Moufida Tlatli
| Moufida Tlatli | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1947 (ikä 76–77) Sidi Bou Said, Tunisia |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja -leikkaaja, poliitikko (mm. Tunisian väliaikaisen hallituksen kulttuuriministeri 2011) |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Palatsin hiljaisuus (1994) Miesten vuodenaika (2000) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Moufida Tlatli (arab. مفيدة التلاتلي, Mufīda at-Talātlī; 1947 – 7. helmikuuta 2021[1]) oli tunisialainen elokuvaohjaaja ja -leikkaaja, jota pidetään yhtenä arabimaailman ja Afrikan tärkeimmistä naispuolisista elokuvantekijöistä.[2] Hänet tunnetaan elokuvistaan Palatsin hiljaisuus (1994) ja Miesten vuodenaika (2000).[3][4][5]
Tlatli syntyi Tunisian Sidi Bou Saidissa lähellä pääkaupunkia ja eli nuoruutensa vasta itsenäistyneessä maassa. Hän kannatti presidentti Habib Bourguibaa, joka maallisti Tunisiaa ja paransi naisten asemaa. Lukionsa elokuvakerhossa Tlatli näki muun muassa Bergmanin, Fellinin ja Rossellinin filmejä ja kiinnostui elokuvasta. Hän lähti Pariisiin opiskelemaan alaa (IDHEC, Institute des Hautes Etudes Cinématografiqies), mutta 1960-luvulla naispuolisia elokuvaopiskelijoita pyrittiin ohjaamaan kuvaussihteerin tai leikkaajan tehtäviin. Tlatli valmistui elokuvaleikkaajaksi 1968 ja sai paikan ORTF-televisioyhtiöstä. Vuonna 1972 hän palasi kotimaahansa Tunisiaan ja aloitti kaksi vuosikymmentä kestäneen leikkaajan uransa, jonka kuluessa hänestä tuli yksi arabimaiden arvostetuimmista alallaan. Férid Boughedir, jonka elokuva Veden poika (Halfaouine, 1995) on Tlatlin leikkaama, on kutsunut Tlatlia monen nuoren tunisialaisohjaajan ”isosiskoksi ja äidiksi”.[2]
Vuonna 1994 valmistui Tlatlin esikoisohjaus Palatsin hiljaisuus, joka perustuu väljästi hänen äitinsä elämäntarinaan. Se toi hänelle Cannesissa esikoisohjaajien Kultainen kamera -palkinnon. Se palkittiin myös Bafta-gaalassa sekä Toronton ja Istanbulin elokuvajuhlilla. Vuoden 2000 elokuva Miesten vuodenaika perustuu Tlatlin yhdessä Nouri Bouzidin kanssa tekemään käsikirjoitukseen ja kertoo pääkaupungissa Tunisissa työssä olevien miesten aviovaimoista, jotka alkavat haluta syrjäiseltä saarelta miestensä mukaan pääkaupunkiin.[2] Elokuva voitti pääpalkinnon (Institut du Monde Arabe Grand Prix) Pariisin arabielokuvien biennalessa 2000. Tlatlin kolmas ohjaustyö on vuonna 2004 valmistunut Nadia et Sarra.[2]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leikkaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Omar Gatlato (1977)
- Nahla (1979)
- Aziza (1980)
- Traversées (1983)
- El-haimoune (Wanderers of the Desert; 1984)
- Caméra arabe (dokumentti; 1987)
- Sama (1988)
- Veden poika (Halfawin, asfur al-sath; Halfaouine – l’enfant des terrasses; 1990)
- Samt el qusur (1994)
- H'Biba M'Sika (1994)
Käsikirjoittajana ja ohjaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Palatsin hiljaisuus (Samt el qusur; 1994)
- Miesten vuodenaika (Maussim al-riyal; 2000)
- Nadia et Sarra (2004)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Renowned Tunisian filmmaker Moufida El-Talatli passes away at age 73 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Tlatli, Moufida (1947–) (Arkistoitu – Internet Archive), Biographical Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa. Thomson Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 20.12.2015.
- ↑ Moufida Tlatli Elonetissä.
- ↑ Moufida Tlatli African Film Festival New York, africanfilmny.org. Viitattu 7.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Moufida Tlatli Cannesin elokuvajuhlat, festival-cannes.com. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
