Marlborough-laulu

John Churchill, Marlboroughin herttua

Marlborough-laulu (ranskankielisten alkusanojen mukaan Malbrough s'en va-t-en guerre) on laajalti tunnettu laulu, alkujaan ranskalainen sotilaslaulu joka on saanut aiheensa englantilaisesta kenraalista, Marlboroughin herttua John Churchillistä (1650–1722). Suomessa se tunnetaan kansan­omaisesti nimellä "Herra Melperin sotaanlähtö", alkusanojensa mukaan nimellä "Melperi meni sotaan" tai lyhyemmin nimellä Melperi.

Laulun alkuperä

Nykyisessä muodossaan laulun ranskan­kieliset sanat ovat peräisin 1700-luvulta. Niiden on kuitenkin todettu pohjautuvan jo 1500-luvulla kirjoitettuun lauluun, jonka aiheena oli Oranjen herttua René Châlonilaisen kuolema taistelussa vuonna 1544. Toisten tietojen mukaan kyseessä olisi alkujaan 1560-luvulla kirjoitettu hugenottilaulu.

Marlboroughin nimeen laulu yhdistettiin vuonna Espanjan perimys­sodan aikana vuonna 1709, Malplaquet'n taistelun jälkeen. Tällöin ranskalaisten sotilaiden keskuuteen levisi huhu, jonka mukaan vihollisen pelätyin sotapäällikkö, englantilainen kenraali John Churchill, Marlboroughin herttua olisi kuollut taistelussa. Tästä muuan ranskalainen sotilas sai aiheen kirjoittaa hänestä pilkka­runon. Nimi Marlborough vääntyi tällöin ranskan kielessä muotoon Marlbrough, Malbrough tai jopa Malbrouck. Tieto herttuan kuolemasta oli kuitenkin väärä, mutta toisaalta hän ei lupauksestaan huolimatta, johon laulun sanoissakin viitataan, myöskään ollut onnistunut voittamaan sotaa ja palaamaan kotimaahansa voittajana vielä pääsiäiseen eikä edes kolminaisuuden­päivään mennessä (kahdeksan viikkoa pääsiäisen jälkeen).

Laulun sävelmä on toden­näköisesti peräisin Pariisista 1700-luvulta. Kun se kuitenkin jo 1800-luvulla tunnettiin myös Egyptissä, muutamat kirjoittajat kuten Goethe arvelivat sen olevan itämaista alkuperää ja kulkeutuneen Ranskaan mahdollisesti Godefroy de Bouillonin palatessa ristiretkeltä.

Laajalti tunnetuksi laulu tuli sen jälkeen, kun Pierre Beaumarchais vuonna 1784 otti sen mukaan näytelmäänsä Figaron häät. Kuningas Ludvig XVI oli kuitenkin kieltänyt laulun sen jälkeen, kun sitä oli soitettu Versaillesissa Venäjän myöhemmälle keisarille Paavali I:lle. Beaumarchais kuitenkin uhmasi kieltoa herättääkseen yleisön huomion, ja pian laulu oli kaikkien huulilla.

Laulun suosioon vaikutti osaltaan myös Geneviève Poitrine, joka oli Ludvig XVI:n vanhimman pojan, Louis-Josephin lastenhoitaja. Häneltä sen oppi myös kuningatar Marie-Antoinette, joka itsekin soitti sitä pianolla.

Vuonna 1813 Beethoven sovitti sävelmän orkesterille ja otti sen mukaan teokseensa Wellingtonin voitto. Siinä se symboloi Ranskan sotavoimia, kun taas Rule, Britannia! esittää Englantia.

Sotaisesta alkuperästään huolimatta laulu tunnetaan Ranskassa nykyisin myös lastenlauluna. Suomessa laulu on antanut myös aiheen sananparteen "Valmis kuin Melperi sotaan".

Sama sävelmä esiintyy myös tunnetussa englanninkielisessä laulussa For He's a Jolly Good Fellow.

