Massalia (kaupunki)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Massilia)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Massalia
Μασσαλία
Massalian kaupunginmuurien ja sataman jäänteitä nykyisen Marseillen Jardin des Vestiges -puistossa.
Massalian kaupunginmuurien ja sataman jäänteitä nykyisen Marseillen Jardin des Vestiges -puistossa.
Sijainti

Massalia
Koordinaatit 43°17′49″N, 5°21′53″E
Valtio Ranska
Paikkakunta Marseille, Bouches-du-Rhône, Provence-Alpit-Riviera
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 600 eaa.–
Kulttuuri antiikki
Alue Gallia / Gallia Narbonensis
Aiheesta muualla

Massalia Commonsissa

Massalia (m.kreik. Μασσαλία, joon.kreik. Μασσαλίη, Massaliē), roomalaisella kaudella Massilia (lat.), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Galliassa nykyisen Ranskan alueella.[1][2][3] Se on kehittynyt nykyiseksi Marseillen kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[4][5][6]

Massalia oli alun perin kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin liguurien alueelle noin vuonna 600 eaa. Kaupunki liittoutui 200-luvulla eaa. Rooman kanssa liguureja ja Karthagoa vastaan, ja kehittyi ajan kuluessa tavalliseksi roomalaiseksi kaupungiksi. Massalia oli merkittävä kauppa- ja merenkulkukaupunki, joka perusti lukuisia omia siirtokuntia Gallian etelärannikolle ja Iberiaan.[2][3]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Massalia sijaitsi Gallian etelärannikolla itään Rhodanos-joen (lat. Rhodanus, nyk. Rhône) suusta. Roomalaisella kaudella kaupunki sijaitsi Gallia Narbonensiissa. Antiikin aikainen kaupunki oli rakennettu niemelle, joka sijaitsi nimellä Lakydon tunnetun satamalahden eli nykyisen Marseillen vanhan sataman (Vieux Port) pohjoispuolella. Niemen kärki tunnetaan nykyisin nimellä Saint-Jean.[2][3][7] Julius Caesar kuvaa teoksessaan Commentarii de Bello Civili, että meri ympäröi Massaliaa lähes kolmelta suunnalta. Neljäs oli niemen juuri, jonka kautta kaupunki yhdistyi mannermaahan, mutta myös tältä sivulta kaupunkia suojasivat paitsi kaupunginmuuri myös syvä laakso. Satamalahden suun edustalla sijaitsi kolme saarta.[3][8]

Pienoismalli hellenistisen kauden Massaliasta. Marseillen historiallinen museo (Musée d'histoire de Marseille‎).

Alkuperäinen arkaaisen kauden kreikkalaissiirtokunta sijaitsi oletettavasti satamalahden pohjoisrannalla. Klassisella ja hellenistisellä kaudella se kasvoi kattamaan lähes koko niemen.[7] Niemessä oli kolme kukkulaa, nykyisiltä nimiltään lännestä itään Butte Saint-Laurent samannimisen kirkon kohdalla, Butte des Moulins niemen keskellä nykyisen Place des Moulinsin kohdalla ja Butte des Carmes. Näistä keskimmäisen eli Butte des Moulinsin oletetaan korkeutensa ja keskeisen sijaintinsa vuoksi toimineen kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena. Neljäs kukkula eli nykyinen Butte St-Charles jäi kaupunginmuurien ulkopuolelle.[7]

Ennallistus Massalian muureista ja portista. Marseillen historiallinen museo.

Massalian kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Massaliotis (Μασσαλιώτις). Sen alueen kooksi arkaaisella ja klassissella kaudella on arvioitu noin 70 neliökilometriä. Hellenistisellä ja roomalaisella kaudella kaupunki sai lisää alueita.[1] Kaupungin alueen sanotaan olleen maaperältään köyhää mutta tuottaneen hyvää viiniä ja oliiviöljyä, kun taas merestä saatiin kalaa.[1][3] Seudun alkuperäiset asukkaat olivat liguureja tai mahdollisesti sekoitus liguureja ja kelttejä.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Massalian perustivat Joonian Fokaiasta tulleet kreikkalaiset siirtokuntalaiset arkaaisella kaudella noin vuonna 600 eaa.[2] Fokaialaiset olivat aikansa merkittävintä merenkulkukansaa, ja olivat ensimmäisiä kreikkalaisia, jotka asuttivat Adrianmeren ja Tyrrhenanmeren alueita sekä Iberiaa.[3][9] Herodotos ei kuitenkaan sano mitään siitä, että he olisivat käyneet kelttien alueilla Galliassa.[3] Kertomus Massalian perustamisesta on säilynyt Aristoteleen nimiin laitettuna katkelmana.[3][10] Kertomuksen mukaan fokaialainen Euksenos oli paikallisen liguurien kuninkaan Nannuksen (kreikkalaisittain Nannoksen) ystävä. Tämä oli naittamassa tytärtään, jonka nimi oli Petta, ja kutsui maassaan olleen Euksenoksen juhliin. Avioliitto järjestettiin niin, että neito saapui juhliin ja antoi maljan sille kosijalle, jonka katsoi mieluisimmaksi, ja tästä tulisi hänen aviomiehensä. Hän antoi maljan Euksenokselle, ja Nannus myöntyi avioliittoon ja katsoi sen olevan jumalten tahdon mukaista. Euksenos antoi vaimolleen uuden nimen Aristoksena. Kerrotaan, että vielä Aristoteleen aikana kaupungissa oli suku nimeltä Protiadai, sillä Euksenoksen ja Aristoksenan pojan nimi oli Protis.[3]

