Oscar Geffertin murha

Oscar Geffertin murha oli 12. kesäkuuta 1906 Muolaan pitäjässä Karjalan kannaksella väkivaltaisen ryöstön yhteydessä tehty murha. Ryöstömurhasta tuomittiin elinkautiseen vankeuteen kaksi paikallista työmiestä, joilla oli kytköksiä punakaartiin. Geffertin murha nousi esille vuotta myöhemmin syyskuussa 1907, jolloin eduskunnassa keskusteltiin Suomen suuriruhtinaskunnassa vuosina 1906–1907 esiintyneistä lukuisista väkivallanteoista ja levottomuuksista. Tuolloin murhaajia väitettiin myös anarkisteiksi ja epäiltiin punakaartin lisäksi yhteyksistä aktivistijärjestö Karjalan Kansan Mahtiin.

Oscar Geffert

Fredrik Oscar Geffert syntyi Porissa 21. marraskuuta 1863. Geffert opiskeli neljä vuotta Porin yläalkeiskoulussa ja aloitti vuonna 1890 Turun kauppakoulun. Valmistuttuaan hän työskenteli aluksi Porissa Reposaaren höyrysahan konttoristina, josta siirtyi pian A. Ahlström Oy:n palvelukseen. Viimeiset toistakymmentä vuotta ennen kuolemaansa Geffert toimi Pölläkkälässä Ahlströmin Suursaaren sahan hoitajana.

Oscar Geffert on haudattu Viipuriin Sorvalin hautausmaalle. Hänen poikansa oli jääkärikapteeni Birger Geffert.

Geffertin kuolema

Taustaa

Karjala-lehden karttapiirros murhapaikasta. Seurue oli matkalla pohjoiseen Oravankydön suuntaan.

A. Ahlströmin johtaja Walter Ahlström ja prokuristi W. Mäkelä olivat saapuneet yhtiön Noormarkun pääkonttorista Suursaaren sahalle ryöstömurhaa edeltävänä päivänä maanantantaina 11. kesäkuuta. Matkan tarkoitus oli Räisälän Helisevänjärven ja Vuoksen välille rakennettavan uittokanavan paikan katsominen sekä sen vaatimien maa-alueiden osto.

Ahlströmin ja Mäkelän piti alun perin matkustaa Suursaaren sahalta Räisälään yhtiön laivalla jo maanantai-iltana, mutta jostain syystä ajankohtaa siirrettiin tiistaiaamuksi. Samalla matka päätettiin tehdä hevoskyydillä Vuosalmen kylän lauttarannasta, jonne miehet muutaman kilometrin päässä sijainneelta sahalta kuljetti yhtiön oma höyrylaiva. Matkanteko Vuosalmesta alkoi puoli kahdeksalta tiistaiaamuna. Ahlströmin, Mäkelän ja Geffertin lisäksi mukana olivat yhtiön metsäkasööri W. Snäll sekä ajuri Otto Tiirikainen. Ahlström ja Geffert matkustivat Tiirikaisen kuljettamissa nelipyöräisissä kärryissä, Snällin ja Mäkelän seuratessa omilla rattaillaan.

Ryöstömurha

Matkattuaan noin 11 kilometriä, miehet joutuivat väijytykseen Vendelän kruununpuiston kohdalla pari kilometriä ennen Oravankydön kylää. Paikaksi oli valittu mäkisessä maastossa sijaitseva notkelma, jonka kohdalla maantietä reunustivat korkeat kuuset. Ryöstäjät olivat tehneet tien oikealle puolelle kolme ampumapaikkaa noin 15 metrin välein toisistaan. Ampumisen alettua Snällin ja Mäkelän hevonen pillastui niin, että se ohitti edellään kulkeneet rattaat ja kaatui parinsadan metrin päässä kuolleena maahan. Otto Tiirikaisen ohjastama hevonen puolestaan kuoli myös maantielle sadan metrin päähän ryöstöpaikasta. Snäll ja Mäkelä pakenivat Oravankytöön, josta Mäkelä jatkoi hevoskyydillä Räisälään. Myös Tiirikainen onnistui pääsemään vahingoittumattomana Oravankytöön, josta hän pian palasi Snällin kanssa ryöstöpaikalle, saatuaan muutaman miehen mukaansa.

Oscar Geffert sai osuman ainakin neljästä kiväärinluodista, joista yksi osui takaraivoon. Hänen ruumiinsa löydettiin myöhemmin 30 metrin päästä metsästä, jonne se oli tieltä vedetty. Walter Ahlström haki tulituksen alettua suojaa ojasta ja pakeni sieltä edelleen tiheään metsään. Hän kulki aluksi myös Oravankydön suuntaan, mutta kääntyikin pian Antreaan johtavalle maantielle. Ahlström sai matkan varrelta hevosen ja jatkoi matkaansa Kaskiselän kylän kautta Antrean kirkonkylään, jonne hän saapui puoli kahdentoista aikaan. Ahlström lähetti lääkärin, nimismiehen ja kaksi poliisia höyrylaivalla Vuosalmelle, mutta jäi kuitenkin itse Antreaan. Myöhemmin illalla rikospaikalle saapuivat Muolaan nimismies sekä kaksi rikospoliisia Viipurista. Paikalta löytyi kiväärinhylsyjen lisäksi lähes uusi Hackmanin puukko, joka oli kuulunut jollekin hyökkääjistä.

