Murderabilia

Murderabilia tarkoittaa murhaajiin liittyvää esineistöä, kuten näiden vaatekappaleita, muuta omaisuutta tai hiuksia. Yhdysvalloissa esineistön ympärille on muodostunut keräilykulttuuri.

Murderabilia-keräilyä ilmeni jo 1990-luvulla, jolloin sarjamurhaajan, seksuaalirikollisen Richard Ramirezin tekemiä taideteoksia myytiin netissä. Antisemitististä piirtäjä Nick Bougasia on väitetty yhdeksi ensimmäisistä murderabilia-keräilijöistä. eBayssa myytiin aikoinaan murhaajiin liittyvää esineistöä avoimesti, mutta toiminta kiellettiin siellä vuonna 2001. Kielto tuli voimaan vuosien kampanjoinnin jälkeen kun oli huomattu palvelun kautta olevan myynnissä muun muassa Charles Mansonin, Jeffrey Dahmerin ja John Wayne Gacyn esineistöä. Tämän jälkeen murderabilian myynti kuitenkin jatkui siihen erikoistuneiden sivustojen kautta. Murderabilia-termin otti käyttöön rikosuhrien tukipalveluita Houstonissa johtanut Andy Kahan, joka ryhtyi kampanjoimaan toimintaa vastaan. New Yorkin osavaltiossa astui aikoinaan voimaan rikollisilta rikosten käsittelystä hyötymisen kieltänyt Son of Sam -laki, joka kuitenkin todettiin Yhdysvaltain perustuslain vastaiseksi vuonna 1991. Andy Kahan on sittemmin pyrkinyt edistämään liittovaltiotason lainsäädäntöä murderabiliaa vastaan. Son of Sam -laki ei koskenut varsinaisesti murderabiliaa vaan enimmäkseen kirjoja, elokuvia, televisio-ohjelmia ja lehtiartikkeleita. Murderabilian myyntiä on pyritty vaikeuttamaan muun muassa lisäämällä vankiloiden henkilökunnan tietoisuutta ilmiöstä.

Murderabilian on arveltu heijastavan laajempaa kulttuuri-ilmiötä, jossa true crime -kirjat, -dokumentit, -elokuvat ja -podcastit ovat saavuttaneet Yhdysvalloissa valtavan suosion. True crime on kuitenkin paljon murderabilia-keräilyä suositumpaa. Murderabilian myyntiä on arvosteltu uhrien ja heidän omaistensa psykologisen kärsimyksen lisäämisestä ja uudelleentraumatisoinnista. Murderabilian keräilijät ja myyjät ovat perustelleet toimintaansa muun muassa historian vaalimiseen vetoamalla tai true crimeen samaistamalla. True crime -asiantuntija Harold Schechterin mukaan murderabilian keräilyn juuret ovat taikauskossa. Psykologi Michael Apter arvioi, että osa ihmisistä tuntee vaarallisuuden leiman saaneisiin asioihin vetoa, joka on luonteeltaan "maagista".

Jotkut rikolliset ovat osallistuneet murderabilian myyntitoimintaan aktiivisesti ja hyötyneet siitä, mutta esimerkiksi David Berkowitzin ja Susan Atkinsin kirjoittamia kirjeitä on myyty ilman heidän lupaansa. Sarjamurhaaja Keith Hunter Jesperson ryhtyi vankilassa tekemään kuvataidetta, ja hänen teoksensa nousivat suosioon keräilijöiden keskuudessa. Jesperson itse myönsi, ettei keräilijöiden into perustu murhaajien tekemän taiteen laatuun vaan siihen, kuinka pahoihin tekoihin he ovat syyllistyneet.

Esimerkkitapauksia

John Wayne Gacyn maalaus myytiin 7 000 dollarin hinnalla vuonna 2018. Tuotto oli yli kolme kertaa suurempi kuin etukäteen oli arvioitu. Vuonna 2023 huutokaupoissa tarjottiin jo jopa 175 000 dollaria Gacyn teoksista.

Charlestonin kirkkoammuskelun (2015) jälkeen siihen syyllistyneen Dylann Roofin kirje myytiin sadoilla dollareilla. Virginia Techin verilöylyn (2007) jälkeen ampujan laskin myytiin netissä tuhansilla dollareilla. Lisäksi esimerkiksi Jeffrey Dahmerin lukulaseja myytiin netissä 150 000 dollarin hintaan. Floridan koulusurman (2018) jälkeen tapahtumapaikalta Marjory Stoneman Douglas High Schoolista myytiin siellä olleita kiviä 85 dollarin hintaan kahta kiveä kohden.