Massalian perustamiseen liittyen tunnetaan myös lukuisia muita kertomuksia. Gallialaista tai liguarialaista alkuperää olleen Pompeius Troguksen teoksesta lyhennelmän kirjoittanut Junianus Justinus kertoo tarinan hieman eri tavalla. Hän ajoitti fokaialaisten tulon Galliaan Rooman kuningas Tarquinius Priscuksen aikaan. Fokaialaiset saapuivat ensin Tiberille, ja tekivät sopimuksen kuninkaan kanssa. Tämän jälkeen he jatkoivat matkaansa Gallian rannikolle ja Rhodanos-joen suulle. He mieltyivät alueeseen, ja Fokaiaan palattuaan saivat monet mukaansa lähtemään asuttamaan Galliaa. Tässä versiossa siirtokuntalaisten johtajiksi mainitaan Simos ja Protis. He esittelivät itsensä Nannukselle, Segobrigii-heimon kuninkaalle, joiden alueelle he halusivat perustaa kaupungin. Nannus oli kuitenkin juuri järjestämässä tyttärensä Cyptiksen (tai Gyptiksen) häitä, ja vieraat kutsuttiin hääjuhlaan vieraanvaraisuuden osoituksena. Neito valitsi Protiksen puolisokseen.[2][3][11] Plutarkhos mainitsee Massalian perustajaksi pelkästään Protiksen.[1][12]

Efesoksen Artemiin patsaan torso Massaliasta.

Strabon tunsi kertomuksen, jonka mukaan oraakkeli olisi kehottanut fokaialaisia ennen Galliaan purjehtimista pyytämään neuvos Efesoksen Artemiilta. Näin me menivät Efesokseen kysymään jumalattarelta, kuinka heidän tulisi toteuttaa oraakkelin käsky. Jumalatar ilmestyi unessa Aristarkhelle, eräälle Efesoksen ylhäisönaisista, ja kehotti tätä liittymään mukaan matkalle ja ottamaan mukaan Artemiin patsaan temppelistä. Niin Aristarkhe lähti Galliaan, ja siirtokuntalaiset rakensivat uuteen kaupunkiinsa Artemiin temppelin, ja tekivät Aristarkhesta sen papittaren. Massalialaiset perustivat myös omiin siirtokuntiinsa samanlaisen Artemiin kultin, ja pystyttivät niihin samanlaisen puisen patsaan. Näin kaupunki sai asukkaansa Fokaiasta mutta kulttinsa Efesoksesta.[3]

Kaupungin perustamisen perinteinen ajoitus on peräisin siitä, että antiikin lähteet ajoittavat sen 120 vuotta ennen vuoden 480 eaa. Salamiin taistelua, eli 600 eaa.[1][3] Myös arkeologia vahvistaa perustamisajaksi noin vuoden 600–580 eaa.[1][7] Livius kertoo, että fokaialaiset olisivat tulleet Massalian paikalle samoihin aikoihin kuin Bellovesus ja hänen kelttinsä olivat matkalla valloittamaan Italiaa. Tämä ajoittuu suunnilleen samoihin aikoihin, mutta muuten hänen kertomustaan ei ole pidetty uskottavana.[3][13]

Myöhempi arkaainen ja klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Massalialaisten kerrotaan joutuneen usein liguurien hyökkäysten kohteeksi. He kuitenkin voittivat nämä, valloittivat lisää alueita ja perustivat niille uusia kaupunkeja.[3] Justinus kertoo eräästä liguurien hyökkäysyrityksestä seuraavasti. Nannuksen kuoltua häntä seurasi liguurien kuninkaana Comanus. Joku liguureista sai hänet omaksumaan ajatuksen, jonka mukaan massalialaiset ennen pitkää tuottaisivat tuhon kaikille ympäröiville kansoille, ja siksi uusi kaupunki piti tuhota heti alkuunsa. Kuningas käytti hyväkseen Massaliassa vietettyjä Anthesteria-juhlia, joista Justinus käyttää roomalaista nimeä Floralia, ja lähetti kaupunkiin miehiä, jotka pääsivät nauttimaan massalialaisten vieraanvaraisuudesta. Lisää miehiä hän lähetti piiloutuneina kärryihin tavaroiden sekaan. Sitten hän odotti joukkoineen läheisillä vuorilla sitä, että kaupunkiin päässeet avaisivat sen portit yöllä, kun massalialaiset nukkuisivat viinistä juopuneena. Juonen pilasi kuitenkin kuninkaan sukulaisiin kuulunut nainen, joka oli rakastunut kreikkalaiseen. Hän kertoi miehelle petoksesta ja kehotti tätä pelastamaan itsensä. Mies kertoi asiasta kaupungin hallintovirkamiehille. Kaupungissa olleet ligurialaiset surmattiin, samoin kuin ulkopuolella odottaneet joukot. Tämän jälkeen massalialaisten kerrotaan juhlien aikaan sulkeneen porttinsa ja olleen muutoinkin valppaana.[3]

