Murcianrottaterrieri
| Murcianrottaterrieri | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Espanja |
| Määrä | harvinainen |
| Rodun syntyaika | 1500-1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | rottien ja hiirten hävittäminen, jäniksen ja kaniinin metsästys, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | rottien ja hiirten hävittäminen, seurakoira |
| Muita nimityksiä | Ratonero Murciano, Ratonero Murciano de Huerta |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 6-7 kg narttu 5,5-6,5 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 30-35 cm narttu 28-30 cm |
| Väritys | musta, punainen, valko-musta, valko-punainen, black&tan tai tricolor |
Murcianrottaterrieri (Ratonero Murciano) on espanjalainen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n eikä Espanjan Kennelliiton hyväksyntää.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murcianrottaterrieri on pienikokoinen, tiivisrakenteinen, vahva, lyhytkarvainen ja ketterä.[1] Silmät ovat keskikokoiset, soikeat, eivät kovin ulkonevat; joko ruskeat tai mustat. Mustasilmäisillä yksilöillä silmät voivat toisinaan olla myös hieman pyöreät. Korvat ovat pystyt, keskikokoiset, kolmionmuotoiset, teräväkärkiset ja ylöskiinnittyneet. Urosten säkäkorkeus on 30-35 cm ja narttujen 28-30 cm; urosten paino vaihtelee 6-7 kg ja narttujen 5,5-6,5 kg välillä. Karvapeite on lyhyt ja sileä, enintään 2 cm pitkä. Kirjavuus on ihanteellisempi ominaisuus kuin yksivärisyys; kirjavista yleisimmät ovat tricolor (kolmivärinen) ja black&tan (musta ruskein merkein), minkä lisäksi myös valko-musta ja valko-punainen ovat mahdollisia; yksivärisistä esiintyy mustaa ja punaista.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Murcianrottaterrieri on alkuperäisrotu[3], joka on ollut yleinen Murcian hedelmällisellä maaperällä satojen vuosien ajan[1]. Sitä on perinteisesti käytetty etenkin maatiloilla rottien hävittämiseen.[3]
Historiallisten tutkimusten mukaan rodun esi-isät saapuivat alueelle Egyptistä jo Rooman valtakunnan aikaan[1] - nämä egyptiläiset koirat olivat pieniä ja lyhytraajaisia jyrsijöiden tappamiseen käytettyjä vahtikoiria[4]. Kuten moni muukin Välimeren alueen rotu, myös tämä kulkeutui kreikkalaisten ja foinikialaisten kauppiaiden mukana uusille alueille. Foinikialaiset saapuivat ajan myötä Pohjois-Afrikkaan ja perustivat Karthagon kaupungin, minkä jälkeen heitä alettiin kutsua karthagolaisiksi. Noin 227 eaa. karthagolaiset perustivat nykyisen Murcian alueelle Carthago Novan kaupungin (nykyinen Cartagena), josta tuli puunilaissotien aikaan sotilasoperaatioiden keskus. Toisessa puunilaissodassa Hannibalin armeijassa oli lyhytkarvaisia, keskikokoisia, tiivisrakenteisia ja kapeakuonoisia koiria, jotka saattoivat lukeutua nykyisen murcianrottaterrierin esi-isiin. Myös roomalaiset alkoivat valloittaa Iberian niemimaata, josta tuli myöhemmin Rooman Hispania, ja myös heillä oli mukanaan koiria - monissa roomalaisissa mosaiikeissa kuvattiin koiria, joilla oli lyhyet ja pystyt korvat, vahvat hampaat ja kissamaiset raajat. Noin 800-900-luvulla arabit valtasivat Murcian alueen ja päättivät hyötyä sen rikkaasta maaperästä, luoden samalla Segura-joen lähistöllehuertan eli alueen jolla oli hedelmällinen maaperä. Vuonna 831 Abd-Al- Rahman II perusti Murcian kaupungin keskelle Segura-joen laaksoa, ja maatalous kehittyi siellä sijaintinsa ansiosta nopeasti.[4]
