Mats Lindgren
| Mats Lindgren | |
|---|---|
 Mats Lindgren tammikuussa 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1974 Skellefteå, Ruotsi |
| Kansalaisuus |
 Ruotsi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pituus | 188 cm |
| Paino | 91 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1993–2003 |
| Seurat |
Skellefteå HC/AIK (Ruotsi I) Färjestad BK (SEL/Allsv.) Cape Breton Oilers (AHL) Hamilton Bulldogs (AHL) Edmonton Oilers (NHL) New York Islanders (NHL) Manitoba Moose (AHL) Vancouver Canucks (AHL) |
| NHL-varaus |
15. varaus, 1993 Winnipeg Jets |
Mats Anders Lindgren (s. 1. lokakuuta 1974 Skellefteå, Ruotsi) on ruotsalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan keskushyökkääjä.[1] Hän pelasi urallaan NHL:ssä yhteensä 387 runkosarjaottelua tehopistein 54+74=128 ja keräten 146 jäähyminuuttia sekä 24 playoff-ottelua tehopistein 1+5=6 ja keräten kymmenen jäähyminuuttia. Lindgren oli alun perin Winnipeg Jetsin ensimmäisen kierroksen 15. varaus kesältä 1993, mutta hänet kaupattiin kuitenkin ennen NHL-uran alkua Edmonton Oilersiin. Lindgren pelasi myös Naganon olympiakisoissa 1998.[2]
Lindgren tunnettiin NHL:ssä pääasiassa hyvänä karvaajana ja alivoimapelaajana. Loukkaantumiset kuitenkin vaivasivat häntä paljon. Lindgrenin pelaajaura päättyi lopulta selkävammaan kauden 2003–2004 kynnyksellä. Hän ilmoitti pelaajauransa loppumisesta tammikuussa 2015.[3] Lindgren on toiminut sittemmin apuvalmentajana Elitserienissä/SHL:ssä.[2]
Pelaajaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindgren on Skellefteå AIK:n kasvatti. Hän debytoi seuran miesten joukkueessa vain 16-vuotiaana Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla maan I-divisioonassa kaudella 1990–1991, jolloin Lindgren pelasi Skellefteåssa kymmenen runkosarjaottelua. Ensimmäisellä täydellä kaudellaan 1991–1992 hän teki siellä 29 runkosarjaottelussa tehot 14+8=22 ja kolmessa nousukarsintasarjan ottelussa tehot 3+2=5. Kaudella 1992–1993 Lindgren oli Skellefteån toiseksi paras pistemies Kent Norbergin jälkeen tehoilla 20+18=38.[2]
Winnipeg Jets varasi Lindgrenin ensimmäisellä kierroksella 15. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 1993. Kaudeksi 1993–1994 hän siirtyi Elitserien-joukkue Färjestad BK:hon, jossa Lindgren teki alkukaudella 22 runkosarjaottelussa tehot 11+6=17, joilla hän oli joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Håkan Loobin jälkeen. Färjestad ajautui loppukaudeksi kuitenkin Allsvenskaniin, jossa Lindgren oli Färjestadin toiseksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 9+6=15. Nousukarsintasarjassa hän oli joukkueen paras maalintekijä viidellä osumallaan. Maaliskuussa 1994 Winnipeg Jets kauppasi Lindgrenin pelaajaoikeudet, Boris Mironovin sekä kesän 1994 ensimmäisen ja neljännen kierroksen varausvuorot Edmonton Oilersiin vaihdossa Dave Mansoniin ja kesän 1994 kuudennen kierroksen varausvuoroon.[3] Kaudella 1994–1995 Lindgren oli Elitserienissä Färjestadin paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Håkan Loobin jälkeen tehoilla 17+15=32. Hänet valittiin kauden päätteekis liigan vuoden tulokkaaksi.[2]
Kaudeksi 1995–1996 Lindgren siirtyi Edmonton Oilersin organisaatioon. Hän pelasi loukkaantumisten vuoksi kuitenkin vain 13 ottelua AHL-joukkue Cape Breton Oilersissa tehopistein 7+5=12. Myös kauden 1996–1997 Lindgren aloitti farmissa, tällä kertaa Oilersin uudessa farmijoukkueessa Hamilton Bulldogsissa, jossa hän pelasi yhdeksän ottelua tehden 13 tehopistettä. Lindgren debytoi Oilersin NHL-joukkueessa 3. marraskuuta 1996 vieraissa Chicago Blackhawksia vastaan. Hän teki ottelussa myös NHL-uransa avausmaalin ensimmäisellä laukauksellaan.[4] Lindgren vakiinnutti loppukaudeksi paikkansa NHL:ssä tehden tulokaskautensa aikana kaikkiaan 69 runkosarjaottelussa tehot 11+14=25 ja 12 playoff-ottelussa neljä syöttöpistettä. Kaudella 1997–1998 hän teki liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 13+13=26. Lindgren oli Kelly Buchbergerin kanssa Oilersin ainoa kauden kaikissa 82 runkosarja- ja 12 playoff-ottelussa pelannut pelaaja,[1] vaikka hänen myöhempi uransa jäikin hyvin rikkonaiseksi.
