Mauri Sariolan päiväkirjat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mauri Sariolan päiväkirjat on kokonaisuus, joka muodostuu kahdesta kirjailija Mauri Sariolan päiväkirjoista toimitetusta teoksesta. Teokset on toimittanut Reijo Ikävalko ja kustantanut Gummerus. Ensimmäinen osa Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä ilmestyi vuonna 1986 ja toinen osa Hyvästi, Sammatin kuu vuonna 1987.

Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväkirjojen ensimmäinen osa Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä kattaa ajanjakson keväästä 1968 (ensimmäinen merkintä 28. maaliskuuta 1968) kesään 1970 (viimeinen merkintä 13. heinäkuuta 1970). Osassa toimittaja on pyrkinyt sanojensa mukaan tuomaan merkinnät esille sellaisinaan, joskin poistaen "viattomille pahaa mieltä" tuottavat kohdat.[1] Osan nimi Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä on kirjailijan tuotannossaan ja päiväkirjoissaan usein käyttämä sananparsi.

Päiväkirjamerkintöihin sisältyy kuvauksia esimerkiksi romaanien Ampiaiskesä[2] ja Veljensä vartijat[3] kirjoittamisesta ja julkaisemisesta. Merkinnöissä on otteita esimerkiksi kirjailijan kirjeenvaihdosta kustantajan edustajien kanssa: "Juttu [Veljensä vartijat -romaanin käsikirjoitus] on jo Salojärvellä erinomaisine puoltolauseineni. Totesin, että tämä on tasoltaan suunnilleen Ampiaiskesän luokkaa, mutta värikkäämpi, värikkäämpi."[4]

Hyvästi, Sammatin kuu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväkirjojen toinen osa Hyvästi, Sammatin kuu kattaa ajanjakson kesästä 1970 (ensimmäinen julkaistu merkintä 21. heinäkuuta 1970) lähelle kirjailijan kuolemaa 1985 (viimeinen merkintä 30. heinäkuuta 1985). Jälkimmäiseen osaan on päiväkirjojen yksityiskohtaisen seuraamisen sijasta alkutekstejä voimakkaasti karsien valikoitu toimittajan mukaan "mielenkiintoisin ja oleellisin", tavoitteena jälkiosan mahtuminen yhteen niteeseen.[5]

Osan nimi viittaa Sariolan Sammatissa sijainneeseen kesämökkiin ympäristöineen, kirjailijalle tärkeään miljööseen, jossa hän kirjoitti osan tuotannostaan.[6] Päiväkirjamerkintä 27.5. 1969 luonnehtii seuraavasti: "Mikä hento vihreys koivuissa! Aurinko, sauna, veden välke, linnunlaulu...suloista, rauhallista." Samassa merkinnässä Sammattia verrataan Helsinkiin, kaupungissa hoidettaviin asioihin: "Nyt taas kaupunki asioineen. Aamulla oli rahaa 5 mk. Apulehdestä loppupalkkio % ennakko = 3500 - 1500 = 2000 mk. Hieman turvaa, kun on nippu taskussa."[7] Päiväkirjojen osan nimeen otettu ilmaus Sammatin kuu esiintyy viimeisen kerran päiväkirjojen kuudenneksi viimeisessä merkinnässä 26.7. 1985: "Kovia kipuja öisin. Siirtyy maksan ja haiman seuduille. Mutta sainpa vielä tänään nähdä Sammatin kuun. Oli lumoava!"[8]

Merkinnöissä viitataan useiden kirjailijan teosten valmistelu-, kirjoitus- ja julkaisuprosessien tapahtumiin sekä teosten vastaanottoon.[9]

Päiväkirjoissa näkyy myös päivänpolitiikka, kuten vuonna 1975: "13.6. Sorsan lento loppui. Liinamaan hallitus tilalle. Jopa puolustusministeri kokoomuksesta (vanha kunnon Huurtamo)."[10]