Paikallisen rottaterrierin olemassaolo on voitu varmentaa ainakin 1500-1600-luvulta lähtien, jolloin se tunnettiin nimillä canis villaticus ("maalaiskoira") ja perro de huerta ("huertan koira"). 1700-luvulla Murcia saavutti kukoistuksen aikakauden, ja samalla myös rotu - tuolloin tunnettu nimellä perro de acequias ("kastelukanavakoira") koska se tappoi kasteluputkissa lymyilleitä rottia - saavutti suuren suosion hyödyllisyytensä ja sopeutumiskykynsä ansiosta. 1800-1900-luvuilla se oli jo erittäin yleinen ja sitä alettiin käyttää tuholaisten hävittämiseen myös paikallisten silkkitehtaiden varastoissa. 1900-luvun alussa ja keskivaiheilla sitä arvostettiin myös nahkatehtailla ja oliiviöljymyllyillä. Sen suurin yleistymiskausi ajoittuu samaan aikaan sitrushedelmien viljelyn nousukauden kanssa (Espanjan sisällissodan jälkeen).[4]
Murcian sijainnin ansiosta monet eri kulttuurit kohtasivat sen rannikolla muinaisina aikoina. Keskiajalla maatalous, karjatalous ja käsityökulttuuri suosivat koirien kasvattamista ihmisten apulaisiksi. Keskiaikaisessa Murciassa koirien tehtävänä oli suojella taloja, karjaa ja satoa sekä varkaita että jyrsijöitä vastaan. Myös uuden aikakauden yhteiskunta Murciassa oli vahvasti maaseutupainotteinen, koska maataloustuotteille oli suuri kysyntä yleisen populaatiokasvun myötä. Alempi yhteiskuntaluokka ei kyennyt omistamaan kookkaita koiria niiden hinnan ja ylläpidon vuoksi, vaan se suosi keskikokoisia, vahvoja ja ovelia koiria, jotka kykenivät tappamaan tuhoeläimiä. Talonpojat valikoivat jalostukseen kaikkein tehokkaimpia yksilöitä ja vakiinnuttivat samalla rottakoiran rotutyypilliset piirteet: kapea kuono, pystyt korvat, lyhyt karvapeite, vahtikoiran vaisto, kyky hävittää jyrsijöitä ja puolustaa siipikarjaa. Sitä on käytetty paitsi hiirien ja rottien hävittämiseen ladoista, kellareista ja talleista, myös jänisten ja kaniinien metsästykseen sekä tuhoeläinten pyydystämiseen suoraan näiden pesäkoloista. Se toimii koostaan huolimatta myös tehokkaana vahtikoirana: se varoittaa mistä tahansa mahdollisesta vaaratilanteesta, ja niin kauan kuin se on omaisuuden luona ei yksikään vieras ihminen tai eläin pääse lähelle.[4]
Viimeisten satojen vuosien aikana Euroopassa esiintyi useampia epidemioita, jotka johtivat väkiluvun laskuun. Koska rotat ja hiiret toimivat taudinlevittäjinä, alkoi rottaterrierin kaltaisille koirille olla kysyntää. Terriereiden määrä kasvoi näinä vuosina, koska ne erottuivat myös pimeässä, niillä oli erinomainen hajuaisti, pystyt korvat ja erittäin herkkä kuulo.[4]
