Reliance of the Traveller
| Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classci Manual of Islamic Sacred Law 'Umdat al-Salik' by Ahmad ibn Naqib al-Misri (k. 769/1368) | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Nuh Ha Mim Keller (toim.) |
| Kieli | englanti arabia |
| Genre | Lakikirja |
| Kustantaja | amana publications |
| Julkaistu | 2017 (1. painos 1991) |
| Sivumäärä | 1232 |
| ISBN | 0-915957-72-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Reliance of the Traveller on yhdysvaltalaisen, Jordaniassa asuvan islam-oppineen Nuh Ha Mim Kellerin vuonna 1991 englanniksi kääntämä kokoelma klassisia sunni-islamilaisia lakitekstejä keskiajalta.[1] Noin puolet kirjasta muodostaa teos Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper (arab. عمدة السالك وعدة الناسك, ʿUmdat as-Sālik wa-ʿUddat an-Nāsik), joka on islamilaisen shafi'i-lakikoulukunnan klassinen šarian käsikirja. Sen on kirjoittanut 1300-luvulla elänyt oppinut Ahmad ibn an-Naqib al-Misri (1302–1367).[2] Kirja on yhteenveto shafi’i-koulukunnan tärkeimmistä opeista ja tiivistää eräänlaisena sisällysluettelona imaami al-Nawawin (1233–1277) kirjoittaman teoksen Al-Majmu sisältämät ajatukset.
Kokoomateoksen tekijäksi on kirjan kannessa merkitty harhaan johtavasti al-Misri ja nimeksi on pantu hänen kirjoittamansa kirja, mutta todellisuudessa al-Misrin kirja käsittää vain puolet koko teoksesta. Hänen osuuttaan täydentävät shafi'i-koulukunnan johtavien oikeusoppineiden, imaami Rafi'in ja imaami al-Nawawin tekemät kommentaarit sekä lukuisat myöhemmät kommentaarit aina nykyaikaan saakka. Lisäksi kirja sisältää laajoja otteita monista muista keskiaikaisista lakikirjoista. Kirja sisältää esimerkiksi lyhennelmän imaami al-Dhahabin teoksesta Suuret synnit, joka on saatavilla myös kokonaan suomennettuna.[3]
Reliance of the Traveller on teoksena ainutlaatuinen, sillä se on toistaiseksi ainoa eurooppalaisella kielellä julkaistu valikoima islamilaista lakikirjallisuutta. Ilman sitä tarjolla olisi vain massiivisen laaja arabiankielinen kirjallisuus. Teoksen arabialaisten osien käännökset on hyväksynyt luotettaviksi kolme arvostettua uskonoppinutta sekä egyptiläinen al-Azharin yliopisto. Al-Azharin yliopiston sertifikaatti (11. helmikuuta 1991) vahvistaa, että kirjan sisältö vastaa oikeauskoisen sunniyhteisön uskoa ja käytänteitä.[4] Al-Azhar on sunnalaisen oppineisuuden tärkein keskus islamilaisessa maailmassa.[5]
Tietoja kirjan kääntäjästä ja toimittajasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan kääntäjä Nuh Ha Mim Keller (s.1954) syntyi Washingtonissa Yhdysvalloissa roomalais-katoliseen perheeseen.[1][6][7] Keller toimi Atlantin valtamerellä ammattikalastajana opiskellen samalla filosofiaa. Myöhemmin hän vaihtoi alan arabiaan ensin Chicagon yliopistossa ja sitten Kairossa, missä kääntyi muslimiksi vuonna 1977. Keller kertoo kääntymyksestään myös suomeksi käännetyssä artikkelissa.[8] Keller valmistui UCLAsta filosofian tohtoriksi 1980 ja muutti Ammaniin Jordaniaan, missä hän keskittyi kääntämään teosta Umdat al-Salik.[6] Hän sai asiassa tukea šeikki Nuh Ali Salmanilta sekä šeikki Abd al-Wakil Durubilta. Kirjan Umdat al-Sailk käännöstyö alkoi jälkimmäisen aloitteesta.[9] Nämä kääntäjän ja kahden nykyisen laintuntijan kommentaarit tuovat lakien tulkinnan nykypäivään. [10]
