Menšikovin palatsi
Menšikovin palatsi (ven. Ме́ншиковский дворе́ц, Menšikovski dvorets) on barokkityyliä edustava rakennus[1][2] Pietarin Vasilinsaarella Venäjällä.
Nevan rannalla sijaitseva palatsi on rakennettu vuosina 1710–1714 Pietari I:n läheistä työtoveria, ruhtinas Aleksandr Menšikovia varten. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Giovanni Fontana ja Gottfried Schädel.[3]
Pilasterein koristellun kolmikerroksisen julkisivun yllä kohoaa korkea mansardikatto. Päärakennukseen liittyvä läntinen siipirakennus rakennettiin 1720-luvun alussa. Vuonna 1727 aloitettu itäinen siipirakennus valmistui vasta 1760-luvun lopulla.[4] Rakennuksen sisustuksen sunnitteluun osallistuivat mm. arkkitehdit Jean-Baptiste Le Blond, Andreas Schlüter ja hoviarkkitehti Francesco Bartolomeo Rastrelli.[5] Sisätiloista huomattavimpia ovat juhlallinen eteisaula, koristeellisin kaakelilaatoin sisustetut toisen kerroksen huoneet ja pähkinäpuisin paneelein verhottu Menšikovin työhuone.[6]
Loistokkaasti sisustettu Menšikovin palatsi oli Pietarin ensimmäinen suuri kivirakennus. Siellä järjestettiin keisarillisen hovin juhlatilaisuuksia ja vastaanotettiin ulkomaiden lähettiläitä.[7] Menšikovin jouduttua epäsuosioon palatsi takavarikoitiin valtiolle. Vuodesta 1732 lähtien siellä toimi kadettikoulu[8] ja sen jälkeen sitä restauroitiin 1800-luvulla ja siellä toimi joukko-osaston museo.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen tiloissa kokoontui kesä-heinäkuussa 1917 ensimmäinen koko Venäjän työläisten ja sotilaiden edustajainneuvostojen kongressi. Neuvostoliiton aikana vuonna 1924 palatsin irtaimisto siirrettiin Eremitaašiin. Palatsi entistettiin vuosina 1956–1981. Vuonna 1967 rakennus luovutettiin Eremitaašin taidemuseolle.[8] Julkisivu ja osa sisätiloista palautettiin alkuperäiseen asuun 1970-luvulla suoritetuissa restaurointitöissä. Nykyään palatsissa toimii 1700-luvun alun kulttuuria esittelevä Eremitaašin museo.[9]
Menšikovin palatsin osoite on Universitetskaja naberežnaja 15. Lähimmät metroasemat ovat Nevski prospekt ja Vasileostrovskaja.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Objekty kulturnogo nasledija (pamjatniki istorii i kultury) narodov Rossijskoi Federatsii Ministerstvo kultury Rossijskoi Federatsii. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 20.5.2010. (venäjäksi)
- ↑ Rakennusperinto.fi: Kulttuuriympäristön ja korjausrakentamisen käsitteitä rakennusperinto.fi. Arkistoitu 20.8.2010. Viitattu 20.5.2010.
- ↑ Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 50. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
- ↑ Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 101, 104. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0
- ↑ Entsiklopedija Sankt-Peterburga encspb.ru. Viitattu 20.5.2010. (venäjäksi)
- ↑ Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 102–104. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0
- ↑ Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 257. Leningrad: Lenizdat, 1987.
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 372. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
- ↑ Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 101. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Menšikovin palatsi Eremitaašin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)