Molossikoira

Molossikoirat ovat saaneet nimensä muinaisilta molosseilta, joilla tiettävästi oli kookkaita, raskasrakenteisia vahtikoiria. Molossirodut ovat ikivanhoja. Niiden alkuperä lienee Kreikan luoteisosissa sijaitsevassa Epeiroksessa ja eteläisessä Albaniassa.

Toisen teorian mukaan ne kehittyivät suurista laumanvartijakoirista, joita kulkeutui Eurooppaan paimentolaisten mukana Aasian ylängöiltä. Näiden koirien mahdollisena kanta-isänä pidetään joko tiibetinmastiffia tai keskiaasiankoiraa, jotka ovat eräitä maailman vanhimmista koiraroduista.^lähde?

Alkuperäinen molossikoira tunnettiin jo Antiikin Kreikassa, missä oli olemassa kaksi eri versiota: kookas, yleensä valkoinen paimenenkoira eli laumanvartija sekä suurikokoinen metsästyskoira.^[1]

Molossirodut jaetaan kahteen ryhmään: mastiffeihin ja vuoristokoira tyyppiin. Jako määritellään virallisesti sen perusteella, onko rotu kotoisin vuoristosta vai ei, mutta historiallisesti myös käyttötarkoitus on ollut erilainen.

Mastiffit ovat lyhyt- ja sileäkarvaisia, niitä on käytetty pääosin suurriistan metsästykseen, vetojuhtina, härkätaisteluissa, poliisi- ja sotakoirina sekä vahtikoirina.

Vuoristokoirat taas ovat keskipitkä- tai pitkäkarvaisia ja niillä on yleensä paksu alusvilla. Niitä on käytetty ennen kaikkea itsenäiseen kotieläinlaumojen suojeluun, osaa alueiden,- ihmisten, -ja omaisuuden vartiointiin, joitakin myös vetojuhtina tai pelastuskoirina.

Castro laboreironkoira on vuoristokoira, vaikka sen karvapeite onkin lyhyt ja sileä. Espanjanmastiffi ja pyreneittenmastiffi ovat vuoristokoiria mastiffi-nimityksestään huolimatta. Bernhardinkoira kuuluu vuoristokoiriin, vaikka onkin enemmän mastiffimainen.^lähde?