Käsikirjan suhde šariaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan esipuheessa Nuh Ha Mim Keller kirjoittaa, että teoksen laajin kokonaisuus Umdat as-Salik edustaa yhtä hienoimmista ja luotettavimmista shafi'i-oikeudenkäytön lyhyistä teoksista. Shafi'i-lakikoulukunnan perusti Abū ʿAbdullāh Muhammad ibn Idrīs al-Shāfiʿī (767–820), joka vaikutti merkittävästi islamilaisen lain kehitykseen. Hänen vaatimuksestaan tuli säännöksi johtaa Muhammedin sunnaa koskevat kertojaketjut Muhammediin itseensä saakka. Hän myös otti käyttöön analogian (qiyás) ja yksimielisyyden (ijmá) periaatteet, joiden esikuvina on pidetty roomalaista oikeutta.[11] Shafi'i-koulukunnalla on ehkä vähiten sisäisiä ristiriitoja, koska sen pääteoreetikko on imaami al-Nawawi, suuri 1200-luvun oppinut, joka päivitti aikaisempien vuosisatojen kirjat hadithien luotettavuuden osalta. Umdat as-Salikin kirjoittaja al-Misri seuraa tarkasti Nawawin ensyklopedistista teosta Al-Majmu. Umdat as-Salik onkin todellisuudessa eräänlainen tämän teoksen sisällysluettelo.[12]
Islaminuskon mukaan Jumalan laki, šaria, löytyy Koraanista ja Muhammedia koskevasta perimätiedosta, joka on koottu hadith-kokoelmiin. Jumalan laki on muuttumaton, mutta siitä tehdyt tulkinnat, fiqh, vaihtelevat.[13] Reliance of the Traveller edustaa islamilaista laintulkintaa, ei Jumalan lakia suoraan. Nuh Ha Mim Keller kirjoittaa, että sunnimuslimien tavoitteena on nykyään yhdistää neljä suurta koulukuntaa, jotta päästäisiin yhteen ainoaan. Miksi siis julkaista yhtä koulukuntaa edustava kirja? Vastaus on, että jokainen koulukunnista edustaa suurta joukkoa oppineita ja oppineisuutta. Merkittäviä shafi'i-oppineita olivat muun muassa Bukhari, Muslim, Tirmidhi, Nasa'i, Ibn Majah, Abu Dawud, Dhababi ja Nawawi (eli kaikki kutub al-sittah -kirjojen tekijät).[12] Reliance of the Traveller -kirjan liiteosat sisältävät muidenkin sunnilaisten lakikoulukuntien (Hanafi, Maliki ja Hanbali) näkemyksiä. Noin 75 % niiden johtopäätöksistä on kaikille neljälle koulukunnalle yhteisiä.[14] Myös shiialainen lakikäsitys on hyvin lähellä sunnilaisia käsityksiä.[15]
Joseph Schacht on kuvannut keskiaikaisten šaria-lakikirjojen merkitystä seuraavasti: [16]
"Kunkin lakikoulukunnan virallinen kanta ei löydy koulukuntien omien mestareiden kirjoista, vaikka he olivat miehiä, joiden katsottiin olleen päteviä käyttämään korkeinta määrää omaa järkeään (ijtihad). Virallinen kanta löytyy kirjoista, jotka koulukunnan yleinen mielipide hyväksyy arvovaltaisiksi lähteiksi. Nykyään niitä ovat yleensä myöhäisellä keskiajalla kirjoitetut käsikirjat, ja myöhemmät kirjat saavat arvovaltansa niiden kautta. Tunnustetut käsikirjat sisältävät kunkin lakikoulukunnan opin kaikkein tuoreimman kehitysvaiheen. Totuus ei kuitenkaan löydy näistä koodeista itsessään; islamilainen laki ei ole pelkkä lakikirja, vaan lainopin elävää soveltamista."
