München

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Munich)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo kaupungista. München on myös elokuva.
München
vaakuna
vaakuna

München

Koordinaatit: 48°08′21″N, 011°34′49″E

Valtio Saksa Saksa
Osavaltio Baijeri
Hallintopiiri Ylä-Baijeri
Perustettu 14. kesäkuuta 1158
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Dieter Reiter (SPD)
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 310 km²
Korkeus 519 m
Väkiluku (30.4.2024) 1 592 996[1]
 – Väestötiheys 4 879 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 80331–81929
Suuntanumero(t) 089
Motto: München mag Dich[2]
Lähteet: [3] = Pinta-ala







München [ˈmʏnçən] on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki Berliinin ja Hampurin jälkeen. Se sijaitsee Etelä-Saksassa Isarjoen varrella Baijerin osavaltiossa ja on myös osavaltion pääkaupunki. Ensimmäinen kirjallinen maininta kaupungista on 14. kesäkuuta 1158.[4] Münchenin väkiluku oli vuonna 2024 noin 1,6 miljoonaa.

Münchenin kasvaessa siihen on sulautunut lähiseudun pikkukaupunkeja. Garching bei Münchenissä on tähtitieteen tutkimuskeskus, jossa on yksi lukuisista Max Planck -instituuteista sekä Euroopan eteläisen observatorion päämaja. Münchenissä on kaksi Saksan maineikkaimpiin kuuluvaa yliopistoa, Ludwig-Maximilians-Universität ja Technische Universität München.[5]

Vuonna 1972 Münchenissä pidettiin kesäolympialaiset ja vuonna 2002 Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut 2002. Kaupunki tunnetaan myös sen vuotuisesta Oktoberfest-olutjuhlasta, Hofbräuhaus-oluthallista ja jalkapallojoukkue FC Bayern Münchenistä. München on taloudellisesti yksi Saksan tärkeimmistä kaupungeista, sillä Münchenissä sijaitsee muun muassa kahdeksan DAX-yrityksen, kuten Bayerische Motoren Werke AG:n, Siemens AG:n ja Allianz SE:n, pääkonttorit. Tärkeimpiä elinkeinoaloja ovat auto-, kone-, sähkö- ja panimoteollisuus, pankki- ja vakuutuspalvelut sekä kustannustoiminta.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Münchenin kaupunginosat.

München on Saksan suurkaupungeista tiheimmin asutettu. Sen asukastiheys on 4 225 as./km². 310,43 neliökilometrin pinta-alallaan München on myös Berliinin, Hampurin, Kölnin, Dresdenin ja Bremenin jälkeen Saksan kuudenneksi laajin suurkaupunki.

Kaupungin korkein kohta on 19. kaupunginosassa eli Thalkirchen-Obersendling-Forstenried-Fürstenried-Sollnissa sijaitseva Warnberg, joka yltää 579 metrin korkeuteen. Isarjoki virtaa kaupungin lävitse 13,7 kilometrin matkalla lounaisesta koilliseen.

Münchenin nykyinen kaupunginosajako on ollut käytössä vuodesta 1992 lähtien, jolloin kaupunginosien (saks. Stadtbezirke) lukumäärä putosi 41:stä 25:een.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
München (1991-2020) ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 4,0 5,6 10,1 15,2 19,4 22,9 24,9 24,7 19,6 14,5 8,2 4,8 ka. 14,5
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −1,8 −1,4 1,7 5,3 9,3 12,9 14,7 14,5 10,4 6,5 2,1 −0,8 ka. 6,1
Vrk:n keskilämpötila (°C) 0,9 1,9 5,7 10,2 14,3 17,8 19,6 19,4 14,7 10,1 4,9 1,8 ka. 10,1
Sademäärä (mm) 52,0 46,0 61,0 56,0 107,0 121,0 119,0 116,0 78,0 67,0 58,0 59,0 Σ 940
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
4,0
−1,8
5,6
−1,4
10,1
1,7
15,2
5,3
19,4
9,3
22,9
12,9
24,9
14,7
24,7
14,5
19,6
10,4
14,5
6,5
8,2
2,1
4,8
−0,8
S
a
d
a
n
t
a 		52,0
46,0
61,0
56,0
107,0
121,0
119,0
116,0
78,0
67,0
58,0
59,0


Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Münchenin perustamisvuotena pidetään vuotta 1158, jolta on löydetty varhaisin tunnettu maininta kaupungista. Tuolloin Saksin ja Baijerin herttua Henrik Leijona rakennutti sillan Isarjoen yli lähelle 700-luvulla alueelle saapuneiden benediktiinimunkkien asutusta. Siten Henrik ryhtyi avoimeen kilpailuun piispa Otto Freisingiläisen kanssa, joka oli siihen saakka hallinnut Etelä-Saksan alueen tuottoisaa suolakauppaa. Piispa ja Henrik kiistelivät kaupungista, kunnes keisari Fredrik I Barbarossa laittoi kiistalle lopun Augsburgin valtiopäivillä 14. kesäkuuta 1158 omien tarkoitusperiensä mukaisesti: hän vahvisti kauppa-alueen sijainnin Henrikin pyynnön mukaisesti, mutta määräsi osan tuotoista piispa Otolle ja varmisti näin vallan jakautumisen. Keisari myös vahvisti Münchenin kauppa- ja rahanlyöntioikeudet.[4]

Kaupunki oli kuitenkin tuolloin jo olemassa, ja sen olivat alun perin asuttaneet munkit, joiden alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta joiden arvellaan tulleen alueelle Schäftlarnin, Tegernseen tai Weihenstephanin luostareista. Alkuperäinen asutus sijaitsi mahdollisesti lähellä tämän päivän Sankt-Jakobs-Platzia, aivan nykyisen Münchenin kaupunginmuseon paikalla.[4]

Ensimmäinen kaupunkikuva Münchenistä, julkaistu Nürnbergin kronikassa. vuonna 1493.[4]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viralliset kaupunginoikeudet Münchenille myönsi Baijerin herttua Rudolf I vasta vuonna 1294, mutta jo vuonna 1207 viralliset dokumentit viittasivat Müncheniin kaupunkina. Munkkivaakunaa alettiin käyttää vuodesta 1239 yhdessä Wittelsbachin leijonan kanssa, joka on Baijerin heraldinen eläin.[4] Vuonna 1255, jolloin Baijerin herttuakunta jaettiin kahtia, Münchenistä tuli Ylä-Baijerin herttuallinen residenssikaupunki.

Herttua Ludvig IV nousi saksalaisten kuninkaaksi vuonna 1314 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimelle vuonna 1328. Hän vahvisti Münchenin asemaa myöntäen kaupungille suolamonopolin. Vuonna 1327 suurin osa kaupungista tuhoutui tulipalossa, mutta se jälleenrakennettiin nopeasti ja myöhemmin varustettiin uudelleen uudella linnoituksella. Tuli sai suurta tuhoa aikaan kaupungissa myös vuonna 1429.

30. marraskuuta 1487 herttua Albrecht IV laati asetuksen, jonka mukaan kaupungin oluenpanoon tuli käyttää vain humalaa, ohraa ja vettä, ja jossa tehtiin ero pinta- ja pohjahiivaoluen välillä. Tämä asetus loi pohjan Münchenin oluenpanoperinteille, ja siihen perustuivat 1900-luvun olutsäädökset.[4]

Baijerin yhdistyneen herttuakunnan pääkaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Theatinerkirchen barokkikirkko.

Baijerin jälleen yhdistyttyä yhdeksi herttuakunnaksi vuonna 1506 Münchenistä tuli koko Baijerin pääkaupunki. Kaupungin kulttuurinen ja poliittinen elämä saivat enemmän ja enemmän vaikutteita hovista. 1500-luvulla München oli saksalaisen vastauskonpuhdistuksen ja renessanssitaiteiden keskus.