Massalia kasvoi kaupankäynnin ansiosta nopeasti kukoistavaksi, ja alkoi jo varhain perustaa omia siirtokuntiaan. Massalian perustamiksi tai myöhemmin uudelleen asuttamiksi mainitaan usein monet Iberian kreikkalaiskaupungeista, kuten Emporion ja Rhode. Joskus niiden perustajaksi mainitaan kuitenkin myös Massalian emäkaupunki Fokaia.[1][2] Ajan kuluessa massalialaisilla oli suuri vaikutus myös kreikkalaisen sivistyksen leviämisessä kaupungin ympäristöön gallien keskuuteen. He oppivat kreikkalaisilta viljelemään viiniä ja oliiveja, säätämään lakeja sekä rakentamaan muurit kaupunkiensa ympärille.[3][11]

Kun Kyyros valtasi Joonian vuonna 546 eaa., osa Fokaian asukkaista jätti kaupunkinsa ja siirtyi Korsikan Alalieen, jonka fokaialaiset olivat perustaneet parikymmentä vuotta aiemmin.[3] Herodotos, joka kertoo fokaialaisten seikkailuista pitkälti, ei sano mitään siitä, että heitä olisi muuttanut myös Massaliaan tässä vaiheessa.[3][14] Strabon sen sijaan sanoo, että kotimaastaan paenneita fokaialaisia muutti sekä Alalieen että Massaliaan, ja heidän johtajanaan toimi Kreontiades. Kun heidät ajettiin pois mainituista kaupungeista, he siirtyivät Italiaan ja perustivat sinne Elean kaupungin.[3][15]

Antiikin aikana vaikuttaa todella olleen yleinen käsitys, että osa Fokaiasta persialaisia paenneista olisi asettunut Massaliaan ikään kuin toisena siirtokuntalaisten joukkona,[1][3] ja tästä seurasi myös sekaannusta sen suhteen, mitkä asiat olivat tapahtuneet jo kaupunkia alun perin perustettaessa ja mitkä vasta tässä toisessa vaiheessa. Varsinainen todistusaineisto toista siirtokuntavaihetta koskien on kuitenkin vähäistä. Thukydides sanoo, että fokaialaiset olisivat Massalian perustaessaan voittaneet karthagolaiset meritaistelussa, mikä voi periaatteessa viitata kumpaan tahansa vaiheeseen.[3][16] Pausanias sanoo massalialaisten olleen Fokaian siirtokuntalaisia ja osaksi niitä, jotka pakenivat persialaisia; ja että he saivat maansa haltuunsa voitettuaan karthagolaiset. Voittonsa jälkeen he omistivat Delfoihin Apollonin pronssipatsaan.[3][17]

Justinus sotkee asiaa vielä enemmän kertoessaan massalialaisten sodista galleja ja liguureja vastaan sekä heidän karthagolaisia vastaan saamistaan voitoista. Hän nimittäin sanoo massalialaisten olleen liitossa Rooman kanssa jo heti Massalian perustamisesta lähtien ellei jo ennen sitä. Hän kertoo massalialaisten myös antaneen kultaa ja hopeaa maksaakseen lunnaat gallien vallattua Rooman, mistä kiitoksena Massalia olisi saanut Roomalta verovapauden ja muita etuoikeuksia, mikä on selvä virhe vielä tähän aikaan sijoitettuna; todellisuudessa Massalian ja Rooman suhde kuuluu selvästi myöhempään aikaan.[3]

Massalian lyömä raha, n. 470/460–390/386 eaa. Kuvituksessa miehen pää sekä nelipuolainen pyörä.

Massalia löi omaa hopearahaa noin vuodesta 525/520 eaa. lähtien.[1] Kaupungin merkittävyydestä jo arkaaisella kaudella kertoo, että se pystytti 500-luvun eaa. lopulla Delfoihin oman aarrekammion, Massalialaisten aarrekammion.[1]

Massalian vaiheista klassisella kaudella tiedetään antiikin lähteistä vähemmän. Viimeistään 400-luvulla eaa. kaupunki alkoi perustaa Gallian etelärannikolle linnoitettuja siirtokuntia suojellakseen rannikkoa sisämaan barbaareilta. Näitä siirtokuntia olivat Agathe 400-luvun eaa. lopulla, Olbia 300-luvun eaa. alussa, Tauroeis saman vuosisadan lopulla ja Nikaia 200- tai 100-luvulla eaa. Ne luetaan Massalian alaisiksi linnoituksiksi, joskin osa niistä on saattanut olla sen alaisia poliksia.[1]

Massalian valtiomuoto oli oligarkinen, joskin jossakin vaiheessa se muutettiin lähemmäksi politeiaa[1][18] (katso alla: Yhteiskunta, politiikka ja väestö). Kaupungin valtiomuodon kuvaus oli osana Aristoteleen koulukunnan kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodot.[3]

Massalian lyömä hopeinen tetroboli, n. 200–150 eaa. Kuvituksessa seppelöity Artemiin pää sekä leijona ja teksti MAΣΣA[ΛIΗTΩN], Massa[liētōn] (”massalialaisten (polis)”) sekä Ξ-kirjain.

