Tämä on hyvä artikkeli.

María Farantoúri

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Maria Farandouri)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

María Farantoúri
Μαρία Φαραντούρη
Farantoúri Bremenissä vuonna 2015
Farantoúri Bremenissä vuonna 2015
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1947 (ikä 77)
Néa Ionía, Kreikka
Ammatti laulaja, poliitikko[1]
Muusikko
Laulukielet kreikka, espanja, italia, englanti, ranska, griko, turkki
Aktiivisena 1963→
Tyylilajit kreikkalainen taidemusiikki
laikómusiikki
jazzmusiikki
maailmanmusiikki
poliittinen musiikki
nueva canción
Levy-yhtiöt EMI, Polydor, Pläne, Tropical Music, Legend, Peregrina Music
Aiheesta muualla
Kotisivut

María Farantoúri (kreik. Μαρία Φαραντούρη, s. 28. marraskuuta 1947 Néa Ionía[1]) on kreikkalainen laulaja, poliitikko ja kulttuuriaktivisti, joka on tullut kansainvälisesti tunnetuksi erityisesti Míkis Theodorákiksen ja Mános Chatzidákiksen sävellysten esittäjänä.[1] Farantoúri on esiintynyt Theodorákiksen mukana maailmalla muun muassa Canto General -oratorion ja Mauthausen-sarjan puitteissa. Hän on tehnyt kansainvälistä yhteistyötä erimaalaisten säveltäjien kanssa ja yhdistelee musiikissaan vaikutteita ympäri maailmaa kreikkalaiseen perinteeseen.[2]

Farantoúri on vaikuttanut 1990-luvulla myös politiikassa ja edustanut Kreikan parlamentissa sosialidemokraattista Pasok-puoluetta.[3] Farantoúria pidetään yhtenä suurista kreikkalaisista naislaulajista Nána Moúschourin ja Melína Merkoúrin ohella.[4] Hän on tunnettu syväntummasta, suuresta äänestään ja hänen äänialansa on kontra-altto, puolentoista oktaavin äänialalla.[1] Farantoúri on uransa aikana levyttänyt 12 eri kielellä.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

María Farantoúri syntyi marraskuussa 1947 Néa Ioníassa Ateenan esikaupunkialueella.[5] Hänen isänsä, Gerásimos, oli kotoisin Kefalonián saarelta ja äitinsä, Eléni, Kytheralta.[2][6] Hän kärsi lapsuudessaan terveysongelmista ja joutui olemaan pitkiäkin aikoja sairaalassa lastenosastolla.[2] Laulamisen hän aloitti kouluikäisenä Sýllogos Fílon Ellinikís Mousikís -kuorossa, jonka riveistä vuonna 1963 säveltäjä Míkis Theodorákis nosti esille Farantoúrin ja pyysi häntä tulemaan mukaan orkesteriinsa.[7] Farantoúri oli ottanut klassisen laulun oppitunteja, mutta Theodorákis keskeytti hänen mezzosopraanon urasuunnitelmansa ja alkoi itse kouluttaa Farantoúria lauluilleen sopivaksi.[8]

Farantoúri sekä Theodorákiksen orkesteri vierailivat Moskovassa vuonna 1965. Tällöon armenialainen säveltäjä Aram Hatšaturjan mieltyi Farantoúrin ääneen ja pyysi häntä jäämään Neuvostoliittoon. Farantoúri kuitenkin kieltäytyi ja jatkoi yhteistyötään ja suosiollisesti alkanutta uraansa Theodorakisin kanssa Kreikassa.[2]

Uran alkuvaiheet ja diktatuurin aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arja Saijonmaa, María Fantoúri ja Míkis Theodorákis vuonna 1972.