Münchenin kaupunkioikeuksia käyttivät kaupunginvaltuuston jäsenet ("consules civitatis Monacensis"), jotka edustivat kaupunkia herttualle. Kaupunginvaltuuston jäsenet valittiin sellaisten Münchenin rikkaiden sukujen joukosta kuten Ridlerin, Kazmairin ja Ligsalzin suvut – joiden mukaan on nimetty kadut nykyisessä Westendin kaupunginosassa. 1500-luvulle tultaessa kaupunginvaltuuston rooli asukkaiden edunvalvojana jäi yhä enemmän jalkoihin herttuakunnan hallitsijan ajaessa läpi järjestyksenvalvontalakeja. Näin kiellettiin esimerkiksi lumipallojen heitto ja maljapuheiden pito, joista jälkimmäistä luonnehdittiin "monien pahuuksien aiheuttajaksi", koska tapa oli "myös jumalaton ja hyvin siveetön kaikin tavoin".[4]

Vuonna 1609 Münchenissä perustettiin Katolinen liiga. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1623 Münchenistä tuli Baijerin vaaliruhtinaskunnan residenssi, kun Baijerin herttua Maksimilian I nousi vaaliruhtinaaksi. Samassa sodassa vuonna 1632 kaupunkia miehittivät Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin joukot. Vuosina 1634 ja 1635 rutto surmasi kolmanneksen kaupungin asukkaista.

Kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen Münchenistä muodostui huomattava barokkiajan kulttuurin keskus. Vaaliruhtinas Ferdinand Marian puoliso, prinsessa Henriette Adelaide von Savoyen (1636-1676) kutsui kaupunkiin lukuisia italialaisia arkkitehteja ja taiteilijoita suunnittelemaan muun muassa Theatinerkirchen ja Nymphenburgin linnan.

Maksimilian II Emanuelin tehtyä sopimuksen Ranskan kanssa vuonna 1705 Espanjan perimyssodassa München oli jonkin aikaa Habsburgin suvun hallinnassa. Miehitys johti verisiin kansannousuihin Itävallan keisarillisia joukkoja vastaan. Maximilian Emanuelin pojan, vaaliruhtinas Karl Albrektin nousu keisari Kaarle VII:ksi vuonna 1742 vei kaupungin niin ikään Habsburgien hallinnon alle. Kaupungin ensimmäinen akateeminen instituutti, Baijerin tiedeakatemia, perustettiin vuonna 1759. Vuonna 1789 vaaliruhtinas Kaarle Theodor määräsi kaupungin keskiaikaisen linnoituksen purettavaksi.[4]

Baijerin kuningaskunnan pääkaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Justizpalast vuoden 1900 tienoilla.

Vuonna 1806 Münchenistä tuli uuden Baijerin kuningaskunnan pääkaupunki, mikä käynnisti kaupungissa rakentamisen aallon.[4] Sinne sijoitettiin niin kuningaskunnan parlamentti kuin Münchenin ja Freisingin arkkihiippakunnan hallinto. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin myös Landshutin yliopisto siirrettiin Müncheniin.[6]

Monet Münchenin huomattavimmista uusklassisista rakennuksista ovat peräisin kuningaskunta-ajalta ja rakennettiin kuningas Ludvig I:n hallintokaudella. Rakennusten arkkitehtuurilla pyrittiin jäljittelemään Antiikin Kreikkaa, ja Ludvig I pyrki tekemään Münchenistä "Ateenan Isarin rannalla".[4] Ensimmäinen rautatieyhteys rakennettiin vuonna 1837 Augsburgiin[7] ja Münchenin teknillinen yliopisto perustettiin vuonna 1868.[8] Joulukuussa 1893 kaupungin katuvaloja alettiin sähköistää.[9]

1860-luvulta lähtien suuria olutpanimoita rakennettiin aivan kaupungin muurien ulkopuolelle, ja oluenvalmistus siirtyi pienpanimotoiminnasta teollistuneeseen liiketoimintaan. Tuolloin kaupungin oluenkulutus asukasta kohden oli 535 litraa vuodessa; nykyään se on puolet vähemmän, koska ruokajuomana voidaan jo käyttää myös vettä.[4]