Sariolan etäinen suhde lapsiinsa kummastutti päiväkirjojen arvioijaa: "Ihan näyttää kunnon ihmisiä lapsista kasvaneen. Merja täyttää jouluna 22 ja Jukka 25. Kaisa on silloin seitsemäntoista." Näin kirjailija merkitsee päiväkirjaansa 23.11.1981. Yhteiskuntatieteilijä vertaa etäisyyttä lapsiin siihen, miten koivu vanhalla kotipihalla herkistää Sariolan toistuvasti.[11][12]

Päiväkirjojen arviot ja Sariolan julkikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiologi Antti Eskola tulkitsi Sariolan elämän näyttäytyvän päiväkirjojen valossa pelinä. Kirjailija pelasi lankeavia vekseleitä vastaan nopealla kirjoittamistahdillaan. Hän otti myös muita suuria, uhkapelinomaisia riskejä esimerkiksi polttaessaan kyläläisten rakentaman laiturin Sammatissa tai ajaessaan toistuvasti autoa humalassa. Eskola tarkasteli myös Sariolan naissuhteita käyttäen viitekehyksenään Sigmund Freudin teoriaa uhkapelistä masturbaation vastineena.[12]

Risto Hannula tarkasteli erityisesti vuoden 1976 pohjoismaista dekkarikilpailua, jonka voitti Matti Yrjänä Joensuu. Paavo Haavikko kannatti Sariolaa, jota Juhani Jaskari vahvasti vastusti. Hannula tulkitsee, että Haavikko pyrki saamaan Sariolan Otavan kirjailijatalliin.[13][14]

Tuomo Lappalaisen huomion kohteena oli Sariolan suhde 1960-luvun lopun ilmapiiriin ja tapahtumiin. Sariola otti kärkevästi kantaa esimerkiksi Vanhan ylioppilastalon valtaukseen ja pettyi presidentti Kekkoseen tämän tukiessa mielenosoittajia pitämässään puheessa. Vasemmistosuuntaus ja siihen liittyneet painotukset esimerkiksi kulttuurihankkeiden rahoittamisessa olivat Sariolan huomion kohteena. Vasemmiston tappio vuoden 1970 vaaleissa SMP:lle ja kokoomukselle oli hänelle vastaavasti ilonaihe.[15]

Sariolan päiväkirjat muistelmateksteissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauri Sariolan ystävät ovat kirjoittaneet hänestä useita lähinnä muistelmatyyppisiä teoksia. Päiväkirjat ovat niiden keskeistä aineistoa. Näitä teoksia ovat Mauri Sariola : aika velikulta (Ritva Sarkola & Raimo Jokisalmi 2005), Mauri Sariola ja maksetut viulut (Sarkola 2007) sekä Epäromaani: Ystäväni Mauri Sariola (Seppo Porvali 2007).

Päiväkirjoja lainataan näissä teksteissä toisinaan varsin kirjaimellisesti. Sariolan päiväkirjamerkintä 16.3.1971 kuuluu teoksessa Hyvästi Sammatin kuu (s. 12) seuraavasti: "16.3. Sain kirjani 1. kappaleen lentopostissa USA:sta. Copyright Mauri Sariola, numero kongressin kirjastossa 70-147793. Tämä on jotakin pienen kirjailijan elämässä." Sarkola kirjoittaa samasta tapahtumasta: "Kummasti lämmitti Maurin mieltä, kun hän sai puolivälissä maaliskuuta vastaanottaa ensimmäisen kappaleen kirjaansa USA:sta. Copyright Mauri Sariola, numero kongressin kirjastossa 70-147793. Se oli jotakin pienen kirjailijan elämässä."[16][17]

