Estrelanvuoristokoira
| Estrelanvuoristokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Portugali |
| Määrä |
Suomessa rekisteröity 1 209[1]: 1 207 pitkäkarvaista ja 3 lyhytkarvaista[2] |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | seura- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | cão da Serra da Estrela, Estrela Mountain Dog, chien de la serra da Estrela, Serra-da-Estrela-Berghund, perro de la sierra de la Estrela, cane della Serra da Estrela, estrela mäestikukoer, Portuguese Mountain Dog, estrela |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #173 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 45–60 kg narttu 35–45 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 65–73 cm narttu 62–69 cm |
| Väritys |
keltainen, punainen, sudenharmaa tai brindle - maskilla tai ilman |
Estrelanvuoristokoira (port. cão da Serra da Estrela) on Portugalin Estrelanvuoristosta kotoisin oleva laumanvartijarotu. Lyhyt- ja pitkäkarvaisilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä. Rotu oli vuonna 2019 kotimaassaan suosituin portugalilainen rotu ja kaikkien rotujen rekisteröintilistalla sijalla 4.[3] Suomessa syntyy vuodessa noin 50 pentualähde?, ja koko kanta on yli 1 200 koiraa[1].
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoira on ruumiinrakenteeltaan melko suuri, pitkänomainen ja kaarevalinjainen. Sen kaartuva rintakehä ei ole kovin leveä. Rotu liikkuu sujuvasti, mahdollisimman vähällä vaivalla. Sillä on vahva raajaluusto, melko niukat kinnerkulmaukset ja soikeahkot käpälät. Lisäksi monilla estrelanvuoristokoirilla on kannukset. Rodulla on ominaista pitkä riippuva häntä, jonka päässä on J-koukku ja koiran seistessä häntä kohoaa melko korkealle.
Estrelanvuoristokoiralla on lyhyt kaula ja jykevä, lievästi kupera pää, jossa on loiva otsapenger. Rodulla on pitkä kuono ja sen huulet eivät riipu. Sillä on keskikokoiset, soikeat silmät ja tiiviit luomet. Estrelanvuoristokoiralla on pienet, riippuvat, kolmiomaiset korvat, jotka taipuvat taaksepäin vasten päätä niin, että korvan tyvestä näkyy hieman korvan sisäpintaa.
Urosten säkäkorkeus vaihtelee 65–73 cm (2 cm korkeampi sallitaan) ja paino 45–60 kg välillä; nartuilla vastaavat mitat ovat 62–69 cm (2 cm korkeampi sallitaan) ja 35–45 kg.[4]
Karvapeite ja väritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoirasta on kaksi karvamuunnosta: lyhyt- ja pitkäkarvainen. Karva on suoraa ja kevyesti laineikasta. Turkin vahvuus vaihtelee rungon eri osissa. Karva on lyhyempää raajoissa kintereiden alapuolella, samoin päässä. Korvientyvessä on pitempää karvaa, samoin hännässä, joka pitkäkarvaisella on hapsuinen. Pitkäkarvaisella estrelanvuoristokoiralla on pieni karvakaulus ja selvät hapsut raajojen takana. Pitkäkarvaisen estrelan runsas pohjavilla on peitinkarvaa vaaleampaa.
Väri on useimmiten kellanruskea (fawn) tai punaruskea ja harvemmin sudenharmaa. Myös brindle eri sävyissään (keltainen, punaruskea tai harmaa pohjaväri) mustin raidoin sallitaan. Päässä on usein tumma maski. Pienet valkoiset merkit sallitaan ainoastaan kaulan alapuolella, rinnassa ja käpälissä.[4]
-
Pitkäkarvainen, fawn -
Pitkäkarvainen, brindle -
Lyhytkarvainen, brindle
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Estrelanvuoristokoira on luonteeltaan tyypillinen vuoristokoira, joka on rohkea ja omatoiminen mutta samanaikaisesti epäluuloinen vieraita kohtaan. Rotu on karaistunut ankarissa luonnonoloissa. Luonne on valpas ja tarkkaavainen, vahtimisvietti on voimakas. Omistajalla on hyvä olla kokemusta koirista, vaikka rotu onkin viime vuosikymmeninä muuttunut enemmän seurakoiramaiseksi.lähde? Tämän seurauksena yksilöiden määrä on kasvanut.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo vuosisatojen ajan syrjäisen Estrelanvuoriston rinteillä on käytetty tämäntyyppisiä koiria laumojen vartiointiin, suojeluun ja jopa vetokoirina. Rotua pidetään yhtenä Pyreneiden niemimaan vanhimmista. Kun lampaiden paimennus luonnonlaitumilla oli vielä yleistä, estrelat seurasivat keväisin laumoja viheriöiviltä alemmilta rinteiltä yhä ylemmäs vuoristoon. Lampaat kiipesivät kohti huippua sitä mukaa, kun laitumet kuivuivat. Koirien maine levisi Portugalissa, ja estreloja ostettiin innokkaasti muuallekin maahan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Estrelanvuoristokoirat. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.3.2021.
- ↑ Estrelanvuoristokoira, lyhytkarvainen. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.3.2021.
- ↑ "Registos 2019". Clube Português de Canicultura. Viitattu 29.2.2020.
- ↑ a b Rotumääritelmä: Estrelanvuoristokoira. Suomen Kennelliitto, 26.1.2010. Haettu 5.8.2021.