Moottorivaunu
Moottorivaunu on omalla voimallaan kulkeva rautatievaunu, toisin sanoen siinä ei tarvita erillistä veturia koneiston ollessa sulautettu vaunuun. Moottorivaunuista muodostetussa junassa voi olla myös moottorittomia liitevaunuja. Yleisnimitys junalle, joka koostuu vain moottorivaunuista ja niiden liitevaunuista, on moottorijuna. Lisäksi moottorijunat jaetaan käyttövoiman mukaan dieselmoottorijuniin ja sähkömoottorijuniin.
Moottorijuna pystyy usein liikennöimään huomattavasti mäkisemmässä maastossa kuin veturijuna, jos sen teho-/painosuhde on riittävän hyvä; esimerkiksi uudet Sm5-sähkömoottorijunat selvinnevät jopa 35 promillen nousuista ja laskuista.
Moottorijunan kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos moottorivaunuja ja mahdollisesti liitevaunuja käytetään kokonaisuuksina, joiden vaunuja ei irroteta toisistaan, tällaisesta kokonaisuudesta käytetään nimitystä junayksikkö tai yksikkö. Useita junayksiköitä voidaan monesti liittää yhteen yhdeksi junaksi.
Junayksiköt muodostuvat moottorivaunuista, joissa on vetokoneisto ja usein myös liitevaunuista, joissa ei ole vetokoneistoa. Jos liitevaunuun on rakennettu ohjaamo, nimitetään sitä ohjausvaunuksi. Vastaavasti liitevaunua, jossa ei ole ohjaamoa, saatetaan nimittää välivaunuksi. Joskus moottorivaunusta käytetään nimitystä vetovaunu erotukseksi liitevaunuista.
Eräät junayksiköt tai niiden välivaunusto on nivelrakenteinen. Tällöin niiden lyhyehköt vaunut on yhdistetty toisiinsa kiinteästi nivelellä, jonka kohdalla on yksi- (Talgo) tai kaksiakselinen teli (Sm5, Siemens Desiro, DB VT 11.5, TGV PSE jne.).
Joissakin moottorijunissa, erityisesti eräissä suurnopeusjunissa, kuten ranskalainen TGV, saksalainen ICE ja ICE2 sekä ruotsalainen X2000, junayksikön vetokoneistotekniikka on keskitetty junayksikön toisessa tai molemmissa päissä olevaan, suhteellisen raskaaseen, veturimaiseen, mutta junayksikköön kuuluvaan osaan, jossa ei kuitenkaan kuljeteta matkustajia, ja jonka irrottaminen junayksiköstä on usein tehty suhteellisen helpoksi, jotta se olisi esimerkiksi vikatilanteissa mahdollisimman nopeasti vaihdettavissa. Näiden moottorijunan osien kohdalla puhutaan vetopäästä (saks. Triebkopf). Niinpä suurnopeusjunayksikössä voi olla esimerkiksi kaksi vetopäätä ja kymmenen välivaunua.
Helsingin lähiliikenteen Sm1- ja Sm2-paikallisjunien junayksiköt muodostuvat yhdestä vetovaunusta (moottorivaunusta) ja yhdestä ohjausvaunusta. Vetovaunu ja ohjausvaunu ovat käytännössä toisiinsa kiinteästi kytkettyjä, sillä ne irrotetaan toisistaan vain poikkeustapauksissa. Sm4-junayksiköissä on kaksi moottorivaunua kytketty kiinteästi toisiinsa. Sm3- eli Pendolino-junan erikoisuus on tekniikan jakaminen eri vaunuihin tavoitteena mahdollisimman tasainen painon jakautuminen eri vaunuihin ja tämän mahdollistama alhainen akselipaino, joka puolestaan sallii suhteessa suuremmat nopeudet. Sm3-junassa on kuusi vaunua, joista neljä on vetovaunuja ja kaksi liitevaunuja, joissa ei ole vetokoneistoa, mutta muuntajat ja tehonsäätölaitteet.
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyisin Suomessa VR:n käyttämät moottorijunat ovat paikallisliikenteen Sm2, Sm4 ja Sm5. Vielä vuonna 2016 VR käytti paikallisliikenteessä Sm1-sähkömoottorijunia.
Kaukoliikenteessä VR:llä on käytössä Sm3 (Pendolino) sekä VR ja Karelian Trains käyttää yhdessä Sm6-junia (Allegro) Helsingin ja Pietarin välisessä liikenteessä. Nämäkin junayksiköt ovat italialaisperäisiä Pendolinoja, mutta poikkeavat Sm3-yksiköistä muun muassa tekniikaltaan ja pituudeltaan. Vähäliikenteisillä radoilla käytetään uusia Dm12-moottorivaunuja. Lisäksi museojunia ajetaan Dm7-kalustolla eli ”lättähatuilla”.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moottorivaunu Wikimedia Commonsissa