Farantoúri levytti 1966 Theodorákiksen sävellysteoksen, Mauthausen-sarjan, debyyttialbumilleen I balánta tou Mauthausen. Hän oli yksi teoksen kantaesittäjistä, ja Theodorákis oli sovittanut teoksen osat nimenomaan Farantoúrin äänelle. Juuri tämän vuoksi Mauthausenia kutsutaan yhdeksi osaksi Theodorákiksen "Kýklos Farantoúria" eli "Farantoúri-sarjaa".[7] Farantoúri kiersi 1960-luvun puolivälissä esiintymässä Theodorákiksen orkesterin mukana pääosin itäisen Euroopan maissa.

Farantoúri joutui pakenemaan Kreikassa noussutta sotilashallintoa Pariisiin sekä myöhemmin Lontooseen. Tällöin, vuosina 1967–1974, hän levytti Theodorákiksen kanssa useita juntanvastaisia protesti- ja rauhanlauluja. Näistä lauluista ajalle tyypillisimmäksi ovat nousseet muiden muassa ”To gelastó paidí (Naurava poika)”, "Sou eípan psémata pollá (He valehtelivat paljon)" ja ”Lígo akóma (Vielä vähän)”. Tuona aikana Theodorákista pidettiin poliittisena vankina Kreikassa, ja myös Farantoúri joutui olemaan maanpaossa Ranskassa, josta hän kiersi Eurooppaa esittämässä Theodorákiksen, kotimaassaan kiellettyjä, sävelmiä.[2]

Farantoúri (vas.) esiintymässä Míkis Theodorákiksen kanssa 1970-luvulla.

Tuolloin hän nautti suurta suosiota niin eurooppalaismedioissa kuin konserttiyleisönkin keskuudessa; häntä jopa pyydettiin jäämään Ranskaan ja alkavan kaupalliseksi laulajaksi sekä muoti-ikoniksi, mutta hän kieltäytyi.[6] Farantoúri pääsi käymään kotimaassaan Kreikassa ainoastaan kerran, vuonna 1972, jolloin pidettiin hänen isänsä hautajaiset. Viranomaiset olivat antaneet Farantoúrille sekä hänen seurueelleen 24 tuntia aikaa maassa oleskeluun.[6]

Farantoúri levytti Lontoon-aikanaan vuonna 1971 kitaristi John Williamsin kanssa levyllisen Federico García Lorcan runoja Theodorákiksen säveltämänä albumille Theodorakis Songs of Freedom — Romancero Gitano. Samana vuonna Theodorákis alkoi kehittää orkesterilleen oratoriota chileläisrunoilija Pablo Nerudan runokokoelma Canto Generaliin perustuen.[9] Farantoúrista tuli yksi oratorion kantaesittäjistä Arja Saijonmaan ja Petros Pandisin kanssa.

Juuri sotilasdiktatuurin kaatumisen jälkeen, lokakuussa 1974 Theodorakisin johdolla pidettiin Ateenan Pireuksen suurella Karaiskakis-stadionilla suuri konsertti, jossa esiintyi monia maanpaossa olleita laulajia. Paikalla oli kuulemassa noin 40 000 ihmistä. Farantourin lisäksi esiintymässä olivat muun muassa George Dalaras, Melina Merkouri ja Mariza Koch. Konsertti taltioitiin nimellä "Ta tragoudia tis fotias" ("Tulen lauluja") ja se televisioitiin kansainvälisesti.[10]

Itsenäinen ura alkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Farantoúri levytti albumin Tragoúdia diamartyrías apó ólo ton kósmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia lauluja. Albumi sisältää muun muassa Victor Jaran ja Violeta Parran lauluja sekä negrospirituaaleja. Albumi myi kultalevyyn oikeuttavan määrän. Saman vuosikymmenen lopulla Farantoúri levytti myös albumillisen Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin lauluja (”I Tzéni ton peiratón (Piraatti-Jenny)”, ”Alabama song”) ja teki yhteistyötä kreikkalaissäveltäjä Mános Loḯzoksen kanssa levyttäen hänen kappaleitaan muun muassa albumille Ta Négrika.[2]

