Viitattu 20 marraskuuta 2011. Muslim 207176162 (87.18 %), Christian 16528513 (6.96), Catholic 6907873 (2.91), Hindu 4012116 (1.69), Buddhist 1703254 (0.72), Confucianism 117091 (0.05), Other 299617 (0.13), Not Stated 139582 (0.06), Not Asked 757118 (0.32), Total 237641326
  19. ↑ www.amar.org.ir
  20. ↑ The World Factbook – CIA
  21. ↑ Sudan Overview sd.undp.org. Arkistoitu 5 kesäkuuta 2012. Viitattu 3 huhtikuuta 2013.
  22. ↑ Official annual projection cdsi.gov.sa. Arkistoitu 9 toukokuuta 2016.
  23. ↑ A View of the Philippines Republic of the Philippines: Philippine Statistics Authority. ”Islam – 4.6% ... Note: Data are as of 13 January 2011” Viitattu 22 helmikuuta 2016.
  24. ↑ International Religious Freedom Report for 2014 United States Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights and Labor. Viitattu 22 helmikuuta 2016.
  25. ↑ a b Our correspondent: Muslim states make thin contribution to global economy. The Express Tribune, 22.9.2016. Artikkelin verkkoversio.
  26. ↑ a b c d Sherani, Sakib: Economies of the ummah. Dawn, 12.8.2013. Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Klein, Ezra: The economics of Obama’s Arab Spring speech. The Washington Post. Business, 19.5.2011. Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Enqvist, K.: Uskomaton matka uskovien maailmaan, s. 158. WSOY, 2012.
  29. ↑ All Nobel Prizes NobelPrize.org.. 8.1.2021. Nobel Media AB.
  30. ↑ Onniselkä ym., 2020, s. 249
  31. ↑ Human Development Report, 2019
  32. ↑ The World Development Report 2018 (WDR 2018)—LEARNING to Realize Education’s Promise, s. 45. The World Bank, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2020).
  33. ↑ Haeri, Niloofar: The Elephant in the Room. Language and Literacy in the Arab World. Teoksessa: The Cambridge Handbook of Literacy (toim. David R. Olson & Nancy Torrance), s. 428–429. Cambridge University Press, 2009. Teoksen verkkoversio.
  34. ↑ Democracy Index 2019 The Economist. 2019. Viitattu 9.1.2021 (vaatii kirjautumisen).
  35. ↑ a b PEW Research Center: The World’s Muslims: Religion, Politics and Society 30.4.2013. (englanniksi)
  36. ↑ Huntington, 2003, s. 143–144
  37. ↑ Corruption perceptions index Transparency International. Viitattu 9.1.2021.
  38. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 638
  39. ↑  Reliance of the Traveller, 2017, s.645 (o25.6)
  40. ↑ Ella Landau-Tesseron: Delegitimizing ISIS On Islamic Grounds: Criticism Of Abu Bakr Al-Baghdadi By Muslim Scholars Inquiry and Analysis #1205. 19.11.2015. Memri.
  41. ↑ Constitution of Afghanistan 2004 constituteproject.org.
  42. ↑ Islamic Republic of Iran Constitution iranonline.com.
  43. ↑ Mauritania's Constitution of 1991 with Amendments through 2012 constituteproject.org.
  44. ↑ Oman's Constitution of 1996 with Amendments through 2011 constituteproject.org.
  45. ↑ Basic Law of Saudi Arabia servat.unibe.ch.
  46. ↑ Yemen's Constitution of 1991 with Amendments through 2001 constituteproject.org.
  47. ↑ Of the People’s Democratic Republic of Algeria confinder.richmond.edu.
  48. ↑ Constitution of the Kingdom of Bahrain (2002) en.wikisource.org.
  49. ↑ The World Factbook Cia.gov. Viitattu 30. joulukuuta 2013.
  50. ↑ Comoros's Constitution of 2001 with Amendments through 2009 constituteproject.org.
  51. ↑ Djibouti's Constitution of 1992 with Amendments through 2010 constituteproject.org.
  52. ↑ Egypt's Constitution of 2014 constituteproject.org.
  53. ↑ Constitution of Iraq iraqinationality.gov.iq. Arkistoitu 28. marraskuuta 2016.
  54. ↑ "Jordan country report", The World Factbook, U.S. Central Intelligence Agency, 24 August 2012
  55. ↑ International Religious Freedom Report US State Department.
  56. ↑ Libya's Constitution of 2011 with Amendments through 2012 constituteproject.org.