Keskiajalla eläneiden oppineiden, kuten Bukharin, Muslimin, Dhahabin, Ibn Kathirin tai Suyitin ylivoimainen auktoriteetti myös nykyisin perustuu siihen, että muslimiyhteisössä ei sen koommin ole esiintynyt hafiz-mestareita eli sellaisia henkilöitä, jotka osaisivat vähintään satatuhatta hadithia ulkoa kertojaketjuineen. Niinpä myöhempien oppineiden on tyydyttävä luottamaan näiden varhaisten mestareiden teoksiin.[17] Islamilainen uskonnollinen tiede jäykistyi 1200-luvun jälkeen lähinnä seuraamaan ja järjestelemään aikaisemmin esitettyjä ajatuksia.[18] Sisällön osalta šariaan ei luonnollisesti voinut tulla muutoksia, sillä säädökset perustuivat Muhammedin opetuksiin ja esikuvaan.
Elävä soveltaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Šarian elävää soveltamista kirjassa edustaa osaltaan se, että tekstiin on liitetty uskonoppineiden siihen tekemiä kommentaareja eri ajoilta. Myös Keller itse sekä šeikit Nuh Ali Salmani ja Abd al-Wakil Durubi ovat lisänneet omia kommentaarejaan teksteihin. Al-Azhar-yliopiston sertifikaatti vuodelta 1991 vahvistaa, että Kellerin kokoama teos kokonaisuudessaan vastaa sunni-islamin nykyistä uskoa ja käytäntöä, vaikka suurin osa teksteistä on 1100–1300-luvuilta. Nuh Ha Mim kirjoittaa kirjan esipuheessa, että tämäkään kirja ei ole yhden henkilön saavutus, vaan koko lakikoulukunnan yhteinen ponnistus Jumalan lain tulkitsemiseksi. Teksti on sen takia monitasoista. Siinä alkuperäinen kirjoittaja usein vain mainitsee määräyksen, kun taas seuraavat kommentaattorit lisäävät määritelmiä, ympäristöehtoja ja kirjallisia viittauksia todisteisiin. Elävät šeikit antavat asioille lopullisen tulkinnan, kun he opettavat lakia oppilailleen. Nuh Ha Mim kirjoittaa: "Eläviä opettajia tarvittiin ja tarvitaan selittämään käsitteellisiä vaikeuksia, poistamaan epämääräisyyksiä ja korjaamaan kirjoitusvirheitä."[19] Elävä soveltaminen sisältää myös sen, että muslimi kääntyy muftin tai imaamin puoleen uskontoa koskevissa asioissa saadakseen selville islamin kannan.[20]
Kellerin käsikirja on niin lähellä sunni-islamin mukaista sharia-lain esittelyä kuin mahdollista ilman suoraa oppilassuhdetta sheikkiin tai imaamiin. Lakiasioissa tuomarina ei kuitenkaan ole šariakäsikirja vaan islamilainen tuomari eli qadi. Uskonasioissa lopullisen näkemyksen esittää muftin antama fatwa.
Kirjan sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksessa käännös ja arabiankielinen alkuteksti kulkevat rinnakkain. Käännöksessä on 26 lukua, jotka on nimetty aakkosten mukaan alkaen kirjaimesta A. Yksittäiset kappaleet on sen jälkeen esitetty numerotunnuksilla. Kirjan rakenne ja sisältö on seuraava.
Kirjoittajan johdanto ja sertifikaatit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirja alkaa tekijän kirjoittamalla johdannolla, jonka jälkeen on liitetty neljä sertifikaattia. Kaikissa neljässä vahvistetaan, että kirja on oikein ja asiantuntevasti käännetty englanniksi. Jeddan islamilaisen fiqh-akatemian presidentti toteaa kirjan hyödylliseksi oppaaksi shafi'i-koulunkunnan seuraajille ja koko muslimiyhteisölle. Merkittävin sertifikaatti on islamilaisen tutkimusakatemia al-Azharin antama. Se toteaa, että "käännös vastaa arabialaista alkuperäistekstiä sekä ortodoksisen sunniyhteisön käytäntöjä ja oppia".[21]
Kirja alkaa kolmella Kellerin itsensä kirjoittamalla johdantotekstillä pyhään lakiin.
- A "Pyhä tieto". Erilaisia klassikkotekstejä pyhän tiedon luonteesta.