Sovituksia

• Beaumarchais'n näytelmän Figaron häät 2. näytöksen 4. kohtauksessa Chérubinin laulaa Romanssin Marlborough-laulun sävelellä
• Simpsonit-televisiosarjan 1. tuotantokauden jaksossa ”Ydinvoimala” Bart Simpson laulaa tätä laulua, koska hän oli pitänyt liikaa melua.
• Monty Python -ryhmän elokuvassa Brianin elämä Juudean kansan vapautusrintama laulaa tämän laulun englanninkielistä versiota, kun Brian ristiinnaulitaan.
• Videopelissä Portal 2 GlaDOS hyräilee laulun sävelmää
• Laulu on mukana Acafellas -ryhmän laulamana myös televisiosarjan Glee elokuvan ensimmäisen tuotantokauden kolmannessa jaksossa.
• Espanjalainen säveltäjä ja kitaristi Fernando Sor sävelsi vuonna 1827 teoksen Introduction et variations sur Marlborough s'en va-t-en guerre, jossa Marlborough-laulun sävelmästä on muodostettu useita muunnelmia.
• Laulusta on olemassa myös latinankielinen sovitus Ad bellum exit Ajax.

Laulun sanat

Ranskaksi	Sananmukainen käännös	Kansanomaiset suomalaiset sanat
Marlbrough s'en va-t-en guerre, mironton, mironton, mirontaine, Marlbrough s'en va-t-en guerre, Ne sait quand reviendra. Il reviendra-z-à Pâques, mironton, mironton, mirontaine, Il reviendra-z-à Pâques, ou à la Trinité. La Trinité se passe, mironton, mironton, mirontaine, la Trinité se passe, Marlbrough ne revient pas. Madame à sa tour monte, mironton, mironton, mirontaine, Madame à sa tour monte si haut qu'elle peut monter. Elle voit venir son page, mironton, mironton, mirontaine, elle voit venir son page, tout de noir habillé. Beau page, mon beau page, mironton, mironton, mirontaine, beau page, mon beau page, quelles nouvelles apportez? Aux nouvelles que j'apporte, mironton, mironton, mirontaine, aux nouvelles que j'apporte, vos beaux yeux vont pleurer! Quittez vos habits roses, mironton, mironton, mirontaine, quittez vos habits roses, et vos satins brodés! Monsieur Marlbrough est mort. mironton, mironton, mirontaine, Monsieur Marlbrough est mort. Est mort et enterré. Je l'ai vu porter en terre, mironton, mironton, mirontaine, Je l'ai vu porter en terre, par quatre-z-officiers. L'un portait sa cuirasse mironton, mironton, mirontaine, l'un protait sa cuirasse l'autre son bouclier. L'autre portait son grand sabre, mironton, mironton, mirontaine, L'autre portait son grand sabre, et l'autre ne portait rien. A l'entour de sa tombe, mironton, mironton, mirontaine, à l'entour de sa tombe, romarins l'on planta. Sur la plus haute branche, mironton, mironton, mirontaine, sur la plus haute branche un rossignol chanta On vit voler son âme, mironton, mironton, mirontaine, on vit voler son âme au travers des lauriers. Chacun mit ventre à terre, mironton, mironton, mirontaine, chacun mit ventre à terre et puis se releva. Pour changer les victoires, mironton, mironton, mirontaine, pour chanter les victoires que Malbrough remporta. La cérémonie faite, mironton, mironton, mirontaine, la cérémonie faite chacun s'en fut coucher... Les uns avec leurs femmes, mironton, mironton, mirontaine, Les uns avec leurs femmes, Et les autres tout seuls. Ce n’est pas qu’il en manque, mironton, mironton, mirontaine, Ce n’est pas qu’il en manque, Car j’en connais beaucoup. Des blondes et des brunes, Mironton, mironton, mirontaine, Des blondes et des brunes, Et des châtains aussi. J’n’en dis pas davantage, Mironton, mironton, mirontaine, J’n’en dis pas davantage, Car en voilà assez.	