Käsityö

Valko-Venäjän Minskissä esillä olleita perinteisiä käsitöitä.

Yhdysvaltalainen kirvesmies työssään vuonna 1942.

Mosaiikkitöitä valmistetaan Espanjassa.

Käsityö on jonkin asian valmistamista käsin; joko työkaluja käyttämällä tai pelkästään käsin muotoilemalla, kuitenkin käyttämättä täysin automatisoitua työtapaa. Käsityö on ajatuksen ohjaama prosessi, joka sisältää idean tuotoksesta sekä tiedon sen toteuttamisesta. Käsityönä tehtävät esineet syntyvät perinteisimmin käden motorisilla taidoilla; käden, silmän ja tuntoaistihavaintojen yhteispelinä. Joskin monien, erityisesti luksus-esineiden sanotaan nykyään olevan käsityötä, vaikka käsityön osuus tuotannosta olisi ollut ainoastaan tuotteen viimeistely, kokoonpano ja tarkastus.

Käsityö mielletään usein harrastuksenomaiseksi toiminnaksi, mutta se voi olla myös nimitys kaupallisen tuotteen valmistustavasta. Ammattikäsityöläiset, jotka tekevät taiteellista työtä, kutsuvat itseään usein taidekäsityöläisiksi. Muotoilijat, jotka tekevät työnsä lähinnä käsityömenetelmin, voivat kutsua itseään käsityömuotoilijoiksi tai taideteollisiksi muotoilijoiksi (tehdäkseen eron teolliseen muotoiluun.)

Käsityön rooli elinkeinoelämässä

Teollistumista edeltäneenä aikana useimmat kotitalouksien käyttöesineistä, kuten puuastiat, tuohi- ja päreastiat, sukat, matot tai liinat valmistettiin itse. Käsityön osuus arkisesta työstä ja vapaa-ajasta on kuitenkin vähentynyt huomattavasti teollistumisen myötä. Ammattikäsityöläiset tekevät nykyään paljon matkamuistoja, taide-esineitä, sekä uniikkeja erikoistuotteita. Myös myynnin, markkinoinnin sekä tuotteistamisen merkitys on käsityöammattilaisen työssä suuri.

Tyypillisiä ja tunnetuimpia käsityöläisammatteja ovat suutarit, räätälit, uunimuurarit, kirvesmiehet, metallisepät, puusepät, kulta- ja hopeasepät sekä asesepät. Nykyaikana arvostettu käsityöammatti on esim. kirurgi jossa yhdistyy tietämys kädentaitoon.

Käsityö oppiaineena peruskoulussa

Alkujaan käsityöoppiaineita oli oppivelvollisuuskoulun alusta alkaen kaksi, ja 1970-luvun peruskoulu-uudistuksessa niiden nimiksi vakiintuivat tekninen työ ja tekstiilityö (lyh. TN ja TS). Yksi yhtenäinen käsityöoppiaine syntyi vuonna 1995, ja 2000-luvulla luovuttiin myös sukupuolitetuista opetusryhmistä. Peruskoulun aikana ei käsityöopetus koskaan virallisesti ole ollut sukupuolitettua, mutta käytännössä vasta 1990-luvun puolivälin uudistus aloitti prosessin, joka 2000-luvulla johti kaikille yhteiseen käsityöopetukseen. Uusimman opetussuunnitelman mukaan puhutaan yhteisestä ja monimateriaalisesta käsityöstä, mikä tarkoittaa että siihen kuuluu sekä teknistä työtä (puu-, metalli-, muovi- ja sähkötyöt) että tekstiilityötä (ompelu, neulonta, virkkaus, kudonta, kirjonta, kankaanpainanta, huovutus). Perusopetuksen vuosiluokilla 1–4 kaikki oppilaat opiskelevat yhtä paljon teknistä ja tekstiilityötä. Vuosiluokilla 5–9 pääosin opiskellaan myös molempia, mutta oppilaalle voidaan myös antaa mahdollisuus painottua enemmän joko tekniseen tai tekstiilityöhön.