1800-luvun loppupuolella kaupungissa työskenteli huomattava joukko tiedemiehiä ja taiteilijoita, kuten Rudolf Diesel, Wilhelm Conrad Röntgen, Alois Alzheimer, Richard Wagner ja Richard Strauss, joista kuitenkin moni oli osa hovia eikä kaupungin asukkaita. München tuli tunnetuksi erityisesti taiteen keskuksena, ja 1900-luvun vaihteessa siellä asui yli 3 000 taiteilijaa. Baijerin käyttötaiteen yhdistys järjesti Münchenissä vuosina 1876 ja 1888 kansallisen tason taidemessut, joissa esiteltiin kertaustyylien inspiroimaa "saksalaista renessanssia", ja 1800-luvun lopussa müncheniläinen Jugend-aikakauslehti antoi nimen jugendtyylille.[4] Taiteilijaryhmä Der Blaue Reiter perustettiin Münchenissä vuonna 1911.[10]

Vuonna 1846 Münchenissä asui noin 100 000 ihmistä. Vuoteen 1901 mennessä asukasluku oli kasvanut noin 500 000:een.[6]

Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 elämä Münchenissä vaikeutui huomattavasti. Elintarvikkeista ja polttoaineista oli pulaa. Vuonna 1916 ranskalaiset pudottivat kaupunkiin kolme pommia. Maailmansodan jälkeen kaupunki oli sodanjälkeisen poliittisen levottomuuden keskuksia Saksassa. Vuoden 1918 marraskuussa vallankumousaattona Ludvig III pakeni perheineen kaupungista.

Weimarin tasavalta, natsihallinto ja toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodassa tuhottu Siegestor vuonna 1945.

Münchenissä asunut Adolf Hitler tukijoineen yritti niin kutsuttua oluttupavallankaappausta kaupungissa vuonna 1923 aikeenaan kaataa Weimarin tasavalta. Vallankaappaus epäonnistui ja johti Hitlerin pidätykseen. Hitler myös tilapäisesti suljettiin pois kansallissosialistisesta puolueesta, joka tuohon aikaan oli suurimmaksi osaksi tuntematon Münchenin ulkopuolella.

Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa vuonna 1933 Münchenistä muodostui vahva natsikeskus. Natsit loivat ensimmäisen keskitysleirinsä Dachauhun, noin 16 kilometriä länteen kaupungista ja antoivat kaupungille lempinimen Hauptstadt der Bewegung.[4] Kaupungissa myös sijaitsi puolueen päämaja. Pitkien puukkojen yönä vuonna 1934 Hitler murhautti poliittisia kilpailijoitaan. Ernst Röhm surmattiin Münchenin Stadelheim-vankilassa.

Vuonna 1938 kaupungissa kirjoitettiin Münchenin sopimus, jossa luovutettiin Tšekkoslovakian saksankieliset sudeettialueet Saksalle. Vuotta myöhemmin Georg Elser epäonnistui yrityksessään salamurhata Hitler tämän oluttupavallankaappausta muistelevan puheen aikana Münchenin Bürgerbräukellerissä. Vuodesta 1942 vuoden 1943 helmikuuhun München oli opiskelijoiden perustaman vastarintaliikkeen Valkoisen Ruusun tukikohta. Münchenin lähikunnassa Dachaussa oli keskitysleiri vuosina 1933–1945.

München tuhoutui pahoin liittoutuneiden ilmapommituksissa toisessa maailmansodassa. Kaupunkia runteli 71 ilmapommitusta kuuden vuoden aikana.

Sodanjälkeinen München

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Postimerkki Münchenin 1972 kesäolympialaisista.

Yhdysvaltain miehityksen jälkeen vuonna 1945 aloitettiin Münchenin jälleenrakennustyöt. Kaupungin jälleenrakennussuunnitelma oli konservatiivinen ja sotaa edeltävän ilmeen palauttamiseen pyrkivä, mikä oli sodanjälkeisen Saksan kaupungeissa harvinaista.

Münchenin asukasluku ohitti miljoonan rajapyykin vuonna 1957. Kaupunki isännöi shakin olympialaisia vuotta myöhemmin. Vuonna 1972 München keräsi laajalti kansainvälistä huomiota kesäolympialaisillaan, jotka jäivät historiankirjoihin niin kutsutun Münchenin verilöylyn vuoksi. Kesäolympialaisissa palestiinalaiset Musta syyskuu -järjestön terroristit ottivat panttivangeikseen israelilaisia urheilijoita. Saksan liittotasavallan hallituksen pelastusyritys epäonnistui ja panttivangit, viisi terroristia sekä yksi saksalainen poliisi kuolivat.