Muistelmateokset käsittelevät myös sellaisia puolia, joista Sariola ajoittain hyvinkin avoimissa päiväkirjamerkinnöissään lähes vaikeni. Eräs näistä on uhkapeli, jonka osalta päiväkirjojen merkinnät ovat hyvin lyhyitä ja vaikeaselkoisia, kuten 10. joulukuuta 1968: "Lyhennys [S+E liip.] tarkoitti liipasinta. Ja sille pistetään nyt pari herraa, varoen huolellisesti ettei lankea itseä kohti. Lisää verovapaata! Suuntana 10 A."[18] Merkintä ”10 A” viittaa hotelli Tornin niin sanottuun kymppikabinettiin, jossa Sariola pelasi muun muassa liikemies Seth Soinin ja pankkiiri Erno Ennevaaran kanssa. Porvali kuvaa pelijärjestelyitä ja -kulttuuria.[19]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eskola, Antti: Uhkapelurin minä. (Kirjallisuusarvostelu Sariolan päiväkirjoista) Sosiologia, 1987, 24. vsk, nro 4, s. 322. ISSN 0038-1640
  • Hannula, Risto: Salat julki. (Kirjallisuusarvostelu: Mauri Sariolan päiväkirja 1970–1985: hyvästi, Sammatin kuu) Ruumiin kulttuuri, 1987, 4. vsk, nro 4, s. 52.
  • Lappalainen, Tuomo: 60-luku ei maistunut Sariolalle. (Kirjailija Mauri Sariolan muistiinpanot vuosilta 1968–70 ilmestyvät Reijo Ikävalkon toimittamana kirjana; artikkelissa on referoitu em. teosta) Suomen Kuvalehti, 1986, nro 39, s. 90–91.
  • Porvali, Seppo: Ystäväni Mauri Sariola : epäromaani. Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-62-7 }
  • Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikävalko): Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä: Mauri Sariolan päiväkirja. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2843-3
  • Sariola, Mauri (toim. Reijo Ikävalko): Hyvästi, Sammatin kuu: Mauri Sariolan päiväkirja. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2918-9
  • Sarkola, Ritva: Mauri Sariola ja maksetut viulut: elämäkertaromaani. Suomussalmi: Myllylahti, 2007. ISBN 978-952-202-071-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Reijo Ikävalko 1986: Esipuhe, Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä
  2. ↑ 28. elokuuta 1968 päivätyssä merkinnässä "[R]omaani Ampiaiskesä alkaa muotoutua" (Parempi kertarutina..., s. 43)
  3. ↑ Esim. 11. syyskuuta – 18. syyskuuta 1969 (Parempi kertarutina..., s. 180–183)
  4. ↑ Parempi kertarutina... s. 181–182, kirjoittaja on Jussi T. Lappalainen (vrt. Parempi kertarutina..., s. 178)
  5. ↑ Reijo Ikävalko 1987: Lukijalle, Hyvästi, Sammatin kuu
  6. ↑ Paikan merkityksestä Sariolalle: Parempi kertarutina..., s. 144, 147-148, 183-185
  7. ↑ Parempi kertarutina..., s. 147
  8. ↑ Hyvästi Sammatin kuu, s. 256
  9. ↑ Esimerkiksi 7. tammikuuta 1977: "Nyt se alkaa, Armfelt-romaanin 1. version teko." (Hyvästi Sammatin kuu, s. 111)
  10. ↑ Hyvästi, Sammatin kuu, s. 64
  11. ↑ Hyvästi Sammatin kuu, s. 222
  12. ↑ a b Eskola, s. 322
  13. ↑ Hannula, s. 52
  14. ↑ Hyvästi, Sammatin kuu, s. 86–88
  15. ↑ Lappalainen, s. 90–91
  16. ↑ Hyvästi, Sammatin kuu s. 12
  17. ↑ Sarkola 2007, 123
  18. ↑ Parempi kertarutina..., s. 87
  19. ↑ Porvali 2007, s. 77

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sarkola, Ritva & Jokisalmi, Raimo: Mauri Sariola : aika velikulta. (elämäkertaromaani) Suomussalmi: Myllylahti, 2005. ISBN 952-202-025-7
  • Simola, Seppo: Mauri Sariola, neljän vuosikymmenen menestyskirjailija. Hiidenkivi : suomalainen kulttuurilehti, 2007, 14. vsk, nro 2, s. 24–27.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mauri_Sariolan_päiväkirjat&oldid=22673719”