Hellenistinen ja roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hellenistisellä kaudella Massalia tuki Roomaa Karthagoa vastaan ja sai lisää alueita Rooman avustuksella.[2] Rooman ja Massalian välinen ystävyys sai alkunsa vuosien 217–202 eaa. toisesta puunilaissodasta, jossa massalialaiset auttoivat roomalaisia.[3][19] Vuonna 208 eaa. massalialaiset lähettivät Roomaan tiedon, että Hasdrubal oli tullut Galliaan.[3][20]

Massalian hellenistisen kauden huippuaikaa vaikuttavat arkeologian perusteella olleen noin vuodet 175–140 eaa.[7] Se ei kuitenkaan ollut koskaan täysin turvassa liguureilta, jotka tekivät hyökkäyksiä kaupunkiin jopa mereltä.[3][21] Lopulta massalialaisten oli pakko pyytää apua Roomasta vuonna 154 eaa. Oxybii- ja Deceates-heimoja vastaan. Quintus Opimius kukisti nämä. Toisen kerran massalialaiset pyysivät apua Roomasta Salyes-heimoa vastaan vuonna 125 eaa. Tuolloin heitä auttoivat Fulvius Flaccuksen joukot. Vähitellen roomalaiset saivat koko Gallia transalpinan eteläosan valtaansa.[3][22]

Karthagon kukistuminen vuosien 149–146 eaa. kolmannen puunilaissodan lopussa ja Massalian liitto Rooman kanssa todennäköisesti kasvattivat Massalian taloudellista kukoistusta. Massaliasta ei kuitenkaan koskaan tullut samanlaista suurtekijää kuin Karthago, mistä kertoo sekin, että massalialaisten täytyi pyytää Rooman apua pieniä liguuriheimoja vastaan.[3]

Massaliasta löydetty mosaiikki, 200-luku jaa.

Roomalaisten voitettua liguurit massalialaiset saivat näiden alueita itselleen. Sen jälkeen kun Gaius Marius oli voittanut teutonit Aquae Sextiaen lähellä vuonna 102 eaa., hän antoi massalialaisille Rhodanoksen itäiseen suuhaaraan rakennuttamansa kanavan, ja he saivat periä tullia sitä käyttäneiltä laivoilta. Massalialaiset olivat Rooman uskollisia liittolaisia koko sen Gallian sotien ajan ja osallistuivat joukkojen huoltoon.[3][23] Pompeius antoi massalialaisille maat, jotka olivat kuuluneet Volcae Arecomici ja Helvii -heimoille. Julius Caesar antoi heille lisää alueita.[3]

Kun Caesar marssi Italiasta Hispaniaan Pompeiuksen legaattia vastaan vuonna 49 eaa., Massalia sulki porttinsa häneltä. Tekosyynä oli se, että kaupunki halusi olla puolueeton. Massalialaiset osoittivat kuitenkin tukevansa todellisuudessa Pompeiusta päästämällä Lucius Domitiuksen joukkoineen kaupunkiin.[3][24] Pompeiuksen kehotuksesta kaupungin asukkaat olivat myös tehneet paljon valmisteluja puolustautumista varten. Caesar jätti kolme legioonaa legaattinsa Gaius Treboniuksen johdolla piirittämään Massaliaa, ja antoi Decimus Brutuksen johtoon 12 laivaa, jotka oli rakennuttanut Arelatessa. Caesarin ollessa Hispanissa massalialaiset taistelivat omine laivoineen Brutusta vastaan. He menettivät taistelussa yhdeksän laivaa, mutta jatkoivat silti taistelua. Tämä johti useita kuukausia kestäneeseen Massalian piiritykseen.[3][25]

Massalia kärsi piirityksessä suuria tuhoja.[7] Kun kaupunki lopulta antautui Caesarille, sen asukkaat luovuttivat hänelle aseensa ja sotakoneensa, laivansa ja kaikki kaupungin kassan varat. Massalia esiintyy Caesarin Roomassa viettämässä triumfissa, ja Cicero luonnehti kaupunkia sanoen, ettei Rooma ilman sitä olisi koskaan voittanut Alppien tuonpuoleisia kansoja.[26] Kaikesta huolimatta Massalia eli roomalaisittain Massilia säilytti vapautensa itsehallinnollisena (αὐτονομία, autonomia); roomalaisten käyttämällä ilmaisulla se oli vapaakaupunki, civitas libera, toisin sanoen se eivätkä sen hallussa olleet alueet olleet Rooman provinssihallinnon alaisia. Plinius vanhempi sanoo Massalian olleen civitas foederata eli liittolaiskaupunki.[3][27]

Kartta Massalian piirityksestä vuonna 49 eaa.