Kaupunki palasi urheilun valokeilaan vuonna 1974, kun siellä pelattiin useita jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen otteluita, mukaan lukien finaali. Niin ikään vuoden jalkapallon vuoden 2006 maailmanmestaruuskilpailuissa München oli yksi otteluisännistä.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerin parlamenttirakennus Maximilianeum Münchenissä.

Baijerin pääkaupunkina München on osavaltion parlamentin ja hallinnon keskuskaupunki. Lisäksi siellä kokoontuu Ylä-Baijerin hallintopiirin ja Münchenin piirikunnan hallinnot. Kaupungissa myös sijaitsee Saksan ylin veroasioita käsittelevä oikeusaste Bundesfinanzhof ja Euroopan patenttivirasto. SPD on jo pitkään ollut valtapuolueen asemassa Münchenissä, mikä on poikkeus perinteisesti CSU:n hallitsemassa Baijerissa.

Ystävyyskaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous ja infrastruktuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BMW:n pääkonttori sijaitsee Münchenissä.

München on maailmankaupunki sekä Saksan merkittävin finanssikeskus heti Frankfurt am Mainin jälkeen. Sen talous on Saksan kaupungeista suurin. Työttömyysprosentti oli vuonna 2014 vain 3%. Münchenin pörssi on perustettu vuonna 1830, ja sinne on listautunut yli 6 300 yritystä. Kaupunki onkin Etelä-Saksan talouskeskus, ja siellä on lukuisien yritysten, kuten Siemensin, BMW:n, MANin, Linden ja Allianzin pääkonttorit. Myös McDonald’sin ja Microsoftin Euroopan pääkonttorit sijaitsevat siellä.

München on merkittävä liikenneen solmukohta, ja sieltä on rautatieyhteydet Saksan muihin suuriin kaupunkeihin ja Itävaltaan. Autobahnit Stuttgartista, Nürnbergistä ja Salzburgista risteävät kaupungissa. Franz Josef Straußin mukaan nimetty Münchenin lentoasema sijaitsee 27 kilometriä kaupungista koilliseen.[11] Paikallisliikenne koostuu sekä raide- että bussiliikenteestä. Metrossa on sata asemaa, ja sen lisäksi kaupungissa kulkee 8-linjainen S-Bahn ja 13-linjainen raitiovaunuverkko.[12]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhaakaupunkia

Huhtikuussa 2024 Münchenissä oli 1 592 996 asukasta.[1] Se tekee Münchenistä Saksan kolmanneksi suurimman kaupungin. Münchenin asukkaista 28,5 prosenttia on ulkomaalaisia, osuus on Saksan suurimpia.[13]

1852 Münchenin väkiluku ylitti 100 000 asukkaan rajan, mikä teki siitä saksalaisittain suurkaupungin (saks. Großstadt). Sen jälkeen väkiluku jatkoi kasvuaan nopeasti, ja vuonna 1883 kaupungissa asui jo yli 250 000 ihmistä. Vuoteen 1901 mennessä luku kaksinkertaistui noin 500 000:een. Siten Münchenistä tuli Berliinin ja Hampurin jälkeen Saksan kolmanneksi suurin kaupunki. Vuonna 1933 väkiluku oli noin 840 000 ja vuonna 1957 ylitettiin miljoonan asukkaan raja.

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Frauenkirche

Ylä-Baijerin alue on läpi historian ollut vahvaa katolista aluetta. Michaelskirchen ja sen yhteydessä toimivan yliopiston rakentamisen myötä Münchenistä tuli jesuiittojen vahvin toimipaikka Alppien pohjoispuolella ja arkkienkeli Mikaelista tuli vanhan uskon säilyttämisen symboli. München tuli tunnetuksi Saksan Roomana ja "365 kirkon kaupunkina", jonka myötä paavi Pius VI vieraili kaupungissa vuonna 1782.[4]

