Maurice Barrès

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maurice Barrès

Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi)[1] oli ranskalainen kirjailija, toimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin kehitykseen. Barrèsin aikanaan suuri arvostus kirjailijana on myöhemmin laskenut, mutta häntä pidetään edelleen tärkeänä poliittisena ajattelijana.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrèsin isä oli insinööri.[3] Käytyään lyseon Nancyssa Barrès meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivät pian hänen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille.[4][1][2] Hän julkaisi vuonna 1884 les Taches d'encre -nimistä lehteä, joka esiintyi uuden kirjallisen koulukunnan äänitorvena.[5] Hän liikkui muun muassa runoilija Leconte de Lislen ja symbolistien piireissä.[6] Barrès kohosi nopeasti maineeseen sekä keikarimaisilla elämäntavoillaan että varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja ja epäpoliittisempia kuin hänen myöhemmät kirjansa. Vuosina 1888–1891 ilmestyneessä ensimmäisessä romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minän kultti”) Barrès uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistää individualismia, ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita sekä tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin.[4][1][2] Hän sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”).[2][7]

Barrès valittiin vain 27-vuotiaana Ranskan edustajainkamariin Nancyn edustajana vuoden 1889 vaaleissa kiihkokansallismielisten boulangistien ehdokkaana. Hän tuki revansismia vaatien vaalikampanjassaan Elsass-Lothringenin palauttamista Ranskalle.[1][2] Menetettyään edustajanpaikkansa vuoden 1893 vaaleissa Barrès perusti La Cocarde -nimisen sanomalehden.[3][6] Vasemmistopoliitikkojen uskottavuutta koetellut Panama-skandaali innoitti hänet kirjoittamaan huvinäytelmän Une journée parlamentaire (1894).[5] Antisemitistinä hän korosti juutalaisten liikemiesten osuutta lahjonnassa. Dreyfus-oikeudenkäynnin aikana Barrès kuului Alfred Dreyfusin vankimpiin vastustajiin, ja julisti Dreyfusin olevan syyllinen jo pelkästään juutalaisen rotunsa perusteella.[3]

Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana.[1][4]

Barrés valittiin uudelleen edustajainkamariin Neuilly-sur-Seinen edustajana vuonna 1906 ja hän säilytti paikkansa kuolemaansa asti. Oltuaan aiemmin kiivas parlamentarismin vastustaja hän pehmensi mielipiteitään toisella edustajakaudellaan.[4][7] Hänet valittiin vuonna 1906 myös Ranskan akatemiaan runoilija José-Maria de Heredialta vapautuneelle tuolille.[6] Barrès tuki Paul Déroulèden julkaisemaa Le Drapeau -lehteä[5] ja Déroulèden kuoltua vuonna 1914 hänet valittiin tämän perustaman Ligue des Patriotes -järjestön puheenjohtajaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana Barrés antoi tukensa poliittiset rintamalinjat ylittäneelle kansallisen yhtenäisyyden hallitukselle (union sacrée, ”pyhä liitto”).[3] Sodan jälkeen hän vaati Ranskan sotilaallista läsnäoloa Reinillä ja Versailles’n rauhansopimuksen ehtojen tinkimätöntä toimeenpanoa.[4][8]

Barrès teki matkoja Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan ja Aasian maihin, ja kirjoitti matkojensa innoittamana useita teoksia, jotka olivat vähemmän aatteellisia kuin hänen muu tuotantonsa.[1] Kuoltuaan 61-vuotiaana vuonna 1923 Barrès sai valtiolliset hautajaiset.[4]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac.[2]

Barrèsin on katsottu antaneen nationalismi-käsitteelle sen nykyaikaisen merkityksen Ranskan poliittisessa keskustelussa, erityisesti Le Figaro -lehdessä heinäkuussa 1892 julkaisemassaan artikkelissa ”La Querelle des nationalistes et des cosmopolites”,[7] joka käsitteli kahden kirjallisen suuntauksen välistä kiistaa.[2] Uutta oli muun muassa sen korostaminen, että nationalismi sulki Ranskassa asuneet ulkomaalaiset kansakunnan ulkopuolelle.[7] Barrès vaikutti Charles Maurrasin rinnalla keskeisesti Ranskan äärinationalistien aatemaailman muotoiluun,[1] mutta Barrèsin nationalismi oli vähemmän teoreettista kuin Maurrasin.[6] Vaikka Barrès vastusti parlamentarismia, hän ei halunnut korvata tasavaltaa monarkialla kuten Maurras.[7]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkukieliset teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Le Culte du moi -trilogia:
    • Sous l’oeil des Barbares (1888)
    • Un Homme libre (1889)
    • Le Jardin de Bérénice (1891)
  • L'Ennemis des lois (1893)
  • Du sang, de la volupté et de la mort (1894)
  • Le Roman de l’énergie nationale -trilogia
    • Les Déracinés (1897)
    • L’Appel au soldat (1900)
    • Leurs figures (1902)
  • Les Bastions de l’Est -romaanisarja
    • Au service de l’Allemagne (1905)
    • Colette Baudoche, 1909). Suomeksi Metzin tyttö, julkaissut Otava 1924.
  • Greco ou le secret de Tolède (1911)
  • La Colline inspirée (1913)
  • L'Âme française et la Guerre -sarja (1915–1919)
  • Un Jardin sur l’Oronte (1922)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Maurice Barrès (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2020.
  2. ↑ a b c d e f g Steven Englund: Barrès, Maurice (englanniksi) Encyclopedia of Modern Europe: Europe 1789-1914: Encyclopedia of the Age of Industry and Empire (2006), Encyclopedia.com. Viitattu 20.1.2020.
  3. ↑ a b c d Maurice Barrès (1862 - 1923) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) Dreyfus Rehabilitated. Viitattu 20.1.2020.
  4. ↑ a b c d e f Auguste Maurice Barrès (englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2010), Encyclopedia.com. Viitattu 20.1.2020.
  5. ↑ a b c Nordisk familjebok (1904), s. 977–978 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.1.2020.
  6. ↑ a b c d Maurice Barrès (ranskaksi) Académie française. Viitattu 20.1.2020.
  7. ↑ a b c d e Tuija Vaarakallio: ”Rotten To The Core” – Variations of French Nationalist Anti-System Rhetoric, s. 13–14, 37–38, 57, 65, 95 (englanniksi) Jyväskylän yliopisto 2004.
  8. ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 473–474 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 20.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maurice_Barrès&oldid=22181223”