On olemassa teoria, jonka mukaan rotu olisi saanut nykymuotonsa terriereiden ja murcialaisten koirien välisistä risteytyksistä. On myös mahdollista, että se polveutuu aiemmin mainituista karthagolaisten tuomista koirista. Yleisesti ottaen nykyiset paikalliset rodut ovat syntyneet todennäköisesti niin karthagolaisen, roomalaisen ja muslimikulttuurin kuin epäsuoraan myös egyptiläisen kulttuurin yhteisvaikutuksesta. 1700-1900-luvuilla englantilaiset toivat mukanaan alueelle kettuterrierejä, joiden uskotaan voineen sekoittua nykyiseen murcianrottaterrieriin. On kuitenkin todennäköisempää, että englanninkääpiöterrieri tai manchesterinterrieri (tai niiden edeltäjä mustaruskea englanninterrieri) olisi vaikuttanut sen perimään. Joka tapauksessa nimenomaan britit ovat levittäneet rottaterrierin tyyppisiä koiria eri puolille Espanjaa ja myös muuta maailmaa: eräitä esimerkkejä ovat andalusianrottakoira, valencianrottaterrieri, mallorcanrottaterrieri, brasilianterrieri ja japaninterrieri.[4]
Murcialaiset kasvattajat usein ylpeilivät sillä, että heidän koiransa olivat puhdasrotuisia eikä niihin ollut sekoittunut chihuahuoita eikä pinsereitä. Kasvatus keskittyi täten tiettyihin yksilöihin tai sukuihin, mikä johti verrattain korkeaan sisäsiittoisuuteen. Myös maantieteelliset rajat rajasivat uusien rotujen saapumista alueelle, ja kannasta tuli homogeeninen.[4]
1930-luvulla Don Pedro Manzanera Cano aloitti Ramblilla de San Lázaro de Lorcassa rottaterriereiden kasvattamisen kotinsa viereisessä vanhassa kirkossa. Hän hankki ensimmäiset kaksi yksilöään Don Juan de Dios Valdés -myllyltä, ja myllyn omistajan kuoltua hän sai sieltä kolme narttua ja yhden uroksen lisää. Lisäksi hän hankki yhden uroksen La Rambla -myllyltä. Näiden koirien avulla hän aloitti kasvatustyönsä, minkä lisäksi hänelle tarjottiin myöhemmin yksi uros ja yksi narttu tuomaan kantaan uutta verta. Hän suosi kasvatustyössään kolmea eri väriä: tricolor (eniten mustaa), valko-musta (eniten valkoista) ja black&tan. Hänen kasvattejaan levisi ajan myötä myös mm. Santa Marían, San Juanin ja San Pedron lähiöihin sekä ylipäänsä eri puolille Lorcaa. Osa jälkeläisistä on ollut hyvinkin pitkäikäisiä, esimerkiksi 23-vuotias Estrella-narttu ja 14-vuotias Golfo-uros.[4]
Rodun elvytysprojekti aloitettiin vuonna 1997.[1] Vuonna 2009 se esiintyi ensikerran näyttelyssä, Santa Quiteria de Lorcassa.[3] Vuoden 2010 alussa jalostusyksilöille tehtiin ensimmäiset DNA-testit.[1][3] Kasvattajia on tällä hetkellä 80[1], ja Asociación Canina de la Comunidad Autónoma de Murcia:n rekisteröintien perusteella eniten murcianrottaterriereitä esiintyy Lorcan kunnassa.[3] Asociación Canina de la Comunidad Autónoma de Murcia on pyytänyt ympäristö-, maaseutu- ja meriministeriötä virallistamaan rodun, ja tällä hetkellä se on jo rekisteröity Murcian hallituksen karjankasvatuksen osastolla.[1]
Nykyisin murcianrottaterrierin kysyntä on jälleen kasvussa, ja siitä on tullut erityisesti suosittu kaupunkien seurakoira. Se kykenee kuitenkin edelleen myös puolustamaan ja suojelemaan Murcian viljelysalueita.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g "La asociación canina pide que el perro ratonero murciano se considere raza autóctona". La Verdad, 30.9.2009. Haettu 25.6.2022.
- ↑ Estándar Racial del Ratonero Murciano de Huerta. Canina Nacional de España ACCAM. Haettu 25.6.2022.
- ↑ a b c d e Gómez, Francisco. "En busca del pedigrí del perro ratonero murciano". La Opinión de Murcia, 30.9.2009. Haettu 25.6.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Historia Genealógica del Ratonero Murciano de Huerta (Arkistoitu – Internet Archive). Canina Nacional de España ACCAM. Haettu 25.6.2022.