- B "Oppineen tiedon pätevyys". Klassikkotekstejä tiedon luotettavuuden arvioimisesta.
- C "Lakimääräysten luonne". Klassikkotekstejä tekojen laillisuuden arvioinnista.
Al-Misri: Umdat al-Salik
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan pääosan muodostaa suufilaisen uskonoppineen Ahmad ibn an-Naqib al-Misrin (1302–1367) kuuluisin teos Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Al-Misrin isä oli Turkissa orjaksi otettu kristitty, joka kääntyi islamiin ja palveli vapauttamisensa jälkeen kapteenina. Al-Misri syntyi Kairossa ja sai oppia useilta islamilaisen lain tuntijoilta. Al-Misri vältti hämärää teologisointia ja kirjoitti mieluummin käytännöllisistä asioista. Kirjan järjestys seuraa imaami Shirazin teosta al-Muhadhdhab ja noudattaa imaami Nawawin teoksen Minhaj johtopäätöksiä. Al-Misri ei koskaan opettanut julkisesti vaan pienessä piirissä ja isänsä tavoin omistautui suufilaisuudelle. Hän teki useita pyhiinvaelluksia Kaabaan ja kuoli ruttoon vuonna 1367 Kairossa 67-vuotiaana.[22]
Al-Misrin tekstiin ei ole tehty yhtään poistoa, vaikka kaikkea ei ole käännetty englanniksi. Teksti sisältää myös myöhempien oppineiden kommentaareja, jotka on merkitty kirjaimilla.[23]
- Sulkeissa olevalla kirjaimella (O) on merkitty ne kääntäjän valitsemat kommentaarit, jotka on tehnyt Umar Barakat (k. 1890). Barakat oli syyrialainen shafi'i-oppinut, joka opiskeli al-Azharissa ja kirjoitti kaksiosaisen kommentaarin kirjasta Umdat al-Salik.[24]
- Šeikki Nuh Ali Salmanin (s.1939) kommentaarit on merkitty kirjaimella (N).[25] Hän on jordanialainen oppinut, joka valmistui muftiksi 1972 ja islamilaisten tieteiden tohtoriksi Riadissa 1986.
- Šeikki Abd al-Wakil Durubin (1914–?) kommentaarit on merkitty kirjaimella (A). Durubi oli shafi'i-šeikki, suufi ja damaskoslaisen moskeijan imaami, joka oli syvällisesti perehtynyt šariaan.
- Muiden kommentaattorien nimet on esitetty sulkeissa asianomaisissa kohdissa.
Šarian lakimääräysten välttämättömät osat on merkitty käyttäen kirjaimia (a), (b), (c) ja niin edelleen, kun taas sovellutusesimerkit on merkitty numeroilla (1), (2), (3) ja niin edelleen. [26] Yli 600 sivua sisältävä teos kattaa kirjassa luvut D–O. Teos jakautuu seuraaviin osiin:
- D. Johdanto
- E. Puhdistautuminen
- F. Rukous
- G. Hautajaisrukous
- H. Almuvero
- I. Paasto
- J. Pyhiinvaellus
- K. Kauppa
- L. Perintö
- M. Avioliitto
- N. Avioero
- O. Oikeus
Muut klassiset kirjoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teos sisältää lisäksi muitakin kirjoituksia, joiden tekijät ovat tunnettuja Shafi'i-koulukunnan ja Ashari-koulukunnan oppineita. Monet heistä ovat myös suufeja. Kirjoittajat edustavat ortodoksisen sunniteologian puhdasta perintöä.[12]
- P "Rangaistavat teot". Lyhennelmä Imaami al-Dhahabin (k. 1348) teoksesta Kitab al-kabai'ir (julkaistu myös suomeksi 2012 nimellä Suuret synnit.[3])
- Q "Hyvään kutsuminen ja pahan kieltäminen". Lyhennelmä Al-Ghazalin (k. 1111) teoksesta "Ihya’ ʿulum al-din"
- R "Kielen kurissa pitäminen". Tekstejä Nawawin (k. 1277) teoksesta sekä hanafi-oppineen Khalid Nahlawin (k. 1931) kirjasta
- S "Harhaluuloja" on Hanbali-oppineen Ibn Qudama Maqdisin (1223) laatimaa kommentaaria
- T "Puhdas sydän" sisältää kolmen kirjoittajan mietelmiä (Nawawi, Ibn Ata Illah, Muhammad Said Burhani)
- U "Gabrielin hadith". Sisältää kuuluisan hadithin ja oppineiden sitä koskevia kommentaareja
- V "Jumala ja hänen lähettiläänsä" sisältää Ghazalin (k. 1111) tekstin käännöksen
- W sisältää sekalaisia klassisten kirjoitusten lyhyitä lainauksia sekä liitteitä.
Liitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- X Pienoiselämäkerrat kirjassa mainituista henkilöistä
- Y Lähdeluettelo (136 nimikettä)
- Z Hakemisto
Kirjan arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Farhat J. Ziadeh arvioi 1995 kirjaa seuraavasti: "Tämä on todella upea teos, joka on välttämätön englantia osaavalle muslimille sekä kaikille länsimaisille islamin opiskelijoille, jotka nyt on vapautettu kahlaamasta valtavia arabialaisia teknisiä kirjamassoja löytääkseen tiettyjä kohtia laista, uskomuksista, islamin ja muslimien opeista, rituaaleista, etiikasta ja tavallisista käytännöistä". Ziadeh toteaa joidenkin kohtien jääneen kääntämättä, mutta toteaa, että kirjoitusvirheitä on tuskin lainkaan ja käännös on sujuvaa.[27]
Joseph S. Spoerl kirjoitti 2012: ”Tämä on erinomainen opas al-Bannan ja muslimiveljeskunnan maailmankatsomukseen, joka on yksinkertaisesti klassisen sunni-islamin maailmankuva. Kirjan hyväksyy Kansainvälinen Islamilaisen Ajattelun Instituutti, tunnettu globaalin Muslimiveljeskunnan organisaatio Herndonissa Virginiassa.”[28]
Mohammad Akram Nadwi totesi 1996, että kirja on yhteenveto Shafi’i-koulukunnan tärkeimmistä opeista sen johtavien oikeusoppineiden, imaami Rafiin ja imaami Nawawin esittämänä. Jos nämä ovat olleet eri mieltä esitetään ensin Nawawin ja sitten Rafi'in käsitys. Kääntäjän selittävät lisäykset ovat arvokkaita, sillä islamilaisen laintulkinnan tekstit ovat tiiviitä, ja niitä vaikea ymmärtää ilman opettajan apua tai kommentaareja.[10]
A. Kevin Reinhart totesi 1993, että englanniksi ei ole ollut saatavana yhtään luotettavaa käännöstä islamilaisesta laista, vaikka kyse on islamilaisen sivilisaation keskeisestä oppiaineesta. Hän toteaa, että islamilaiset lakikirjat ovat todellisuudessa muistin tukia, sillä teksti elää vain, kun sitä tulkitaan. Näin ollen suoraviivainen käännös fiqh-oppaasta olisi väärennös. Keller esittää tekstejä al-Barakatin (k. 1307) ja kahden nykyoppineen kommentaarien tukemana. Käännöksen selkeys ja laatu ovat huippuluokkaa.[29]
Käännöstyön kritiikkiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käännöstä on arvosteltu siitä, että jotkut al-Misrin teoksen osat on jätetty kääntämättä, vaikka teksti on kirjassa arabiaksi. Keller perustelee asiaa sillä, että hän ei ole pitänyt niitä enää ajankohtaisina.[30] Laajin tällainen osuus koskee orjien kohtelua (K.32). Se löytyy kuitenkin käännettynä muualta internetistä.[31][32] Kellerin käännöstä on arvosteltu myös siitä, että hän on jättänyt joitakin osia kääntämättä ilman, että olisi aina kertonut siitä lukijalle. Pois jätetyt kohdat näkyvät usein vain sulkumerkkien käyttönä arabiankielisessä tekstissä.[33]
Käännöksessä on havaittu ainakin yksi virhe. Shafi'lainen koulukunta pitää tyttöjen ympärileikkausta pakollisena, mikä tarkoittaa, että sen laiminlyömisestä seuraa rangaistus. Kyse on leikkauksesta, johon kuuluu klitoriksen poistaminen (arab. bazr). Keller kääntää, että shafi'i-koulukunta vaatii vain klitoriksen hupun (arab. bizr) poistamista.[34] Arabiaa puhuvan muslimin Anne-Sofie Roaldin mukaan kyseessä on käännösvirhe.[35]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
- Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
- Nuh Ha Mim Keller: Muslimiksi tuloni "Nuh Ha Mim Keller" Islamopas. ei vl.. Islamopas.com.
- Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Akbar, Ameen: Becoming Muslim, Nuh Ha Mim Keller ebooks.i360.pk. October 25, 2015. Arkistoitu October 28, 2015.
- ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8
- ↑ a b al-Dhababi: Suuret synnit (Kitâb al-Kabâ'ir). Satara Establishment Oy, 2012. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. xx–xxi
- ↑ Al-Azhar University Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.2.2021.
- ↑ a b Reliance of the Traveller, 2017, s. 1088
- ↑ Nuh Ha Mim Keller The Muslim 500. The World's Most Influential Muslims.
- ↑ Keller, ei vl.
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 1023–1024
- ↑ a b Reviewed Work: Ahmad ibn Naqib al-Misri: The Reliance of the Traveller: A Classic Manual of Islamic Sacred Law. Journal of Islamic Studies, Vol. 7 (1) s. 92–94, 1996. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Joseph Schacht: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 83, 99. Claridon Press, 1950. (englanniksi)
- ↑ a b c Nuh Ha Mim Keller: Introduction. Teoksessa: Reliance of the Taveller, s. vii–xii. amana publications, 2017.
- ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 159. Otava, 2004.
- ↑ Nuh Ha Mim Keller: ”Introduction”, Reliance of the Traveller, s. vii. amana publications, 2017.
- ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 160
- ↑ Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law, s. 71. Clarendon, 1964 "Again, the official doctrine of each school is to be found not in the works of olf masters, even though these had been qualified in the highest degree to exercise ijtihad, but in those works which the common opinion of the school recognizes as the authoritative exponents of its current teaching. These are now generally handbooks dating from the late medieval period, and subsequent works derive their authority from them. The recognized handbooks contain the latest stage of authoritative doctrine that has been reached in each school, but they are not in the nature of codes; Islamic law is not a corpus of legislation but the living result of legal science.”.
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 955 (w48.2)
- ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 48
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. viii–ix
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 161–162. Otava, 2004.
- ↑ Reliance of the Traveller, s. xiv–xx
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 1036 (x76)
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. ix
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. ix, 1105
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. ix, 1087–88
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. x
- ↑ Reviews of books -- The Reliance of the Traveller: A Classical Manual of Islamic Sacred Law by Ahmad Ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) in Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices edited and translated by Noah Ha Mim Keller. Journal of the American Oriental Society, Vol. 115 (1) s. 147, 1995. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Joseph S. Spoer: The World View of Hasan al-Banna and the Muslim Brotherhood The New English Review. December 2012. Academia.Edu. Viitattu 26.10.2022.
- ↑ A. Kevin Reinhart: The Reliance of the Traveller: A Classical Manual of Islamic Sacred Law, by Aḥmad ibn Naqīb al-Miṣrī (769/1368), trans. by Noah Ha Mim Keller. 1232 pages. Dubai, UAE: Modern Printing Press, 1991. Review of Middle East Studies, 27 (2), s. 244, 1993.
- ↑ Reliance of the Traveller, 2017, s. 459
- ↑ Sharia-käsikirjan puuttuva käännös orjien kohtelusta Ibn Matti. 3.3.2018.
- ↑ Translation of the Manual of Islamic Sacred Law MD Harris Institute (Home). Viitattu 18.1.2021.
- ↑ Anver M. Emon: Religious Pluralism and Islamic Law: Dhimmis and Others in the Empire of Law 2012. Oxford University Press.
- ↑ Reliance of the Traveller, s. 59, e4.3
- ↑ Anne-Sofie Roald:: Women in Islam: The Western Experience, s. 243. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.