Farantoúri aloitti sittemmin vuosia kestäneen yhteistyönsä kreikkalaissäveltäjä Mános Chatzidákiksen kanssa albumilla I Epochí tis Melissánthis vuonna 1980. Seuraavana vuonna hän esiintyi puolestaan Theodorákiksen kanssa Kuubassa konsertissa, jossa oli edustettuna Kuuban silloinen poliittinen johto, mukaan lukien Fidel Castro.[2] Samana vuosikymmenenä hän piti useita suuria konsertteja Ateenassa Herodes Atticuksen odeionissa muun muassa Zubin Mehtan, Jan Garbarekin ja Eléni Karaḯndroun kanssa.[2] Karaḯndroun kanssa Farantoúri levytti myöhemminkin muun muassa konserttitallenteen Elegy of the Uprooting vuonna 2005. Tällöin, 1980-luvun puolivälin jälkeen, hän vetäytyi julkisuudesta parin vuoden ajaksi lapsensa syntymän sekä kansanedustajuuden vuoksi. Vuonna 1987 Farantoúri kuitenkin vieraili Espanjassa talossa, jossa runoilija Federico Garcia Lorca oli syntynyt ja jossa Garcia Lorcan sisko, Isabel Garcia Lorca asui vielä tuolloin. Farantoúri lauloi runoilija Garcia Lorcan siskolle sekä maalari José Caballerolle lauluja Theodorakisin säveltämästä, kreikankielisestä Romanceros Gitanos -laulusarjasta.[2]

Vuosikymmenen vaihteessa Farantoúri levytti muun muassa Mercedes Sosan ja Dionýsis Savvópouloksen kanssa albumin 17 Songs, joka sisältää yhteensä 17 laulua, kreikaksi, englanniksi, portugaliksi, italiaksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.[11][12] Orkesteria johti kuubalainen Leo Brouwer ja tuottajana toimi Vangelis, jonka kanssa Farantoúri on tehnyt aiemminkin yhteistyötä. Farantoúrin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri on myös turkkilainen säveltäjä ja kirjailija Zülfü Livaneli, jonka kanssa hän on pitänyt useita konsertteja 1970-luvun lopulta lähtien Kreikan ja Turkin suhteiden ja solidaarisuuden vaalimisen puolesta.[13] Tunnetuimpia heidän yhteisistä lauluistaan ovat Livanelin säveltämät ”San to metanásti (Siirtolaisen lailla) ja ”Leïlim léi”.[2] Farantoúri on myös konsertoinut naistriona kreikkalaiskollegoidensa Élli Paspalán ja Savína Giannátoun kanssa 1990-luvun lopulta lähtien.[2] Saman vuosikymmenen puolivälissä Farantoúri tutustui italialaiseen Lucio Dallaan, jonka lauluja Farantoúri lauloi albumille I María Farantoúri tragoudá Lucio Dalla, kreikaksi ja italiaksi.[2] Tämän albumin lauluista etenkin "Caruso" on jäänyt pysyvästi Farantoúrin ohjelmistoon.

Vuonna 1998 hän levytti yhteistyössä Theodorákiksen ja saksalaisen levy-yhtiö Peregrina Musicin kanssa kaksi albumia (Serenátes sekä Ásmata) Theodorákiksen ennen julkaisemattomia kappaleita. Vuosituhannen alussa Farantoúri julkaisi säveltäjä Léna Plátonoksen kanssa yhteistyöalbumin I tríti pórta sekä konserttitallenteen Énas aiónas ellinikó tragoúdi, joka on kokoelma kreikkalaisista kansanlauluista vuosisadan ajalta. Lisäksi Farantoúri piti Federico Garcia Lorcan syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi konsertin Ateenan konserttitalossa vuonna 2002. Tällöin hän esitti kappaleita Romanceros Gitanos -laulusarjasta, Chatzidákiksen niin ikään kreikankielisestä Matoménos Gámos -kokoelmasta sekä Garcia Lorcan runoihin tehtyjä espanjalaisia lauluja, Canciones Populares. Konsertti taltioitiin albumille Tou fengarioú ta páthi.[14]