Nykypäivänäkin katolinen kirkko on Münchenin kirkoista suurin. Kaupungissa sijaitsee Münchenin ja Freisingin arkkihiippakunta. Vuoden 2016 lopussa kaupungin asukkaista enemmistö, 54,9 prosenttia, oli uskontokuntiin kuulumattomia. Katolisia asukkaista oli 32,4 prosenttia, evankelisia 11,6 prosenttia, juutalaisia 0,3 prosenttia ja muita uskontoja edusti 0,9 prosenttia väestöstä.[14] Münchenin juutalaiseen yhteisöön kuuluu noin 9 700 jäsentä, joista suurin osa on nykyisin itäeurooppalaista alkuperää.

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
St. Michaelin kirkon alttari Münchenissä

Münchenin keskeisimpiin aukioihin lukeutuu vanhankaupungin sydämessä sijaitseva Marienplatz, jota reunustavat Münchenin uusi ja vanha raatihuone. Aukiolla on historiaa 1100-luvulle saakka, mutta se tunnettiin pitkään vain "aukiona" tai "markkinapaikkana". Koska se sijaitsee kahden pääkadun risteyksessä, se oli kaupungin keskusta ja kaupankäyntipaikka, jossa myytiin viljaa, munia, kalaa ja viiniä. Vuonna 1315 herttua julisti alueen kaupungin omistamaksi, jonka myötä Münchenin kaupunki sai yksityisoikeuden rakentaa aukion ympärille.[4]

Vuonna 1638 vaaliruhtinas Maksimilian I pystytti aukiolle Mariensäule-muistomerkin votiivilahjaksi sen jälkeen kun Ruotsin armeijan joukot lopettivat kaupungin piirityksen kolmekymmenvuotisen sodan aikana. Aukion nimi muutettiin silloisesta Schrannenplatzista Marienplatziksi vuonna 1854.[4] Aukion alapuolella sijaitsevat Münchenin metron ja S-Bahnin asemat.

Münchenin keskiaikaisesta linnoituksesta on nykyisin jäljellä kolme porttia: Isartor idässä, Sendlinger Tor etelässä ja Karlstor lännessä. Karlstor, joka jälleenrakennettiin tuhoisan toisen maailmansodan jälkeen, johtaa Karlsplatzin suurelle aukiolle jota hallitsee Justizpalast eli Oikeuspalatsi. Karlsplatzista käytetään arkisemmin nimeä Stachus.

Vanhankaupungin vanhin kirkko on Peterskirche eli St. Peters. Kirkko edusti alkujaan romaanista arkkitehtuuria, mutta sen nykyinen ulkoasu edustaa enimmäkseen gotiikkaa. Kirkon interiööri puolestaan on saanut nykyisen asunsa barokin aikakaudella. Münchenin huomattavin kirkko ja vanhan keskustan korkein rakennus Frauenkirche toimii Münchenin ja Freisingin arkkihiippakunnan tuomiokirkkona.[4] Odeonsplatzin laidalla sijaitsee italialais-barokkityylinen Theatinerkirche. Jesuiittakirkko St. Michael on puolestaan yksi Saksan suurimmista renessanssiarkkitehtuuria edustavista kirkoista.

Münchenin kaupunginmuseo sijaitsee myöhäisgoottilaisessa asevarastossa.[4]

Puistot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Münchenin olympiapuisto

Münchenissä sijaitsee lukuisia puistoja. Niistä kenties huomattavin on Englischer Garten. Puisto sijaitsee lähellä kaupunkikeskustaa. Se on 3,7 neliökilometrin pinta-alallaan yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista. Englischer Gartenin suunnittelusta on vastannut yhdysvaltalainen Benjamin Thompson.

Muihin müncheniläisiin puistoihin lukeutuu muun muassa Olympiapark ja Westpark sekä Nymphenburgin linnan puutarhat. Kaupungin vanhin puisto on Hofgarten, jolla on historiaa 1500-luvulle saakka. Eläintarha Tierpark Hellabrunn avattiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1911. Sen on suunnitellut arkkitehti Emanuel von Seidl.

