Mallorcanpaimenkoira

Mallorcanpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Baleaarit,  Espanja (Mallorca)
Määrä	Suomessa 1 rekisteröity, Espanjassa 448
Rodun syntyaika	vanha
Alkuperäinen käyttö	paimenkoira, vahtikoira
Nykyinen käyttö	vahtikoira, paimenkoira
Muita nimityksiä	ca de bestiar, perro de pastor mallorquín, ca garriguer, Majorca Shepherd Dog, Balearic Sheepdog, chien de berger de Majorque, Mallorca-Schäferhund, mallorca lambakoer
FCI-luokitus	ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #321
Ulkonäkö
Paino	35–40 kg
Säkäkorkeus	62–73 cm
Väritys	musta
Infobox OK

Mallorcanpaimenkoira (kat. ca de bestiar, esp. perro de pastor mallorquín) on espanjalainen koirarotu. Kotimaassaan sen populaatiokoko vuonna 2007 oli 448 yksilöä, joista uroksia 239 ja narttuja 209.

Ulkonäkö

Mallorcanpaimenkoira on suurikokoinen, sopusuhtainen ja lihaksikas. Se on vahva ja ketterä ja antaa maatiaismaisen vaikutelman. Uros on 66–73 cm (keskiarvo 71,5 cm) ja narttu 62–68 cm (keskiarvo 65 cm) korkea. Narttujen keskimääräinen paino on noin 35 kg ja urosten noin 40 kg. Yleensä karvapeite on lyhyt (1,5–3 cm pitkää), mutta rodusta on olemassa myös pitkäkarvainen muunnos (karva 7 cm pitkää). Arvostetuin väri on kiiltävän musta, mutta myös muut mustan sävyt ovat sallittuja. Pienet valkoiset merkit kaulassa, rinnassa ja käpälissä hyväksytään.

Luonne ja käyttäytyminen

Mallorcanpaimenkoira on oppivainen, rohkea, omanarvontuntoinen ja älykäs. Se on omistajalleen erittäin uskollinen, mutta ei yleensä pidä vieraista. Se ei hyväksy muita koiria ja on taipuvainen haastamaan riitaa. Sen käytös on toisinaan suorastaan arvaamatonta. Nuorena se on hyvin varautunut ja varovainen. Mallorcanpaimenkoiraa arvostetaan kotiseudullaan nimenomaan hyvänä työkoirana, ja se halutaan myös säilyttää sellaisena. Siitä ei haluta tehdä seura- ja näyttelykoiraa, koska se on aina ollut ennen kaikkea hyvä paimen- ja vahtikoira.

Alkuperä

Mallorcanpaimenkoira on peräisin Baleaareilta. Se on vanha työkoira, joka säilyi kauan puhtaana kotisaarellaan Mallorcalla. Mannereurooppalaisten rotujen levittyä sinne se alkoi kuitenkin sekoittua niiden kanssa. Mallorcandoggin uskotaan kehittyneen mallorcanpaimenkoiran ja englanninbulldoggin jälkeläisistä ja ca de cabrerin (vuohikoira) mallorcanpaimenkoiran ja ibizanpodencon jälkeläisistä.

Osa paikallisista teki myös tarkoituksella risteytyksiä muiden rotujen kanssa, jotta käyttöominaisuudet paranisivat. Kun toivottiin hyvää paimenkoiraa, narttu astutettiin saksanpaimenkoiran kanssa. Kun haluttiin hyvä vahtikoira, käytettiin mastiffiurosta.

Valitettavasti mallorcanpaimenkoiran sulautuminen muihin rotuihin on aiheuttanut sen, että puhdasrotuisia yksilöitä ei juurikaan tapaa Mallorcan ulkopuolella. Suomessa on yksi rekisteröity koira, Alankomaissa muutamia ja Yhdysvalloissa pari. Vastaavasti esimerkiksi Saksassa suuri osa kannasta on rekisteröimättömiä, taustaltaan mahdollisesti sekarotuisia koiria.

Lähteet

• Suomen Kennelliitto, rotumääritelmä
• Gómez-Toldrà, Salvador: Suuri koirakirja osa 1