Massalian antiikin aikaisista vaiheista Caesarin ajan jälkeen tiedetään aikakauden lähteiden perusteella paljon vähemmän.[3] Kaupunkia rakennettiin uudelleen ja se alkoi kasvaa hitaasti uudelleen varhaisella keisarikaudella.[7] Se säilyi kaupan ja kulttuurin keskuksena. Roomalaisen Narbon kaupungin perustamisen on kuitenkin täytynyt olla isku massalialaisten kaupankäynnille. Strabon mainitsee Narbon omana aikanaan lähiseudun merkittävimpänä kauppakaupunkina.[3][28]

Kristinusko tuli Massaliaan suhteellisen varhain. Kaupunki säilytti kreikkalaisen luonteensa ja kreikan kielen aina 400-luvulle jaa. saakka.[2] Nykyisen kaupungin nimi Marseille perustuu kaupungin latinankielisen nimen Massilia myöhäis-/kansanlatinalaiseen muotoon Marsilia.[3]

Yhteiskunta, politiikka ja väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaisaikainen piirtokirjoitus Massaliasta, n. 75–99 jaa.[29]

Massalian väkiluvun arvellaan olleen suurimmillaan korkeintaan 20 000 henkeä.[1] Väestö oli jaettu fyleihin eli heimoihin.[3] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Massaliōtēs (Μασσαλιώτης) eli joonialaisittain Massaliētēs (Μασσαλιήτης) sekä Massalieus (Μασσαλιεύς) ja feminiinissä Massaliōtis (Μασσαλιῶτις). Myöhemmin latinaksi etnonyymi oli Massiliensis.[1][3]

Massalian valtiomuoto oli aristokraattinen, ja Strabon sanoo sillä olleen hyvät poliittiset instituutiot. Kaupungissa oli 600-miehinen neuvosto (būlē), jonka nimi oli timukhoi (τιμοῦχοι) ja jonka virat olivat elinikäiset. Neuvostolla oli 15-miehinen komitea, jonka käsissä oli jokapäiväinen hallinto. Näistä kolme toimivat puheenjohtajina, ja he olivat vallankäytössä ylimpinä. Yksi näistä oli ylin puheenjohtaja ja mahdollisesti eponyymi virkamies. Tämän jälkeen Strabonin tekstikohta käy epäselväksi; hän sanoo, että joko neuvoston tai 15-miehisen komitean jäsenellä tuli olla lapsia, ja tämän tuli voida osoittaa olevansa kansalainen aina kolmen sukupolven takaa. Lait olivat samanlaisia kuin Jooniassa ja laitettiin esille julkisesti.[1][2][3][30] 600-miehinen neuvosto vaikuttaa säilyneen olemassa pitkään, sillä vielä Lukianos mainitsee sen.[3][31]

Aristoteleen mukaan Massalia olisi ollut joskus oligarkia, ja valtiomuoto olisi sitten muuttunut demokraattisemmaksi.[32] Tästä voidaan ehkä päätellä, että kaupunki olisi muuttunut ajan kuluessa timokratiaksi, toisin sanoen valta olisi jakautunut omaisuuden perusteella.[3] Cicero sanoo vallan olleen niiden käsissä, jotka olivat ”valittuja ja ensimmäisiä” (selecti et principes); toisaalla hän kutsuu heitä optimaateiksi (optimates). Vaikka hallinto oli jossakin määrin tasa-arvoista, suuri osa kansasta (populus) oli kuitenkin alisteisessa asemassa.[33] Vaikka kansalla oli vain vähän valtaa, poliittisten päätösten tekijöiksi ilmoitettiin kuitenkin būlē ja dēmos (”neuvosto ja kansa/kansankokous”), samoin kuin Roomassa Senatus populusque Romanus.[3]

Roomalaisaikainen sarkofagi. Marseillen historiallinen museo.

Joskus koko Massalian valtiomuotoa on yritetty rekonstruoida säilyneistä katkelmista, mutta tämä ei ole mahdollista. Kaupungin laeista on kuitenkin säilynyt muun muassa seuraavanlaisia yksityiskohtia. Hallinto piti varastossa myrkkyä. Mikäli joku halusi kuolla, hän saattoi vedota kuudensadan neuvostoon, ja jos hän perusteli asiansa hyvin, hän sai ottaa myrkkyä. Näin kenenkään ei sallittu kuolla ilman hyvää syytä, mutta hyvällä syyllä sallittiin nopea kuolema. Kaupungin portilla oli aina valmiina kaksi arkkua, toinen vapaalle ja toinen orjalle. Hautajaiset suoritettiin nopeasti ja halvalla, ja sureminen päättyi hautajaispäivään. Kukaan muukalainen ei saanut tulla kaupunkiin aseistettuna; aseet otettiin pois ja palautettiin lähtiessä. Tämä liittyi selvästi kaupunkilaisten tuntemaan turvattomuudentunteeseen barbaarien keskellä elettäessä.[3][34]