Hyökkääjät saivat Geffertiltä saaliikseen ainoastaan pienen summan rahaa ja kultakellon. Pakenemaan päässeen Snellin hallussa sen sijaan oli suurempi rahamäärä. Vuosi tapauksen jälkeen syntynyt Walter Ahlströmin tytär Maire Gullichsen on kertonut isänsä järkyttyneen tapahtuneesta niin pahoin, että hän sai muun muassa pahoja sydänvaivoja. Ahlström matkusti puolisoineen toipumaan Böömissä sijaitsevaan Karlsbadin kylpyläkaupunkiin.

Ensimmäiset tutkimukset

Ryöstön aikana Suurpään sahalla oli käynnissä yrityksen johdon julistama työsulku, kun työntekijät olivat vaatineet epäsuositun prokuristi Mäkelän erottamista. Geffert oli jo edellisenä talvena erottanut 400 lakkoillutta työmiestä, jonka vuoksi syyllisten epäiltiin löytyvän heidän keskuudestaan. Hän oli irtisanomisten vuoksi saanut aikaisemmin erilaisia uhkauksia. Heti seuraavana päivänä epäiltyinä kuitenkin vangittiin irtolaisena pidetty Juho Savinainen sekä Parikkalasta kotoisin ollut työmies Matti Poutanen. Heidät vapautettiin kuitenkin nopeasti, koska molemmat pystyivät osoittamaan olleensa muualla ryöstömurhan ajankohtana. Noin viikko tapauksen jälkeen tekijöiden jäljille johtavasta vihjeestä luvattiin 5 000 markan palkkio. Samaan aikaan Ahlströmin Uuraan konttoriin saapui kirje, jossa tekijöiksi ilmoittautui neljä viipurilaista henkilöä. He kertoivat suunnittelevansa uutta iskua ja vättivät myös, etteivät kuuluneet punakaartiin, työväenyhdistykseen tai muuhunkaan järjestöön.

Syylliset löydetään

Viipurilaisten poliisien lisäksi murhaa tuli selvittämään kaksi konstaapelia Ahlströmin kotipaikkakunnalta Porista sekä yhtiön palkkaamana asiantuntijana helsinkiläinen professori Allan Serlachius. Tapahtumapaikalta löydettiin yhden hyökkääjän käyttämä puukko ja hylsyjä, jotka sopivat punakaartien hallussa olleisiin kivääreihin. Pari viikkoa murhan jälkeen poliisi pidätti kaksi Suursaaren sahan työmiestä, noin 50-vuotiaan Albin Hämäläisen ja hieman nuoremman Reinhold Hyvärisen. Hämäläinen oli joulukuussa 1905 hakenut Sakkolan punakaartille viisi niin sanottua Grafton-kivääriä ja vielä myöhemmin huhtikuussa kolme kivääriä Muolaan punakaartille. Päivää ennen ryöstömurhaa hän oli käynyt Suursaaren sahan konttorissa ja tavannut siellä sekä Geffertin että Ahlströmin.

Hämäläinen ja Hyvärinen olivat Pölläkkälän työväenyhdistyksen jäseniä, minkä johdosta kylässä järjestettiin 27. kesäkuuta yli 200 hengen kansankokous. Siinä viranomaisilta vaadittiin selkoa heidän pidätyksensä syistä. Kokouksessä väitettiin myös, että ryöstön uhreilla olisi ollut keskinäistä riitää ja ampuja olisikin Walter Ahlström. Lisäksi sosialidemokraattinen lehdistö esitti myöhemmin väitteen venäläisestä Mustat sotniat -äärioikeistojärjestöstä, jonka avulla työväenliike yritettiin lavastaa syylliseksi Geffertin murhaan. Järjestö oli tullut tunnetuksi heinäkuussa 1906 murhattuaan Terijoella venäjänjuutalaisen poliitikon Mihail Herzensteinin. Heinäkuun 8. päivänä Pölläkkälän työväentalolla pidettiin toinen kokous, johon osallistui tällä kertaa jopa 600–700 ihmistä. Annetussa julkilausumassa vaadittiin edelleen syyttöminä pidettyjen Hämäläisen ja Hyvärisen vapauttamista.

Oikeudenkäynti

Murhaoikeudenkäynnissä kävi ilmi, että ryöstöä ilmeisesti suunniteltiin Pölläkkälän työväenyhdistyksen talolla. Sen puheenjohtajana toimi tuolloin Gabriel Korpela, jonka väitettiin myös olleen mukana suunnittelemassa iskua. Lisäksi viipurilaisen työväenliikkeen agitaattorin Matti Aution epäiltiin ryöstömurhan aikana oleskelleen tapahtumapaikan lähistöllä. Ryöstössä käytetyt aseet olivat työväentalolla säilytettyjä niin sanottuja Grafton-kiväärejä, jotka Karjalan Kansan Mahti -järjestö oli edellisenä syksynä saanut käyttöönsä porvarillisilta aktivisteilta. Alun perin ne oli salakuljetettu maahan SS John Grafton -aluksella. Hämäläinen ja Hyvärinen tuomittiin lopulta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Myöhemmin helmikuussa 1907 käydyssä Suikin pariskunnan ryöstömurhaoikeudenkäynnissä Juho Savinainen kertoi ampuneensa Geffertin. Hänen mukaansa ryöstön teki viisihenkinen ryhmä, joista Savinainen nimesi itsensä lisäksi kaksi muuta miestä. Syyskuussa 1906 tapahtuneen Popoffin pariskunnan ryöstön syynä hän puolestaan kertoi olleen Geffertin murhasta syyttettyjen miesten asianajokulujen kustantamisen. Savinaisen tunnustuksilla oli kuitenkin tarkoituksena ilmeisesti ainoastaan sekoittaa hänen omaa oikeudenkäyntiään, koska Savinainen oli aikaisemmin osoittanut itselleen pitävän alibin Geffertin murha-ajankohdalle.