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Münchenin tyypillinen makkaralaatu on Weisswurst, joka valmistetaan vasikanlihasta ja pekonista. Ruokalaji juontaa juurensa Ranskaan, josta maahanmuuttajat toivat sen mukanaan ennen 1800-lukua.[4]

Paikallisessa ruoanlaitossa käytetään paljon retiisejä, ja eräs palkoretiisilajike on nimetty kaupungin mukaan Münchenin olueksi.[4]

Tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marienplatzin kellotornin nuket tanssivat Schäfflertanzin joka päivä kello 11.

Oktoberfest

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutjuhla syys-lokakuussa. Se kerää vuosittain miljoonia osallistujia ympäri maailman.

Starkbierfest

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmiviikkoista Starkbierfestiä vietetään vuosittain helmi-maaliskuussa. Juhlan, jossa tyypillisesti nautitaan noin 7,5 prosentin paikkeilla olevaa dobbelbock-olutta litran tuopeista. Sen historia juontuu 1600-luvulle, jolloin munkkien ei paastonaikaan sallittu syödä kuin yksi ateria päivässä ja senkin piti olla kevyttä kasvisruokaa. Paastoa keksittiin kiertää panemalla erikoisen vahvaa ja kaloripitoista olutta, jolla täydennettiin päivittäistä ruokavaliota. Perinteisin juhlanviettopaikka on Paulanerin oluthalli Nockherbergissä, jossa juhlan avaa Baijerin pääministeri nauttimalla ensimmäisen kolpakollisen Salvator-olutta. Pienimuotoisempia juhlia vietetään myös monien muiden paikallisten panimoiden oluthuoneilla.[15]

Schäfflertanz

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemän vuoden välein Münchenissä järjestetään käsityöläisperinteiden mukaisesti Schäfflertanz-tapahtuma (suom. tynnyrintekijän tanssi), jolloin müncheniläiset tanssivat muodostelmissa Marienplatz-aukiolla. Legendan mukaan tanssi sai alkunsa fiktiivisestä vuoden 1517 rutosta, jolloin tynnyrintekijät tanssivat läpi Münchenin elottomien katujen tuodakseen kaupunkiin "tuoretta elinvoimaa". Tanssia kuvattiin jo 1700-luvulla vanhaksi perinteeksi, mutta nykyaikaisen tanssin koreografiat, puvut ja melodiat perustuvat Tynnyrintekijöiden kisälliyhdistyksen säädöksiin, ja yhdistys perustettiin vasta vuonna 1871.[4]

Metzgersprung

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Münchenin Metzgersprung (suom. Teurastajan hyppy) oli 1800-luvulla hyvin tunnettu laskiaisaaton ajanviete. Tuolloin teurastajakisällit kerääntyivät Marienplatzille ja hyppäsivät Fischbrunnenin suihkulähteeseen kastellen sekä itsensä että mahdolliset katsojat. Tämän tavan lisäksi käsityöläiskilloilla oli muitakin "valmistujaisseremonioita", joilla killat hakivat huomiota ammatilleen.[4]

Kuten Schäfflertanzin, myös Metzgersprungin kerrotaan virheellisesti alkaneen vuoden 1517 rutosta, vaikka tuona vuonna kaupungissa ei ollut ruttoa. Ensimmäinen kirjallinen lähde tavasta on vuodelta 1793, jolloin vaaliruhtinas Karl Theodor kielsi sen lyhyeksi aikaa. Tapa jatkui uudistetun Fischbrunnen-lähteen vihkimisen myötä vuonna 1954 ja jatkuu yhä tähän päivään asti.[4]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Allianz Arena Münchenissä.

Münchenin merkittävin jalkapalloseura on Bundesliigassa pelaava FC Bayern München, jolla on toimintaa myös muun muassa käsipallossa ja koripallossa.[16] Seuran jalkapallojoukkueen kotikenttänä toimii Allianz Arena. FC Bayern Münchenillä on Saksan urheiluseuroista eniten rekisteröityneitä kannattajia, noin 130 000. Jalkapalloseura TSV 1860 München pelaa Bundesliigan 2. sarjassa. Münchenin jääkiekkoseuroista merkittävin on vuonna 1998 muodostettu EHC München.lähde?