Antiikin kirjailijat kehuvat usein massalialaisten tapojen maltillisuutta, säädyllisyyttä ja yksinkertaisuutta, ainakin ennen näiden tuloa Rooman vallan alaisiksi. Turmelevat näytännöt oli kielletty eikä uskonnollisia huijareita suvaittu. Naiset eivät juoneet viiniä. Myötäjäisten määrä oli rajattu, ja vaimo tuli ottaa ennemmin hänen omien ominaisuuksiensa kuin rahan vuoksi. Liguurien kerrotaan työskennelleen päiväpalkkaa vastaan massalialaisille. Massaliassa oli normaaliin tapaan myös orjia, joita saatiin gallien keskuudesta. Gallien kerrotaan myyneen orjiksi lapsiaan, mutta tämän paikkansapitävyydestä ei ole varmuutta.[3]

Talous ja siirtokunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaisen kauppalaivan keula 100–200-luvulta jaa. Marseillen historiallinen museo.

Kun massalialaiset perustivat omia siirtokuntiaan Gallian etelärannikolle ja Iberiaan saakka, paikat oli valittu kaupankäynnin kannalta edullisesti. Massalian oma alue oli melko merkityksetön ja maaperä suhteellisen huonoa, mikä ohjasi kaupungin suuntautumaan merelle ja kauppakaupungiksi. Antiikin aikana massalialaiset tunnettiin erinomaisista laivoistaan ja muusta insinööritaidosta. Massalialaiset kävivät laajaa kauppaa Välimeren alueella, ja veivät muualle Gallian tuotteita, joista saattoivat maksaa galleille tuomillaan tuontitavaroilla tai omalla viinillään, oliiviöljyllään tai muilla tavaroilla. Se seikka, että helvetialaiset käyttivät Caesarin aikana kreikkalaisia kirjaimia, todistaa kreikkalaisten ja gallien tiiviistä suhteista.[3]

Massalia löi omaa hopea- ja pronssirahaa, jonka kuvituksessa esiintyvät Artemis ja Apollon.[2] Kaupunki ilmeisesti löi rahaa myös gallien käyttöön, sillä näiden tiedetään käyttäneen jo kauan ennen ajanlaskun alkua rahaa, joissa oli kreikkalaiset kirjaimet. Massalian lyömiä kultarahoja ei tunneta, mutta jotkut muista metalleista tehdyt rahat on päällystetty kullalla tai hopealla. Tällöin ovat selvästi kyseessä väärät rahat, mutta niistä voi päätellä, että vastaavia oikeita rahoja oli olemassa.[3]

Roomalaisaikaisia amforoita, ensimmäinen vuosisata – 200-luku jaa. Marseillen historiallinen museo.

Jotkut Massalian siirtokunnista perustettiin jo hyvin varhain, ja osan niistä saattoi perustaa jo emäkaupunki Fokaia. Varhaisimpia siirtokuntia oli Tauroeis eli Tauroention. Muut siirtokunnat Massalian itäpuolisella rannikolla olivat Olbia, Athenopolis, Antipolis ja Nikaia. Massalialaiset olivat asuttaneet myös Stoikhades-saaret (nyk. Rioun saaret). Massaliasta länteen sijaitsivat Agathe ja Iberian siirtokunnat Rhode ja Emporion. Rhode oli joko rhodoslainen tai massalialainen siirtokunta, mutta myöhemmin joka tapauksessa Massalian alaisuudessa. Emporion oli joko massalialainen tai fokaialainen siirtokunta.[3] Strabon puhui vielä kaukaisemmistakin massalialaissiirtokunnista Iberian rannikolla Sucro-joen ja Carthago Novan välillä. Niistä tärkein oli Hemeroskopeion.[3] Kaukaisimmaksi massalialaiseksi tai fokaialaiseksi kaupungiksi Iberiassa antiikin lähteet mainitsevat Mainaken, joka oli kuitenkin ennemmin foinikialainen kaupunki.[3][35]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kybelen pyhäkön löytöjä Rue Négrel -kadulta.