  57. ↑ Constitution of the Republic of Maldives 2008
  58. ↑ Constitution of Malaysia confinder.richmond.edu.
  59. ↑ Morocco's Constitution of 2011 constituteproject.org.
  60. ↑ The Constitution of the Islamic Republic of Pakistan pakistani.org.
  61. ↑ Qatar's Constitution of 2003 constituteproject.org.
  62. ↑ Janos, Besenyo: Western Sahara. Pécs: Publikon Publishers, 2009. ISBN 978-963-88332-0-4 Teoksen verkkoversio.
  63. ↑ Provisional Constitution of the Federal Republic of Somalia constituteproject.org.
  64. ↑ Tunisia's Constitution of 2014 constituteproject.org.
  65. ↑ United Arab Emirates's Constitution of 1971 with Amendments through 2009 constituteproject.org.
  66. ↑ Bangladesh's Constitution of 1972, Reinstated in 1986, with Amendments through 2014 constituteproject.org.
  67. ↑ Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002 constituteproject.org.
  68. ↑ Indonesia's Constitution of 1945, Reinstated in 1959, with Amendments through 2002 constituteproject.org.
  69. ↑ Syrian Arab Republic's Constitution of 2012 constituteproject.org.
  70. ↑ Albania – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  71. ↑ Article 7.1 of Constitution
  72. ↑ Bosnia and Herzegovina – Constitution ICL. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  73. ↑ Article 31 of Constitution
  74. ↑ Article 1 of Constitution
  75. ↑ https://www.state.gov/documents/organization/238430.pdf
  76. ↑ Article 1 of Constitution
  77. ↑ Article 1 of Constitution cicr.org. Viitattu 5.11.2013.
  78. ↑ Archived copy akorda.kz. Arkistoitu 24. syyskuuta 2014. Viitattu 24. marraskuuta 2014.
  79. ↑ Republic of Kosovo constitution Republic of Kosovo constitution,
  80. ↑ Article 1 of Constitution
  81. ↑ Preamble of Constitution
  82. ↑ John L. Esposito. The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press US, (2004) ISBN 0-19-512559-2 pp. 233–34
  83. ↑ Nigerian Constitution Nigeria Law. Viitattu 17. heinäkuuta 2015.
  84. ↑ Senegal U.S. Department of State. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  85. ↑ Sierra Leone's Constitution of 1991, Reinstated in 1996, with Amendments through 2008 constituteproject.org.
  86. ↑ Tajikistan's Constitution of 1994 with Amendments through 2003 constituteproject.org.
  87. ↑ Article 2 of Constitution tbmm.gov.tr. Viitattu 18. maaliskuuta2015.
  88. ↑ Constitution of Turkmenistan uta.edu. Viitattu 18. maaliskuuta 2015.
  89. ↑ Uzbekistan's Constitution of 1992 with Amendments through 2011 constituteproject.org.
  90. ↑ The World Factbook CIA.
  91. ↑ Mapping the Global Muslim Population: A Report on the Size and Distribution of the World’s Muslim Population October 2009. Pew Research Center. Arkistoitu 25.7.2013. (englanniksi)
  92. ↑ Maldives, South Asia win1040.com. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  93. ↑ People and Society of Mauritania CIA World Fact Book. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  94. ↑ People and Society of Turkey CIA World Fact Book. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  95. ↑ People and Society of Somalia CIA World Fact Book. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  96. ↑ Csbsju.edu (englanniksi)
  97. ↑ People and Society of Somalia CIA World Fact Book. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  98. ↑ Mapping the Global Muslim Population: A Report on the Size and Distribution of the World's Muslim Population. Pew Research Center, October 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.9.2010). (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  99. ↑ Islam and Muslims in Yemen Islam Awareness Homepage. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  100. ↑ People and Sociaty of Morocco CIA World Fact Book. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  101. ↑ africaglobal-sistercities.org africaglobal-sistercities.org. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  102. ↑ CIA World Fact Book cia.gov. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  103. ↑ People and Society of Tunisia CIA World Fact Book. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  104. ↑ People and Society of Comoros CIA World Fact Book. Viitattu 29.12.2011. (englanniksi)
  105. ↑ CIA World Fact Book cia.gov. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  106. ↑ Sudan ([vanhentunut linkki]) sd.undp.org. UNDP. Arkistoitu Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  107. ↑ CIA World Fact Book cia.gov. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  108. ↑ Population by Religion (archived from the original on 2006-06-17) (englanniksi)
  109. ↑ CIA World Fact Book cia.gov. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  110. ↑ People and Sociaty of Iraq CIA World Fact Book. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
  111. ↑ CIA World Fact Book cia.gov. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  112. ↑ Niger, worldprayermap.co.uk (archived from the original, 2013-08-27 (englanniksi)
  113. ↑ Bbc.gov.bd, (englanniksi)
  114. ↑ The Association of Religion Data Archives - National Profiles thearda.com. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  115. ↑ PEW Research Center: The Sunni-Shia divide: Where they live, what they believe and how they view each other pewresearch.org. 18.6.2014.
