Menora
Menora (hepr. מנורה) on juutalaisten käyttämä seitsenhaarainen kynttelikkö. Se on vanha juutalaisuuden symboli, jota käytettiin ensimmäisen ja toisen temppelin rituaaleissa.[1] Temppelin menoran kadottua menora säilyi yleisenä kuva-aiheena, ja nykyisin se on muun muassa Israelin vaakunassa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvaus Raamatussa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Raamatussa menora esitellään toisessa Mooseksen kirjassa (25:31–40). Jumala kuvailee menoran Moosekselle Siinainvuorella tarkkaan ja kertoo, että kynttelikkö pitää valmistaa yhdestä kultakimpaleesta.[1] Kuvauksen mukaan menorassa on maljaan päättyvä keskusvarsi, josta haarautuu kuusi ruokoa (hepr. qaneh).[2] Tekstissä ei kerrota, kuinka monta haaraa tai lamppua alkuperäisessä menorassa oli. Noihin aikoihin Lähi-idässä oli tavallista, että kynttilänjalassa ei ollut haaroja, vaan vain yksi lamppuvarsi, jonka yläosasta haarautui alaspäin ryhmä terälehtimäisiä koristeita.[3]
Tabernaakkelissa ja Salomon temppelissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen menoran valmisti Mooseksen kirjan mukaan käsityöläinen nimeltä Bezalel. Menora sijoitettiin aluksi juutalaisten mukanaan kantamaan tabernaakkeliin. Sen jälkeen se ilmeisesti siirrettiin Salomon temppelin pyhäkköön.[1]
Tabernaakkeliteltassa menoran, yhden pyhistä astioista, paikka oli pöytää vastapäätä teltan eteläosassa keskellä verhon edessä. Salomon temppelissä oli Raamatun mukaan kymmenen koristeltua lampunjalkaa, joilla suuri sali valaistiin kulttitoimituksissa. Temppeliin oletetaan sijoitetun myös tabernaakkelin menora, mutta sen tarkkaa sijaintia ei Raamatussa kerrota.[4]
Tabernaakkelin menoran lampussa pidettiin tuli vain yön ajan. Salomon temppelissä papit sytyttivät lamppuun valon päivittäisissä rituaaleissa, iltaisin ja aamuisin. Yön läpi palanut menora puhdistettiin joka aamu, ja siihen lisättiin öljyä.[5]
Ensimmäisessä menorassa oli mahdollisesti vain yksi lamppu. Varhaisin maininta menorasta, jossa on seitsemän lamppua, on Sakarjan kirjasta 500-luvulta eaa. Tässäkään kuvauksessa ei vielä puhuta kynttelikön seitsemästä haarasta, vaan yhdestä maljasta ja seitsemästä lampusta.[6]
Toisessa temppelissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäistä temppeliä seuranneessa toisessa temppelissä oli vain yksi menora. Kun Antiokhos IV Epifanes oli vuonna 169 eaa. häpäissyt temppelin ja ryöstänyt menoran, kapinajohtaja Juudas Makkabi valmistutti sen tilalle uuden.[1] Varhaisimmat maininnat seitsenhaaraisesta menorasta löytyvät vasta ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. peräisin olevista kirjoituksista, jotka kertovat häpäistyn Jerusalemin temppelin uudelleen pyhittämisestä.[7]
Herodeksen teettämien laajennusten jälkeen menora oli sijoitettu toisessa temppelissä pöydän ja suitsukealttarin kanssa pyhäkköön, joka sijaitsi kaikkeinpyhimmän edessä. Vuotuisina pesahina, šavuotina ja sukkotina menora kannettiin temppelin pihalle ihmisten nähtäväksi.[8]
Raamatun ja Mišnan mukaan seitsenhaaraisessa menorassa pidettiin päivisin palamassa vain yhtä lamppua, mutta historioitsija Josephuksen mukaan kolmea. Tärkeissä rituaaleissa sytytettiin kaikki seitsemän lamppua.[9]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaiset veivät toisen temppelin menoran mukanaan hävitettyään temppelin vuonna 70 jaa. He esittelivät menoraa voitonmarssissaan, joka on kuvattu Tituksen riemukaareen Roomassa.[1] Keisari Vespasianus sijoitti Jerusalemin menoran uuteen Rauhan temppeliin. Mitä menoralle sen jälkeen tapahtui, ei tiedetä varmasti. Joidenkin lähteiden ja kertomusten mukaan vandaalit veivät ”juutalaisten aarteet” ryöstämästään Roomasta vuonna 455 Karthagoon, mistä ne vietiin Belisariuksen voitonkulkueen mukana Konstantinopoliin vuonna 534. Keisari Justinianus lähetti aarteet sen jälkeen Jerusalemiin, ja ne joutuivat persialaisten tai arabien käsiin 600-luvulla.[10]
