Isomerimetso
| Isomerimetso | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Suliformes |
| Heimo: | Merimetsot Phalacrocoracidae |
| Suku: | Merimetsot Phalacrocorax |
| Laji: | perspicillatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phalacrocorax perspicillatus |
|
| Katso myös | |
Isomerimetso (Phalacrocorax perspicillatus) oli isokokoinen Beringinmeren alueella elänyt merimetsolaji, joka tapettiin sukupuuttoon 1800-luvulla.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomerimetso oli suurin tunnettu merimetsolaji, joka painoi 5–7 kilogrammaa. Se oli lähes lentokyvytön, maallakin hitaasti liikkuva lintulaji, joka ei oppinut pelkäämään ihmistä. Väritykseltään se oli musta, leukapielessä oli valkea laikku, samoin reiden sivulla. Ilmeisesti se oli erinomainen uimari.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isomerimetso eli Beringinmeren saarilla, lähinnä Beringinsaarella ja muilla Kommodorinsaarilla, jotka ovat maantieteellisesti Aleuttien saariston läntisimmät saaret lähellä Kamtšatkan niemimaata. Saaret ovat täysin puuttomia. Lajin ”löysi” saksalainen luonnontutkija Georg Wilhelm Steller vuonna 1741 ollessaan Vitus Beringin johtaman retkikunnan mukana palaamassa Alaskaan suoritetulta tutkimusmatkalta. Tieto alueen rikkaasta valas-, naali- ja stellerinmerilehmäkannasta levisi nopeasti valaanpyytäjien ja turkismetsästäjien keskuuteen, ja muutamien seuraavien vuosikymmenten aikana laivasto toisensa jälkeen kävi pyytämässä helppoa saalista. Isomerimetsoja tapettiin ruoaksi, sillä Stellerin sanoin ”yhdestä isomerimetsosta riitti syötävää kolmelle miehelle”. Niitä tapettiin myös höyhenpuvun takia.
Isomerimetsot vähenivät niin, että vuoden 1850 paikkeilla viimeiset yksilöt elivät pienellä Arij Kamenin saarella (Арий Камень) Beringinsaaren luoteiskärjessä. Sieltäkin ne joko kuolivat tai tapettiin pian sukupuuttoon. Norjalaisen luonnontutkijan Leonhard Hess Stejnegerin vieraillessa alueella vuonna 1882 hänelle kerrottiin, että viimeiset isomerimetsot elivät siellä noin 30 vuotta sitten. Runsaassa sadassa vuodessa laji oli hävitetty koko maailmasta.
Maailman museoissa on säilynyt seitsemän isomerimetsoyksilön ruumista, joista yksi on Helsingin luonnontieteellisessä keskusmuseossa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Recently Extinct Animals (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Phalacrocorax perspicillatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Palmgren, Pontus 1935: Ein Exemplar von Phalacrocorax perspicillatus Pall. in den Sammlungen des zoologischen Museums in Helsingfors. Ornis Fennica, 12:78-80
- Naturalis (sisältää kolmiulotteisia valokuvia täytetystä yksilöstä (englanniksi)