Kesken kauden 1998–1999, maaliskuussa 1999 Oilers kauppasi Lindgrenin ja kesän 1999 kahdeksannen kierroksen varausvuoron New York Islandersiin vaihdossa Tommy Saloon. Kausi 1999–2000 hänellä jäi loukkaantumisten vuoksi vain 43 ottelun mittaiseksi ja kausi 2000–2001 marraskuussa 2000 tulleen olkapäävamman vuoksi vain 20 ottelun mittaiseksi. Syyskuussa 2002 Lindgren siirtyi kesken harjoitusleirin try-out -sopimuksella Vancouver Canucksiin, kun hän oli juuri kuntoutunut voimaharjoittelussa tulleesta alaselän lihasrevähdyksestä.[5] Lindgren pelasi alkukauden 2002–2003 vammojen kanssa AHL-joukkue Manitoba Moosessa, kunnes hän teki marraskuussa jatkosopimuksen Canucksin kanssa.[3]
Kauden 2003–2004 kynnyksellä, lokakuussa 2003 Lindgren loukkasi selkänsä uudelleen Canucksin aamujäillä. Hänen vammansa vaati leikkaushoitoa, eikä Lindgren pelannut koko kaudella.[6] Myös hänen koko pelaajauransa päättyi tähän. Lindgren ilmoitti uransa loppumisesta 30-vuotiaana tammikuussa 2005.[3]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ruotsi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| Alle 20-v. MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Gävle 1993 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Tšekki 1994 | jääkiekko | |
| Alle 18-v. EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Norja 1992 | jääkiekko | |
Lindgren edusti Ruotsia Naganon olympiakisoissa 1998.[2] Yhteensä hän on pelannut 15 A-, seitsemän B- ja 49 juniorimaaottelua.