Kokonainen käsityö

Kokonainen käsityö tarkoittaa sellaista käsityötä, jossa keskiössä on produktin sijaan käsityöprosessi. Tähän prosessiin kuuluu ideointi, visuaalinen ja tekninen suunnittelu, valmistus ja kaikissa vaiheissa tapahtuva arviointi. Kokonaisessa käsityössä sama henkilö suorittaa käsityöprosessin kaikki vaiheet itse, joko yksin tai ryhmässä osallistuvana jäsenenä toimien.

Prosessin ensimmäinen vaihe, ideointi, vaatii aktivointia. Virikkeinä ideoille voi toimia esim. kuvallinen tai kirjallinen aineisto, ympäristö, muistot, musiikki, materiaalit tai tekniikkakokeilut. Ideointi konkretisoituu toisessa vaiheessa: visuaalisessa ja teknisessä suunnittelussa. Tätä voidaan pitää kokonaisen käsityön keskeisimpänä vaiheena, koska siinä haetaan tietoa, tehdään kokeiluja, ratkotaan ongelmia, arvioidaan ratkaisuja, mahdollista tulosta ja omaa työskentelyä ja suhteutetaan tulosta käytettävissä oleviin resursseihin (aika, materiaalit, välineet ja taidot). Tuotteen valmistusvaiheessa toteutetaan tehtyä suunnitelmaa, mutta se voi vielä myös muuttua. Prosessi ei aina toteudu täysin lineaarisesti. Kokonaisen käsityön oleellista osaa, arviointia, on tehtävä kaikissa vaiheissa. Arviointi sisältää sekä tuotteen että prosessin arvioinnin. Tuotteen arvioinnissa palataan prosessin eri valmistusvaiheiden kautta ideointiin sekä visuaaliseen ja tekniseen suunnitelmaan.

Käsityön alan koulutus

Käsityön alan koulutusta tarjotaan Suomessa kaikilla koulutusasteilla. Toisella asteella käsi- ja taideteollisuusalan tutkintonimike on artesaani ja opetusta tarjotaan useilla paikkakunnilla eri puolella Suomea. Ammattikorkeakouluissa käsityöaloilta valmistuneiden tutkintonimike on artenomi.

Yliopistotasoinen käsityökoulutus

Yliopistoissa tarjotaan käsityötieteen ja käsityökasvatuksen opetusta. Suurin osa yliopiston käsityönalan koulutuksesta tähtää opettajien kouluttamiseen, mutta lisäksi Helsingin yliopistossa voi opiskella käsityötiedettä ilman kasvatustieteen opintoja, jolloin opinnot tähtäävät esimerkiksi tutkijan tai asiantuntijan työhön. Käsityönopettajan koulutus sisältää opettajan pedagogiset opinnot, kieli-ja viestintäopinnot, sivuaineen ja pääaineena käsityötieteen tai käsityökasvatuksen.

Käsityön opettajia koulutetaan Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Savonlinnassa, sekä Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikössä.

Katso myös

• Askartelu
• Suomen käsityön museo

Kirjallisuutta

• Anttila, Pirkko: Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. (Edellinen laitos 1992 Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemian kustantamana. Minerva) Helsinki: WSOY, 1993 (2. painos 1996). ISBN 951-0-18477-2
• Kautovaara, Pekka: Kättentöitä. Helsingissä: Otava, 2002. ISBN 951-1-17169-0
• Kaukinen, Leena & Collanus, Miia (toim.): Tekstejä ja kangastuksia: Puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta. (Käsityönopetuksen 125-vuotisjuhlakirja. Artefakta 17) Hamina: Akatiimi, 2006. ISBN 952-5378-10-1
• Kojonkoski-Rännäli, Seija 1998. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. Turun yliopiston sarjajulkaisuja. Sarja C. Osa 109. 1. painos 1995.
• Käsityö – mitä se on: Raportti kansallisesta tilanteesta. Helsinki: Suomen käsityöneuvosto, 1997. ISBN 952-90-8375-0
• Nikulainen, Tuula & Tavasti, Annika: Aurinkovuosi: Ympäristökäsitöiden keruu- ja työkalenteri. (Julkaisija: Varsinais-Suomen taidetoimikunta) Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 1998. ISBN 951-692-424-7

Aiheesta muualla

• Taito Group www.taito.fi
• Suomen käsityön museo
• Käsityönopettaja ja käsityötiede (Opintoluotsi)
• Opettaja, taide- ja taitoaineet (Ammattinetti)