Markku Toivonen

Markku Toivonen (s. 10. joulukuuta 1957 Hämeenlinna) on suomalainen runoilija ja prosaisti.

Toivoselle on myönnetty viisi Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkintoa vuosina 1985–2007. Runokokoelma Kuka yössä herää (2006) oli Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkaana vuonna 2008. Toivosen tekstejä on käännetty ranskaksi, englanniksi, espanjaksi ja liettuaksi.

Yksi Toivosen erikoisalueista on suomalainen metriikka: hän on tutkinut mm. Lauri Viidan ja V. A. Koskenniemen runomittojen käyttöä. Häntä kiinnostavat myös typografia ja kirjapainotaidon kehitys.

Toivonen on opettanut sanataidetta muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa, Viita-akatemiassa ja Oriveden Opistossa. Hän asuu Tampereella Pispalan kaupunginosassa.

Elämä ja ura

Ennen ryhtymistään kirjailijaksi Toivonen työskenteli toimittajana ja lehtikuvaajana. Valmistuttuaan ylioppilaaksi hän kirjoitti Länsi-Savo-lehteen. Kirjailijantyönsä Toivonen aloitti lyyrikkona 1980-luvun alussa. Esikoisrunokokoelma Tähkämehuballadi ilmestyi vuonna 1984. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, joista viimeisin, Lauluja tyhjyydestä, ilmestyi syksyllä 2017.

Toivosen runoja on luonnehdittu laulullisiksi ja tematiikaltaan ajattomiksi, ja niitä sävyttää tietoisuus eurooppalaisen lyriikan perinnöstä. Runojen kieli on usein paradoksien, yllättävien kiteytysten ja mustan huumorin leimaamaa. Toivosen runouden aihealueita ovat mm. sota ja väkivalta, seksuaalisuus ja ihmissuhteet sekä historian uudelleentulkitseminen. Aineksia hänen lyriikkaansa ovat tuoneet niin kreikkalainen, kristillinen, suomalais-ugrilainen kuin populaarikulttuurinkin mytologia.

Esseekokoelman Runouden kuntokoulu (1988) hän teki yhdessä runoilija Risto Ahdin kanssa. Tämä luovan lukemisen ja kirjoittamisen opas perustui samannimiseen 32-osaiseen radiosarjaan.

Toivonen on myös satiirikko. Varhaisin satiirisia sävyjä sisältänyt proosateos Ihmeitä (2000) sijoittuu Ranskaan, yhtä hyvin valtiaitten saleihin kuin maalaiskyliin ja savuisiin kuppiloihin; kirjan aikajänne ulottuu keskiajalta nykyaikaan. Kirjan henkilöinä ovat mm. häkkejään raahaavat flagellantit, yleisönsä myrkyttävä pianisti ja opiskelijapoika, joka saa terveiset menneisyydestä – Stalinilta.

Ihmisenveistäjät (2011) on dystopia lähitulevaisuudesta, jossa kauneuskirurgia on arkipäivää kaikille ja eutanasiasta on tullut sosiaalipolitiikan keskeinen väline. Kirjassa kuolleet tähdet valtaavat estradit palsamoituina ruumiina ja äänioikeuden määrää säädellään varakkuuden perusteella.

Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja (2014) on suomalaisen mentaliteetin syväluotaus, jonka irvailut ponnistavat työelämän muutoksista. Työttömyys on tässä maassa mahdotonta – sille, joka ei halua tehdä työtä, järjestetään vaikkapa lihavien kansalaisten sakottajan tai ammattimaisen työnkarttajan toimi.

Toivonen on kirjoittanut myös näytelmiä. Esikoisdraaman Lalli (1996) ohjasi Juha Hurme Rauman kaupunginteatteriin. Muita, toistaiseksi esittämättömiä tekstejä ovat itsemurhakomedia Tuonela Cola, puukkojunkkari Matti Haapojasta kertova ”unidraama” Ylistaron kuningas sekä Lallin ja piispa Henrikin myyttiä laaja-alaisemmin tarkasteleva, suomalaisen tragedian yleiseurooppalaisen valtapolitiikan historiaan kytkevä Rautapaita.^lähde?

Sukujuuriltaan Toivonen on kansanrunoilija Olli Kymäläisen (1790–1855) jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Tuotanto

Runokokoelmat

• Tähkämehuballadi, runokokoelma, WSOY 1984
• Pimeä, kaunis puoliso, runokokoelma, Art House 1988
• Sudenkorennon vuosisata, runokokoelma, WSOY 1994
• Kuka yössä herää, runokokoelma, Savukeidas 2006
• Lauluja tyhjyydestä, runokokoelma, Sanasato 2017

Muut

• Runouden kuntokoulu, esseekokoelma, Kirjapaja 1988
• Ihmeitä, kertomuskokoelma, Atena 2000
• Ihmisenveistäjät, satiirikokoelma, Savukeidas 2011
• Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja, satiirikokoelma, Savukeidas 2014
• Laulava hiljaisuus: runomitat ja V.A. Koskenniemi, V. A. Koskenniemen seura 2019
• Herra Plumin tuumat, Enostone, 2024

Lähteet

• Sari Kivistö, H. K. Riikonen: Satiiri Suomessa (SKS 2012)