Jalopähkinät
Jalopähkinät | |
---|---|
Mustajalopähkinä (Juglans nigra) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Jalopähkinäkasvit Juglandaceae |
Suku: |
Jalopähkinät Juglans L. |
Katso myös | |
Jalopähkinät[1] (Juglans) on jalopähkinäkasveihin kuuluva suku, jossa on noin 15 lajia. Luontaisena jalopähkinäpuita kasvaa Balkanilta Itä-Aasiaan sekä Pohjois-Amerikasta Andeille saakka. Useat lajit tuottavat arvostettua puutyöainetta ja syötäviä pähkinöitä.
Jalopähkinät ovat kesävihantia, isoja jopa 25 metriä korkeita ja laajalatvuksisia puita. Pohjois-Amerikasta tunnetaan enimmillään 50-metrisiäkin mustajalopähkinöitä.[2] Lehdet ovat isoja, vuorottaisia ja parilehdykkäisiä. Hedekukinnot ovat oksilla roikkuvia norkkoja. Hedelmät ovat meheväkuorisia luumarjoja, joiden halkaisija on 4,5–6,5 cm.
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- japaninjalopähkinä (Juglans ailantifolia (tai ailanthifolia), syn. J. mandshurica var. sachalinensis)
- tarhajalopähkinä (Juglans × bixbyi)
- amerikanjalopähkinä (Juglans cinerea)
- idänjalopähkinä eli mantsurianjalopähkinä eli mantšurianjalopähkinä (Juglans mandshurica)
- herttajalopähkinä (J. mandshurica var. cordiformis)
- mustajalopähkinä (Juglans nigra)
- saksanjalopähkinä eli saksanpähkinä (Juglans regia) [1][3][4]
- arizonanjalopähkinä (Juglans major)
Näistä japaninjalopähkinä menestyy Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassakin. Amerikanjalopähkinä ja mantšurianjalopähkinä talvehtivat suotuisilla paikoilla vain eteläisimmässä Suomessa.[5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalopähkinöistä käytetään usein yleisnimitystä pähkinäpuu. Niiden puuaines soveltuu mainiosti puusepäntöihin. Eurooppalaisen pähkinäpuun eli saksanjalopähkinän (Juglans regia) puuaines on vaalean- tai harmaanruskeaa. Puuaineksen huokoset ovat tasaiset ja hienot. Se on ominaispainoltaan kuivana noin 0,60, joten se on verrattain raskasta. Amerikkalaisen pähkinäpuun eli mustajalopähkinän (Juglans nigra) puuaines on punaisempaa sinipunaisin vivahduksin. Se on myös keveämpää ja pinnaltaan karkeampaa. Pähkinäpuuta käytetään muun muassa viiluina tai kokopuuna hienoihin koriste-esineisiin, soittimiin, ampuma-aseiden periin, huonekaluihin ja sisustustöihin.[6] Erityisen arvostettua on ranskalainen Dordognen alueen jalopähkinäpuu[2].
Jalopähkinät ovat huomattavan paljon hiiltä sitovia puita.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Juglans
- ↑ a b c Risto Isomäki: ”Jalopähkinät (Juglans spp.)”, Puukirja, s. 181–182. Ympäristö ja kehitys ry, 1997. ISBN 951-97061-3-5
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Jalopähkinät – Juglans Viitattu 30.11.2023.
- ↑ Vieraslajit.fi: Vieraat jalopähkinät (Juglans) Viitattu 30.11.2023.
- ↑ Raivio, L.: Istuta jalopähkinä pihan katseenvangitsijaksi Meillä Kotona. 5.10.2011. Viitattu 19.7.2022.
- ↑ Amerikkalainen pähkinä Puukeskus
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- United States Department of Agriculture (USDA): Juglans (englanniksi)