  116. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. vii
  117. ↑ Pakistan on terrorismille sekä hautomo että uhri Helsingin Sanomat. Pääkirjoitus. 29.3.2016. Viitattu 9.1.2021.
  118. ↑ Muslims and Islam: Key findings in the U.S. and around the world 9.8.2017. Pew Research Center. Viitattu 9.1.2021.
  119. ↑ a b Moore, W. David: Education Levels: Nine Predominantly Islamic Countries Gallup. 21.3.2002. Viitattu 9.1.2021.
  120. ↑ a b c Religion and Education Around the World Pew Research Center. 13.12.2016. Viitattu 9.1.2021.
  121. ↑ Ibn Khaldun, 2015, s. 421–424
  122. ↑ Haeri, Niloofar: The Elephant in the Room. Language and Literacy in teh Arab World. Teoksessa: The Cambridge Handbook of Literacy (toim. David R. Olson & Nancy Torrance), s. 428–429. Cambridge University Press, 2009. Teoksen verkkoversio.
  123. ↑ Huff, 2017, s. 144
  124. ↑ Huntington, 2003, s. 328
  125. ↑ Huntington, 2003, s. 330
  126. ↑ World Watch List 2020. 50 maata, joissa on vaarallisinta elää kristittynä Open Doors. 15.1.2020. Viitattu 9.1.2021.
  127. ↑ a b c d Gouda, Moamen & Potrafke, Niklas: Gender Equality in Muslim-Majority Countries 2016. Econstor.
  128. ↑ Gouda, M. & Potrafke, N.: Gender Equality in Muslim-Majority Countries. Economic Systems, 40,4, 683–689, 2016. Artikkelin verkkoversio.
  129. ↑ Wafa Sultan: A God Who Hates: The Courageous Woman Who Inflamed the Muslim World Speaks Out Against the Evils of Islam. (Time Magazine valitsi Wafa Sultanin sadan vaikutusvaltaisimman naisen joukkoon maailmassa vuonna 2006) St. Martin's Griffin, 2011.
  130. ↑ Saudi-Arabia sallii naisten matkustavan ilman miespuolisen valvojan hyväksyntää Helsingin Sanomat. Ulkomaat. 2.8.2019.
  131. ↑ Muslim Iconoclasm Encyclopedia of the Orient. Viitattu 23.2.2007.
  132. ↑ a b Madden (1975), s. 423–430
  133. ↑ Mason, Robert (1995)."New Looks at Old Pots: Results of Recent Multidisciplinary Studies of Glazed Ceramics from the Islamic World". Muqarnas V 12 p.1
  134. ↑ a b "Islam", The New Encyclopedia Britannica (2005)
  135. ↑ Tonna, Jo (1990). "The Poetics of Arab-Islamic Architecture", Muqarnas BRILL, 7, pp. 182–197
  136. ↑ Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri, s. 455. Otava, 2016.
  137. ↑ Grabar, Oleg (2006), "Islamic art and beyond". Ashgate. Vol 2, p. 87
  138. ↑ Onniselkä ym., 2020, s. 246
  139. ↑ Pederson, Joshua: The Writer as Dervish: Sufism and Poetry in Orhan Pamuk's "Snow". Religion & Literature, Vol. 45, No. 3, s. 133–154, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  140. ↑ STT - Reuter: Egyptiläinen kirjallisuuden nobelisti Naguib Mahfouz toipuu murha- yrityksestä Helsingin Sanomat. 5.12.1994. Viitattu 7.1.2021.
  141. ↑ Islamic Sacred Music Sacred Music Radio.
  142. ↑ Onniselkä em., 2020, s. 241
Kulttuuripiirit

Afrikkainen
Länsimainen: (Angloamerikka • Eurooppa • Latinalainen amerikka)
Islamilainen
Itämainen: (Intia • Japani • Kiina)
Ortodoksinen eli Venäläinen
Oseanialainen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamilainen_maailma&oldid=22856932”