Münchenissä on järjestetty vuoden 1972 kesäolympialaiset. Samana vuonna valmistui kaupungin olympiastadion, joka sijaitsee Olympiaparkin sydämessä.lähde?

Kaksi vuotta myöhemmin Olympiastadionilla pelattiin jalkapallon MM-kisojen 1974 loppuottelu Saksa – Hollanti 2–1. Vuonna 1988 kaupunki toimi yhtenä kisapaikkana jalkapallon EM-kilpailuissa.[17] München toimi myös yhtenä isäntäkaupungeista vuoden 2006 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa.[18] Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen Münchenin-kenttänä toimi niitä varta vasten rakennettu Allianz Arena.lähde? Olympiastadionilla järjestettiin myös yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut vuonna 2022.[19]

Keskiajalla Münchenin keskustorilla järjestettiin vuosittain turnajaiset, jotka olivat harvoja tapahtumia, joissa kaupungin hallinto näyttäytyi julkisesti. Kaupunki maksoi turnajaisten kustannukset, ja niitä katettiin järjestämällä Glückshafen-vedonlyöntejä. Suurimmat turnajaiset järjestettiin vuonna 1568 herttua Vilhelm V Baijerilaisen ja Renata Lothringeniläisen häiden kunniaksi, ja esimerkiksi Itävallan arkkiherttuat saapuivat paikalle 1500 hevosen voimin. Turnajaisten päätapahtuman Kröndlstechen-peitsiottelun voittajaksi selviytyi Caspar Nothafft von Wernberg zu Alhaming, ja tapahtuma on ikuistettu Marienplatzin kellotornin nukke-esitykseen yhdessä Schäfflertanzin kanssa.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Statistische Daten zur Münchner Bevölkerung Muenchen.de. Portal München Betriebs GmbH & Co. KG. Viitattu 10.6.2024. (saksaksi)
  2. ↑ Stuart Anderson: Munich Loves You Destination Munich. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Interactive maps of the statistic national office Bavaria (Germany) Bayerisches Landesamt für Statistik und Datenverarbeitung. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu 4.8.2009.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Typically Munich!. Münchenin kaupunginmuseo, 2010. (englanniksi)
  5. ↑ Germany Gets Average Marks in Global Survey of Universities DW. Viitattu 15.08.2007.
  6. ↑ a b Munich (Perustuu Encyclopaedia Britannican vuoden 1911 painokseen) Classic Encyclopedia. 16.2.2006. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  7. ↑ Railway Network Europäische Metropolregion München. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  8. ↑ Milestones in the History of TUM Technische Universität München. Viitattu 9.2.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Jeffrey S. Gaab: ”The "Golden Years" of Munich: 1897–1918”, Munich: Hofbräuhaus & history, s. 43. New York: Peter Lang Publishing, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.2.2011). (englanniksi)
  10. ↑ Deutsches Historisches Museum: Der Blaue Reiter LeMO: Lebendiges virtuelles Museum Online. Viitattu 9.2.2011. (saksaksi)
  11. ↑ Munich Encyclopedia Britannica. 22.10.2021. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Munich Public Transport: How to get around in Munich Muenchen.de. Portal München Betriebs GmbH. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Munich economy – key data Muenchen.de. Portal München Betriebs GmbH. Viitattu 15.8.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Archiv des Statistischen Jahrbuches (Arkistoitu – Internet Archive) Muenchen - Das Offizielle Stadtportal
  15. ↑ Starkbier festivals 2025 in Munich | simply Munich Starkbier festivals 2025 in Munich | simply Munich. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
  16. ↑ OTHER SPORTS FC Bayern München. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  17. ↑ Courtney, Barrie: European Championship 1988 – Final Tournament – Full Details rsssf.com. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  18. ↑ Saaid, Hamdan: World Cup 2006 – Match Details rsssf.com. Viitattu 8.3.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Joonas Kuisma: Tiesitkö tätä Münchenin olympiastadionista? Tv-kuvissa nähtävällä yksityiskohdalla on yllättävä yhteys natseihin Ilta-Sanomat. 17.8.2022. Viitattu 18.8.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerin piirikunnat ja kaupunkipiirit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=München&oldid=22715146”