Lindgren pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1993 ja 1994, joista molemmat turnaukset päättyivät hopeaan. Vuoden 1994 turnauksessa hän oli Ruotsin paras maalintekijä viidellä osumallaan. Lindgren pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 1991 ja 1992, joista jälkimmäinen turnaus päättyi hopeaan.[2]
Valmentajaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lindgren aloitti valmentajauransa kasvattajaseuransa Skellefteå AIK:n apuvalmentajana Tommy Samuelssonin johtamassa valmennustiimissä Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskanissa kaudella 2005–2006. Joukkueen kausi päättyi sarjanousuun Elitserieniin. Kaksi seuraavaa kautta Lindgren jatkoi Skellefteån apuvalmentajana Per-Erik Johnssonin alaisuudessa. Joukkue ajautui kauden 2006–2007 päätteeksi Kvalserieniin, mutta onnistui voittamaan sarjan ja säilyttämään sarjapaikkansa. Kausi 2007–2008 Skellefteålla päättyi puolivälieriin. Kaudet 2008–2009 ja 2009–2010 Lindgren toimi joukkueen apuvalmentajana Hans Särkijärvelle. Molemmat kaudet päättyivät välierätappioihin.[2]
Kaudeksi 2012–2013 Lindgren nimettiin AIK IF:n Elitserien-joukkueen apuvalmentajaksi hänelle Skellefteåsta tutun Per-Erik Johnssonin valmennustiimiin. Johnson kuitenkin erotettiin joulukuussa 2012 ja AIK:ta valmensi loppukauden ajan Anders Eldebrink.[7] Joukkue jäi lopulta pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksänneksi. Kaudella 2013–2014 AIK:ta valmensi Rikard Franzén. Joukkue ajautui Kvalserieniin ja putosi lopulta Allsvenskaniin.[2]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Arvokisat | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | |||
| 1990–1991 | Skellefteå HC | Ruotsi I | 10 | 0 | 1 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | U18-EM | 6 | 2 | 0 | 2 | 0 | |||
| 1991–1992 | Skellefteå AIK | Ruotsi I | 29 | 14 | 8 | 22 | 14 | – | – | – | – | – | U18-EM | 6 | 2 | 2 | 4 | 10 | |||
| 1992–1993 | Skellefteå AIK | Ruotsi I | 32 | 20 | 18 | 38 | 18 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 1 | 2 | 3 | 8 | |||
| 1993–1994 | Färjestad BK | Elitserien | 22 | 11 | 6 | 17 | 26 | – | – | – | – | – | JMM | 7 | 5 | 4 | 9 | 8 | |||
| Färjestad BK | Allsvenskan | 18 | 9 | 6 | 15 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 1994–1995 | Färjestad BK | Elitserien | 37 | 17 | 15 | 32 | 20 | 3 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
| 1995–1996 | Cape Breton Oilers | AHL | 13 | 7 | 5 | 12 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1996–1997 | Edmonton Oilers | NHL | 69 | 11 | 14 | 25 | 12 | 12 | 0 | 4 | 4 | 0 | |||||||||
| Hamilton Bulldogs | AHL | 9 | 6 | 7 | 13 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 1997–1998 | Edmonton Oilers | NHL | 82 | 13 | 13 | 26 | 42 | 12 | 1 | 1 | 2 | 10 | OK | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||
| 1998–1999 | Edmonton Oilers | NHL | 48 | 5 | 12 | 17 | 22 | – | – | – | – | – | |||||||||
| New York Islanders | NHL | 12 | 5 | 3 | 8 | 2 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 1999–2000 | New York Islanders | NHL | 43 | 9 | 7 | 16 | 24 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2000–2001 | New York Islanders | NHL | 20 | 3 | 4 | 7 | 10 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2001–2002 | New York Islanders | NHL | 59 | 3 | 12 | 15 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2002–2003 | Vancouver Canucks | NHL | 54 | 5 | 9 | 14 | 18 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Manitoba Moose | AHL | 4 | 0 | 1 | 1 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 7 kautta | yhteensä | NHL | 387 | 54 | 74 | 128 | 146 | 24 | 1 | 5 | 6 | 10 | |||||||||
| 3 kautta | yhteensä | AHL | 26 | 13 | 13 | 26 | 18 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2 kautta | yhteensä | Elitserien | 59 | 28 | 21 | 49 | 46 | 3 | 0 | 0 | 0 | 4 | |||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mats Lindgren The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Mats Lindgren Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Mats Lindgren Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Mats Lindgren The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Mats Lindgren Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mats Lindgren Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- ↑ Edmonton Oilers at Chicago Blackhawks Box Score — November 3, 1996 Hockey-Reference.com. 3.11.1996. Sports Reference LLC. Viitattu 22.10.2017. (englanniksi)
- ↑ Mats Lindgren Canucksin harjoitusleirille mtv.fi. 27.9.2002. MTV Oy. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 22.10.2017.
- ↑ Mats Lindgren sairastuvalle kuudeksi viikoksi Jatkoaika.com. 15.12.2003. Jatkoaika r.y. Viitattu 22.10.2017.
- ↑ Karlberg, Peter: Anders Eldebrink ny huvudtränare för AIK SHL.se. 3.12.2012. SHL AB. Viitattu 22.10.2017. (ruotsiksi)