Toisen temppelin tuhon jälkeen juutalaiset kielsivät uuden menoran valmistamisen. Seitsenhaaraisia menoroita ei enää valmistettukaan, vaan menoroista tehtiin kuusihaaraisia. Nykyaikana seitsenhaaraiset menorat ovat jälleen yleistyneet.[11]
Juutalaisuuden symbolina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seitsenhaaraisesta menorasta tuli temppelin tuhon jälkeen juutalaisuuden symboli sekä yleinen kuva-aihe haudoissa ja synagogissa. Ajan myötä daavidintähti korvasi menoran juutalaisuuden tärkeimpänä symbolina. Sionistit ottivat menoran symbolikseen 1800-luvulla, ja menora onkin nykyisin kuvattu 1940-luvulla itsenäistyneen Israelin vaakunassa.[1]
Synagogassa menoraa symboloi nykyisin ner tamid -lamppu, jossa on ikuinen tuli.[11]
Symbolismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luku seitsemän oli antiikin aikoina pyhä luku, ja seitsemän on aina ollut merkittävä luku myös juutalaisuudessa. Viikossa on seitsemän päivää, joten joka viikonpäivänä sytytettiin yksi menoran lampuista, ja sapattina kaikissa lampuissa oli valo.[12]
Menora symboloi monia asioita. Sakarjan kirjassa (4:10) menoran seitsemän lampun sanotaan olevan ”Herran silmät, jotka tarkkaavat koko maata”. Joidenkin tutkijoiden mukaan menoran seitsemän lamppua edustavat seitsemää planeettaa eli paljain silmin näkyvää aurinkokunnan kappaletta. Filonin mukaan menoran runko edustaa Aurinkoa, haarat jokaisen vuodenajan kolmea kuukautta ja lamput tähtiä. Joidenkin mukaan menoran seitsemän haaraa symboloivat planeettoja, lamppujen valo edustaa Jumalan valoa ja koko kynttelikkö on Jumalan kuva tai symboli.[12]
Menoraa on kutsuttu myös esimerkiksi messiaaniseksi symboliksi. Joillekin menora on elämän puun vastine. Joidenkin tutkijoiden mukaan menora symbolisoi valoa, tietoa ja ikuisuutta. Yhteishautausmailla menora on toiminut juutalaisten hautojen merkkinä erotuksena kristittyjen haudoista. Nykyisin menora edustaa juutalaisuutta Israelin vaakunassa.[13]
Hanukkamenora
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahdeksanpäiväisessä hanukkajuhlassa käytetään yhdeksänhaaraista menoraa. Alun perin hanukkalamppuja ei aseteltu alkuperäisen menoran näköiseen kynttelikköön. Vasta uudella ajalla, kun maallistuneet juutalaiset alkoivat valmistaa omaan käyttöönsä seitsenhaaraisia menoroita, alkoivat uskonnolliset juutalaiset käyttää samaa muotoa hanukkamenoroissa.[14]
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus |
|---|
 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hachlili, Rachel: The Menorah, the Ancient Seven-armed Candelabrum. Brill, 2001. ISBN 9004120173
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f menorah Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Hachlili 2001, s. 3.
- ↑ Hachlili 2001, s. 11–12.
- ↑ Hachlili 2001, s. 171–172.
- ↑ Hachlili 2001, s. 176.
- ↑ Hachlili 2001, s. 18–19.
- ↑ Hachlili 2001, s. 22–23.
- ↑ Hachlili 2001, s. 172–173.
- ↑ Hachlili 2001, s. 176–178.
- ↑ Hachlili 2001, s. 8–9.
- ↑ a b Ancient Jewish History: The Menorah Jewish Virtual Library. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ a b Hachlili 2001, s. 188–189.
- ↑ Hachlili 2001, s. 204–209.
- ↑ Renee Ghert-Zand: 7 facts about menorahs, the most enduring symbol of the Jewish people Times of Israel. 29.12.2016. Viitattu 12.8.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta menora Wikimedia Commonsissa
- Menora, lubavitch.fi (englanniksi)
| Syntymä | |
|---|---|
| Täysi-ikäisyys |
|
| Avioelämä | |
| Juutalaisuus | |
| Uskonnolliset esineet | |
| Kuolema |