Farantoúri levytti vuonna 2010 yhdysvaltalaisen jazzsaksofonistin Charles Lloydin kanssa yhteisen Athens Concert -albumin, joka yhdistelee perinteikästä kreikkalaista kansanmusiikkia ja uutta jazzia. He tekivät Ateenan-konsertin lisäksi useita konsertteja ympäri Eurooppaa ja vierailivat Yhdysvalloissa.[15] Farantoúri esiintyi myös vierailevana tähtenä New Yorkissa, Metropolitan Museum of Artissa Lloydin 75-vuotisjuhlakonsertissa alkuvuodesta 2013. Farantoúri ja Lloyd olivat tavanneet toisensa ensimmäisen kerran vuonna 2002 Kalifornian Santa Barbarassa, jossa Farantoúri oli pitämässä konserttia.[8]

Farantoúri ja Zülfü Livaneli konsertoimassa vuonna 2012.

Vuonna 2011 Farantoúri teki berliiniläisen kamarimusiikkiorkesterin ja turkkilaisen säveltäjän ja saz-muusikon Taner Akyolin kanssa kreikkalaista ja anatolialaista musiikkiperinteitä sekoittavan albumin, Maria Farantouri Sings Taner Akyol.[16] Syyskuussa 2013 hän juhlisti 50-vuotistaiteilijajuhlavuottaan Ateenassa Herodes Atticuksen odeionissa, Chtes árchisa na tragoudó -konsertilla useiden muiden kreikkalaisartistien kanssa.[17] Konserttiyleisössä olivat läsnä muun muassa Theodorákis ja Karaḯndrou sekä Aléxis Tsípras.

Farantoúri on tehnyt useita Euroopan-kiertueita Theodorákiksen kanssa, mutta viime vuosina hänen säestäjinään ovat toimineet saksalaiset Henning Schmiedt, Volker Schlott ja Jens Naumilkat.[2] Syksyllä 2015 Farantoúri teki tällä kokoonpanolla sekä pitkäaikaisen kollegansa, Giórgos Ntaláraksen kanssa Mikis Theodorakis 90 -kiertueen Euroopassa; he vierailivat sen aikana muun muassa Helsingissä. Farantoúri on ollut Suomessa aiemminkin, muun muassa heinäkuussa 2003 Kaustisella ja Helsingin Kulttuuritalolla 1967.[18][19] Farantouri vieraili niin ikään Suomessa marraskuussa 2017, Helsingin Kulttuuritalolla, eläkkeellä olevan kreikan kielen lehtori Jussi Korhosen kutsumana. [20]

Toukokuussa 2016 Farantoúri vieraili nuorten kreikkalaisten laulaja- ja lauluntekijäkaksosten Michális ja Pantelís Kalogerákiksen levyllä Prosopikó, jolla Farantoúri lauloi muun muassa Bertolt Brechtin tekstiin sävelletyn kappaleen "Ta patómata (Lattiat)".[21] Kesällä 2016 Farantoúri osallistui Yhdistyneiden kansakuntien alaisen Fundación Onuart -säätiön järjestämään Mediterranean Concert -konserttiin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päämajassa, Palace of Nationsissa, Genevessä. Konsertin muita osanottajia olivat muun muassa espanjalainen Maria del Mar Bonet sekä tunisialainen Yosra Zekri.[22]

Farantoúri konsertoi newyorkilaisessa Carnegie Hallissa toukokuussa 2018 kamariyhtyeen kanssa, esittäen lähinnä Theodorákisin laulutuotantoa.[23] Heinäkuussa Farantoúri järjesti 2019 Herodes Atticuksen odeionissa yhdessä Thodorís Voutsikákisin ja Korína Legákin kanssa Páme Sinemá? -nimeä kantaneen kreikkalaisen ja kansainvälisen elokuvamusiikin konsertin, jonka Kreikan yleisradio ERT televisioi.[24]