Marlbrough menee sotaan, Marlbrough menee sotaan, ei tiedä, milloin palaa. Hän palaa pääsiäisenä, hän palaa pääsiäisenä tai kolminaisuudenpäivänä. Kolminaisuudenpäivä menee ohi, kolminaisuudenpäivä menee ohi, eikä Marlbrough palaa. Rouva kiipeää torniinsa, rouva kiipeää torniinsa, niin korkealle kuin hän voi kiivetä. Hän näkee paašinsa tulevan, hän näkee paašinsa tulevan kokonaan mustaan pukeutuneena. Jalo paaši, minun jalo paašini, jalo paaši, minun jalo paašini, mitä uutisia tuotte mukananne? Niille uutisille, jotka minä tuon mukanani, niille uutisille, jotka minä tuon mukanani, kauniit silmänne kohta itkevät! Jättäkää ruusunpunaiset vaatteenne, jättäkää ruusunpunaiset vaatteene ja kirjaillut satiininne! Herra Marlbrough on kuollut, herra Marlbrough on kuollut, on kuollut ja haudattu. Näin, kun hänet kantoi maahan, näin, kun hänet kantoi maahan neljä upseeria. Yksi kantoi hänen haarniskaansa, yksi kantoi hänen haarniskaansa, toinen hänen kilpeään. Kolmas kantoi hänen suurta sapeliaan, kolmas kantoi hänen suurta sapeliaan, neljäs ei kantanut mitään. Hänen hautansa ympärille, hänen hautansa ympärille istutettiin rosmariineja. Ylimmällä oksalla, , ylimmällä oksalla lauloi satakieli. Hänen sielunsa nähtiin lentävän, hänen sielunsa nähtiin lentävän laakeripuiden lomitse. Jokainen painoi vatsansa maahan, jokainen painoi vatsansa maahan ja nousi jälleen laulaakseen voitoista, laulaakseen voitoista, jotka Malbrough oli saanut. Kun seremonia oli ohi, kun seremonia oli ohi, jokainen meni nukkumaan. Toiset vaimojensa kanssa, toiset vaimonsa kanssa, toiset yksinään. Ei niin, että minulta puuttuisi ei niin, että minulta puuttuisi, tunnen heitä useitakin. Tunnen vaalea- ja tummatukkaisia, tunnen vaalea- ja tummatukkaisia ja vaaleanruskeatukkaisia myös. En kerro enempää, en kerro enempää, sillä onhan tässä jo tarpeeksi	Ja Melperi meni sottaan, ram tam tam tam tam taalialei, ja Melperi meni sottaan jäi sinne taistelemaan. Hän lupasi takaisin tulla ram tam tam tam tam taalialei, ja lupasi takaisin tulla pääsiäisen pyhiksi. No, pääsiäinen tuli, ram tam tam tam tam taalialei, jo pääsiäinen tuli, mutt' Melperi tullut ei. Kun ei hän pääsiäiseks' tullut, ram tam tam tam tam taalialei, kun ei hän pääsiäiseks' tullut, niin sitten helluntaiks'. Mutt' helluntai kun tuli, ram tam tam tam tam taalialei, ja helluntai kun tuli, ei Melperiä kuulunutkaan. Kas Melperi on kuollut, ram tam tam tam tam taalialei, niin Melperi on kuollut ja jäänyt sinne sotahan. Mut hautajaiset ne pidettiin, ram tam tam tam tam taalialei, ja hautajaiset ne pidettiin, oikein suuret ja komeat. Ja nyt on laulu kaikki, ram tam tam tam tam taalialei, ja nyt on laulu kaikki, sillä laulu on loppunut.

Aiheesta muualla

• Partition de Marlbrough s'en va-t-en guerre
• Vihtori Gröönroos laulaa "Herra Melperi meni sotaan", nauhoitus 1950-luvulta, Balladeja, Etno.net SKS A245/819)