Roomalaisella kaudella Massalia oli yksi roomalaisten vapaa-ajanviettopaikoista. Joskus myös maanpakoon karkotetut valitsivat sen asuinpaikakseen.[3][36] Rooman vallattua koko Gallian Massalian ei tarvinnut enää suojella itseään paikallisia heimoja vastaan. Ihmiset, joilla oli varallisuutta ja vapaa-aikaa, omistivat aikansa retoriikalle ja filosofialle, ja Massaliasta tuli yksi Gallian merkittävimmistä koulukaupungeista. Myös gallit opiskelivat siellä kreikkaa, ja kutsuivat retoriikan ja filosofian opettajia koteihinsa. Myös jotkut roomalaiset valitsivat Massalian opiskelupaikakseen Ateenan sijasta. Tacitus mainitsee, että tarvittaessa Massaliassa ”maanpako voitiin verhota opiskeluun”.[3][37] Olosuhteiden vuoksi kaupungissa käytettiin sekä kreikkaa, latinaa että galliaa, ja opinnoissa kahta ensiksi mainittua.[3] Massaliassa kehitettiin myös lääketiedettä, jonka tunnetuimmat massalialaiset edustajat olivat Roomassa keisari Neron aikana toimineet Krinas ja Kharmis.[3]

Massaliassa harrastettiin kirjallisuutta, vaikka kaupunki ei ilmeisesti tuottanutkaan runoilijoita tai historioitsijoita. Eräs Homeroksen nimiin laitettujen eeposten tekstilaitos (διόρθωσις, diorthōsis), joka tunnettiin massalialaisena laitoksena, oli käytössä Aleksandriassa Homeroksen tekstimuotoa vakiinnutettaessa. Sen laatijaa ei tunneta, mutta nimestä päätellen se oli massalialaista alkuperää. Pytheaan nimi liittyy oleellisesti Massalian merenkulkumaineeseen, mutta jo antiikin ajoista lähtien on ollut kiistanalaista, missä hän kävi matkoillaan ja missä määrin hänen kuvauksensa ovat todenmukaisia.[3][38] Mitä ilmeisimmin Pytheas kävi kuitenkin ainakin Atlantin valtamerellä ja näki Britannian ja suuren osan Euroopan länsirannikosta. Toinen massalialainen matkoistaan kirjoittanut tutkimusmatkailija oli Euthymenes.[3]

Massalian tärkeimmät kultit oli omistettu Efesoksen Artemiille, Athenelle, Apollon Delfiniokselle (jonka kultti oli kaikille joonialaisille yhteinen), Kybelelle ja Leukothealle. Athenea on arveltu kaupungin suojelijaksi. Kaupungin juhliin kuuluivat ainakin Anthesteria ja Thargelia.[1][2][3]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joonialainen kapiteeli, 1. vuosisata eaa.
Löytöjä roomalaisaikaisesta satamasta. Musée des Docks Romains.

Akropolis ja agora

Strabonin mukaan Massalian akropoliilla sijaitsivat Efeseion eli Efesoksen Artemiin temppeli sekä Apollon Delfinioksen temppeli.[2][7][39] Kaupungin agoran oletetaan sijainneen nykyisen Place de Lenche -aukion paikkeilla.[7]

Asemakaava ja kaupunginmuurit

Massaliassa on mitä ilmeisimmin ollut suunniteltu ruutuasemakaava, niin sanottu Hippadamoksen asemakaava, jossa kadut ovat kohdanneet toisensa suorassa kulmassa, korttelit ovat olleet määräkokoisia ja tietyt alueet on varattu tietynlaisille toiminnoille, kuten pyhäköille ja käsityöläisille. Asemakaavassa on havaittavissa suunnitelmallisuutta jo kaupungin perustamisen ajalla. Ruutuasemakaava on peräisin viimeistään noin vuosilta 540–520 eaa., jolloin asemakaava uusittiin.[7]

Kaupunki on ollut ympäröity muurein.[1] Kaupunginmuuri kulki ainakin 200-luvulla eaa. niemen poikki alkaen etelästä satamalahden pohjukasta ja päättyen luoteeseen nykyiselle La Jolietten lahdelle. Muurit uusittiin noin vuosina 180–150 eaa., jolloin ne tehtiin Cap Couronnen vaaleanpunasävyisestä kivestä.[2][7] Muurit purettiin ainakin osaksi Caesarin vallattua kaupungin vuonna 49 eaa., ja ne uusittiin jälleen keisari Neron aikana.[7] Muurin jäänteitä on löydetty useista kohdista.[2]

Jardin des Vestiges

Nykyisen kaupungin tärkein arkeologinen alue on arkeologinen puisto nimeltä Jardin des Vestiges, joka sijaitsee Centre Boursen vieressä (43°17′52″N, 5°22′29″E). Siellä on esillä vuonna 1969 kaivettuja sataman jäänteitä antiikin aikaisen kaupungin kaakkoiskulmasta. Rannan tukimuureista näkee antiikin aikaisen vesirajan sijainnin. Alueella on myös suuri makeanveden allas laivojen vesihuoltoa varten. Se sai vetensä läheisestä lähteestä. Satamaan liittyvät rakennelmat ajoittuvat ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. 100-luvulle jaa.[2] Varhaisimmat löydöt alueelta ovat noin ajalta 520–480 eaa.[7]

