Metallitalo
| Metallitalo | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Siltasaari, Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°10′40″N 24°57′03″E / 60.17788°N 24.95095°E |
| Rakennustyyppi | Toimistorakennus (en) |
| Suunnittelija | Eliel Muoniovaara |
| Valmistumisvuosi | |
| Käyttäjä | Teollisuusliitto, Paperiliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT |
 Metallitalo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Metallitalo on Helsingin Siltasaaressa Hakaniementorin etelälaidalla osoitteessa Hakaniemenranta 1 sijaitseva toimistorakennus, jossa toimii useita suuria ammattiliittoja, tärkeimpänä Teollisuusliitto. Muita talossa toimivia ammattiliittoja ovat muun muassa Paperiliitto sekä kuljetusalan liitot Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto (AKT), Posti- ja logistiikka-alan unioni (PAU), Rautatiealan Unioni (RAU), Ilmailualan Unioni (IAU) ja Merimies-Unioni. Rakennuksessa oli vuosina 1967–2018 myös ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n päätoimisto.
Metallitalo on valmistunut vuonna 1965 ja sen on suunnitellut arkkitehti Eliel Muoniovaara. Sen rakennutti toimitiloikseen silloinen Metallityöväen Liitto eli Metalliliitto, jonka mukaan se on saanut nimensä. Talo käsittää korttelin 300 koko pohjoispuoliskon ja on samalla ainoa rakennus Hakaniementorin etelälaidalla.[1] Kahdeksankerroksisen talon kolmessa alimmassa kerroksessa on liiketiloja. Talon sisäpiha muodostaa Siltasaarenkadulta John Stenbergin rantaan kulkevan kauppakujan, mutta sen liiketilat ovat jääneet melko vähäiseen käyttöön.[2] Talon koko on 100 000 kuutiometriä.[3]
SAK:n toimipaikkana Metallitalo oli pitkään koko SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen tunnus, joka nähtiin aina television uutiskuvissa työmarkkinaneuvottelujen aikana. Sen symbolisena vastaparina oli Etelärannassa sijaitseva työnantajajärjestöjen talo hotelli Palace.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen Metallitaloa Siltasaarenkadun ja nykyisen Hakaniemenrannan kulmassa sijaitsi arkkitehti Gunnar Steniuksen suunnittelema, vuonna 1903 valmistunut suuri jugendtalo, kiinteistöosakeyhtiö Broholmen, joka tunnettiin myös Apteekintalona. Sen omisti 1920-luvulta alkaen senaattori Onni Talas.[5][1] Sen vieressä silloisessa osoitteessa Hakaniementori 3 oli vuonna 1930 valmistunut Shell-huoltoasema.[2][6]
SAK ja sen eräät suuret jäsenliitot olivat suunnitelleet jo vuodesta 1947 yhteisen toimitalon rakentamista Helsinkiin ja kaupunki oli tarjonnut niille tonttia Siltasaaresta Pitkänsillan pielestä.[7][4] Kun tämä hanke ei toteutunut, Metallityöväen Liitto päätti rakennuttaa oman talon yksin. Hankkeesta oli vastuussa liiton taloudenhoitaja Allan Vainio, joka kertoman mukaan piti liiton toimiston ikkunasta näkynyttä Broholmenin taloa ”helvetin rumana” ja purettavaksi sopivana. Koska Talaksen perikunta ei halunnut myydä taloa vasemmistolaiselle järjestölle, Metalliliiton valtuuttama asiamies järjesti talon oston helmikuussa 1961 toimeksiantona rakennusliike Otto Wuorio Oy:n välityksellä siten, ettei myyjä saanut selville lopullista ostajaa. Otto Wuorio Oy:llä, joka vastasi myös talon rakentamisesta, oli yhteys OKO-pankkiin, jonka myöntämillä lainoilla tonttikauppa ja rakennushanke rahoitettiin.[4] Broholmen purettiin talvella 1962.[7]
Metallitalon rakennuskustannukset ylittivät alkuperäiset arviot ja kohosivat lopulta yli 30 miljoonaan markkaan. Hankkeessa oli muitakin vastoinkäymisiä. Viereinen Hakaniementori on täytettyä merenpohjaa, ja rakennusmonttuun vuoti keväällä 1963 merivettä keskeneräisten patorakenteiden vuoksi.[4][1] Myös rakennusalan lakot viivästyttivät hanketta.[7] Talo valmistui vuonna 1965, ja Metalliliitto asettui siihen elokuussa. Rakennushanke oli tarkoitus rahoittaa talosta saatavilla vuokratuloilla, mutta kaikkia tiloja ei saatu aluksi vuokrattua. Rakennuskulut ajoivat Metalliliiton vuonna 1966 konkurssin partaalle. Kun lisäksi hankkeen lainoitus ja rakentamisen toimeksiantosopimus oli hoidettu liitolle epäedullisella tavalla ja tilinpäätöksessä oli epäselvyyksiä, joutui taloudenhoitaja Vainio eroamaan huhtikuussa 1966.[4][7] Metallitalosta aiheutuneet talousongelmat olivat myös osasyy liiton puheenjohtaja Onni Närväsen eroon seuraavana vuonna.[4][3]