Alueella on myös kaupunginmuuria ja sen portti, jonka kummallakin puolella on ollut neliskulmainen torni. Toisesta tornista on säilynyt sen perustukset ja toisesta lähinnä fasadia. Muurin jäänteet ajoittuvat 200- tai 100-luvulle eaa., ja ne on tehty edellä mainitusta vaaleanpunaisesta kivestä. Portin kautta kulkenut itä-länsisuuntainen tie, joka tuli kaupunkiin idästä Italiasta päin, jatkui kaupunginmuurien sisäpuolella decumanus maximus -katuna. Nykyisinkin sen reittiä noudattaa Grand Rue -katu.[2][40]

Muut löydökset

Arkaaisen kauden asutuksesta on löydetty jäänteitä useista paikoista. Lisäksi on löydetty attikalaisen, korinttilaisen ja muun tuontikeramiikan sirpaleita. Varhaisimmat ajoittuvat heti kaupungin perustamisen ajoille.[2] Kaupungin kreikkalainen teatteri sijaitsi Butte St-Laurentin kukkulan itäpuolella.[7] Satamalahden pohjoisrannalta on löydetty roomalaisaikaisen telakan jäänteet, jotka ovat nykyisin osa roomalaisen telakan museota Musée des Docks Romains.[2]

Löytöihin lukeutuu myös Kybelen pyhäkkö nykyisellä Rue Négrel -kadulla, josta on löydetty nelisenkymmentä stele-naiskosta istuvaa Kybele-jumalatarta esittävine patsaineen.[2] Kaupungin hautausmaat sijaitsivat sen muurien ulkopuolella. Niitä on löydetty satamalahden eteläpuolelta, kaupungin itäpuolelta sekä kaupungista pohjoiseen päin johtaneen tien varrelta. Satamalahden eteläpuolelta nykyisestä Abbaye de Saint Victorista on löydetty joitakin antiikin aikaisten rakennusten jäänteitä, nekropolis, sarkofageja sekä varhaisen kristillisen kauden kirkkojen jäänteitä.[2][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”3. Massalia”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”MASSALIA or Massilia (Marseille) Bouches-du-Rhône, France”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw ax ay az ba bb bc bd be bf Smith, William: ”Massilia”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Massalia/Massilia Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  5. ↑ Massilia (France) 335 Marseille - Μασσαλία ToposText. Viitattu 1.11.2021.
  6. ↑ ”15 E3 Massalia/Massilia”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Anderson, James C.: Roman Architecture in Provence, s. 22–25. Cambridge University Press, 2013. ISBN 9780521825207 Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Julius Caesar: Commentarii de Bello Civili 2.1.
  9. ↑ Herodotos: Historiateos 1.163.
  10. ↑ Athenaios: Deipnosofistai 13.576; katkelma peräisin Massalian valtiomuodon historiasta, joka oli osa Aristoteleen koulukunnan teosta 158 kaupungin valtiomuodot.
  11. ↑ a b Justinus, 43.3–4.
  12. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Solon 100.2.
  13. ↑ Titus Livius: Rooman synty 5.34.
  14. ↑ Herodotos: Historiateos 1.163–167.
  15. ↑ Strabon: Geografika VI s. 252.
  16. ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 1.13.
  17. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 10.8.6.
  18. ↑ Aristoteles: Politiikka 1305b1–4, 1305b10, 1320b18, 1321a29–31.
  19. ↑ Titus Livius: Rooman synty 21.20, 25–26; Polybios: Historiai 3.95.
  20. ↑ Titus Livius: Rooman synty 27.36.
  21. ↑ Titus Livius: Rooman synty 40.18.
  22. ↑ Smith, William: ”Gallia Transalpina”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  23. ↑ Cicero: Fonteiukselle 1.
  24. ↑ Julius Caesar: Commentarii de Bello Civili 1.34–36.
  25. ↑ Julius Caesar: Commentarii de Bello Civili 1.56–59, 2.1–22; Dion Kassios: Historiae Romanae 41.25.
  26. ↑ Cicero: Filippiläispuhe 8.6, Velvollisuuksista (De officiis) 2.8.
  27. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.4.
  28. ↑ Strabon: Geografika IV s. 186.
  29. ↑ CIL XII 408 Trismegistos. Viitattu 1.11.2021.
  30. ↑ Strabon: Geografika IV s. 179.
  31. ↑ Lukianos: Toksaris eli Ystävyys 100.24.
  32. ↑ Aristoteles: Politiikka 5.6, 1305b1–12.
  33. ↑ Cicero: Valtiosta (De republica) 1.27.
  34. ↑ Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 2.6.
  35. ↑ Aubet, Maria Eugenia: ”Mainake: the Legend and the New Archaeological Evidence”. Teoksessa Osborne, Robin & Cunliffe, Barry (ed.): Mediterranean Urbanization 800–600 BC, s. 187–202. (Proceedings of the British Academy 126) The British Academy / Oxford University Press, 2005. Teoksen verkkoversio.
  36. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.43, 13.47.
  37. ↑ Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.44.
  38. ↑ Strabon: Geografika II s. 104.
  39. ↑ Strabon: Geografika 4.1.2–4.
  40. ↑ The Jardin des Vestiges Marseille Tourisme. Viitattu 1.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Massalia_(kaupunki)&oldid=22795577”