Metalliliiton pelastaminen oli tärkeää koko ammattiyhdistysliikkeelle ja työväenpuolueille. Muun muassa silloisena pääministerinä toiminut SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasio toivoi työväenliikkeen varoilla rakennetun talon pysyvän sen omistuksessa.[7] Tilanne ratkaistiin helmi–maaliskuussa 1967 perustamalla Hakaniemen Merikiinteistö Oy -niminen keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö, jolle Metalliliitto myi talon 26,7 miljoonalla markalla. Yhtiön enemmistöosakkaana oli SAK ja muina osakkaina Metallityöväen Liitto, Suomen Rautatieläisten Liitto, Liiketyöntekijäin Liitto, Puutyöväen Liitto sekä Suomen Maaseututyöväen Liitto.[4][7] Taloon asettuivat SAK:n, Metalliliiton ja Rautatieläisten liiton keskustoimistot, Osuuspankki Yhteistuen pääkonttori sekä rannan puoleiseen siipeen Cumulus-ketjun Merihotelli, jossa oli 87 huonetta.[1]
Lähialueen liikenneratkaisujen vuoksi Metallitalon liiketilat jäivät talon sijainnista huolimatta syrjään liikenne- ja asiakasvirroista, joten niiden käyttö on ajan myötä hiljentynyt.[2]
Metallityöväen Liiton, Puuliiton ja Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin yhdistyttyä uudeksi Teollisuusliitoksi suoritettiin keväällä 2018 toimitilojen vaihto, jossa SAK:n toimisto muutti viereiseen kortteliin Pitkänsillanranta 3:een entisiin TEAMin tiloihin ja Teollisuusliiton sekä sen työttömyyskassan kaikki toiminnot siirrettiin Metallitaloon SAK:lta vapautuneisiin tiloihin.[8][9] SAK myi toimitilansa Teollisuusliitolle 8,3 miljoonalla eurolla ja maksoi uusista tiloistaan 6,3 miljoonaa euroa.[8] SAK siirtyi näin taloon, jonka tonttia Helsinki oli alkuaan tarjonnut sille 1940-luvulla.[4] Hakaniementorin yleisilmettä 1960-luvulta alkaen hallinneet Metallityöväen Liiton ja SAK:n neonvalaistut nimikyltit poistettiin Metallitalon julkisivusta maaliskuussa 2018 ja korvattiin Teollisuusliiton nimellä.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kirsti Toppari: ”Kylpylaitos työtätekeville”, s. 86–89 teoksessa Herrasväen ja työläisten kaupunki: Helsingin vanhoja kortteleita 2 (Kaija Nenonen & Kirsti Toppari). Helsingin Sanomat, Helsinki 1983.
- ↑ a b c Hakaniementori: Kaupunkirakenne- ja ympäristöhistoriaselvitys, s. 71, 98–99. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2021:8, Helsingin kaupunki 2021. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b Timo Soukola: Närvänen, Onni (1909 - 1995) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f g h Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961–1983, s. 63–67, 71–72, 75, 78, 84–87. Otava, Helsinki 2007.
- ↑ Antti Manninen: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä. Helsingin Sanomat, Helsinki 2004.
- ↑ Oy Shell Ab:n huoltoasema, Hakaniementori 3 Finna.fi. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ a b c d e f Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty II: Hajaannuksesta tulopolitiikkaan – SAK 1956–1969, s. 322–323, 326–327. Otava, Helsinki 2007.
- ↑ a b Heikki Arola: SAK muuttaa pois Metallitalosta, mutta pysyy edelleen Hakaniemessä Helsingin Sanomat 9.10.2017. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ SAK muutti Pitkänsillan kupeeseen Helsingin Sanomat 5.4.2018. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ Antti Pilke: Katso miten historialliset kyltit katosivat Hakaniemestä – ay-liikkeen tori "maallistuu", sähkölasku kuihtuu olemattomaksi Yle 7.3.2018. Viitattu 4.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Korskean pytingin kalliit lunnaat Turun Sanomat 2.9.2007