Alkuvuodesta 2020 Farantoúri ja saksalais-israelilainen tenori Assaf Kacholi järjestivät konserttikiertueen useissa Saksan ja Itävallan kaupungeissa vieraillen teemalla Mauthausen Cantata and other songs of humanity. Slogan viittaa tammikuussa 2020 vietettyyn keskitysleirien vapautumisen 75-vuotisjuhlapäivään. Kiertueen oli määrä ulottua myös Australiaan, mutta Sydneyn City Recital Hallin konsertti peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[25]

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Kreikan silloinen presidentti Konstantínos Stefanópoulos myönsi Farantoúrille Feniksin ritarikunnan kultaisen ansioristin työstään kreikkalaisen musiikin edistämisestä.[7] Ranskalaislehti Le Monde kutsui Farantoúria "Välimeren Joan Baeziksi" ja brittiläinen The Guardian kertoi arvostelussaan Farantoúrin äänen olevan "lahja Olympoksen jumalilta".[26]

” Minulle Kreikka on María Farantoúri. Juuri tällaisen olen kuvitellut jumalatar Heran olevan; vahva, puhdas ja valpas. En ole koskaan kokenut kenenkään toisen artistin pystyneen tuottamaan minulle vastaavaa jumalallisuuden tunnetta." ”

– François Mitterrand[27]

Lokakuussa 2014 Farantoúri vastaanotti San Remossa, Italiassa laulaja Luigi Tencon kunniaksi perustetun palkinnon, Premio Tencon. Palkinto myönnettiin Farantoúrille tunnustuksena kreikkalaisen musiikin levittämisestä maan rajojen ulkopuolella.[28] Palkinto on myönnetty aikaisemmin muun muassa Leonard Cohenille, Cesaria Evoralle sekä Joni Mitchellille.[29]

Syyskuussa 2017 Farantoúri palkittiin kansainvälisellä Liber Press -palkinnolla Gironassa, Kataloniassa. Palkinto myönnettiin hänen "vertaansa vailla olevasta äänestään ja tulkinnastaan".[30]

Yhdysvaltalainen jazzmuusikko Nels Cline on omistanut Farantoúrille Angelica-albumillaan kappaleen ”Maria Alone (for Maria Farandouri)”.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pasok Farantoúrin puoliso on Pasok-puolueen poliitikko Tilémachos Chytíris.[31] Farantoúri tapasi Chytírisin ollessaan diktatuurin aikana Italiassa maanpaossa.[32] Heillä on vuonna 1985 syntynyt poika, Stéfanos,[2] joka asuu New Yorkissa ja on niin ikään muusikko. Theodorákiksen maailmankiertueella 1970-luvulla Farantoúri ystävystyi suomalaislaulaja Arja Saijonmaan kanssa.[33]

Sotilasjuntan aikaan Farantoúri asui enimmäkseen Lontoossa, mutta etenkin 1970-luvun alussa, maailmankiertueen aikaan myös Pariisissa[2]. Nykyisin hän asuu Ateenassa.

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasjuntan aikaan Farantoúri muutti useiden kreikkalaisten tavoin maastaan pois vastalauseena diktatuurille.[34] Kotimaassaan tiukasti kielletyn Theodorákiksen musiikin avulla hän toi esille maanmiestensä kärsimyksen ja antoi näkyvyyttä Kreikan tapahtumille. Hän onkin sanonut tuota aikaa ajaksi, jolloin ”artistien täytyi olla eturintamassa”.[35] Hän saikin lauluillaan kansainvälistä huomiota.

Vuonna 1989 Farantoúri valittiin vaalikaudeksi Kreikan parlamenttiin sosialidemokraattisen Pasok-puolueen listoilta. Hän oli parlamentin jäsen vuosina 1989–1993.[36] Tällöin hän työskenteli Melína Merkoúrin sekä Stávros Bénoksen kanssa kulttuuriasioissa.[2] Farantoúri on tehnyt työtä myös demokratian ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana ja on esimerkiksi tavannut naisten oikeuksien agendalla iranilaisen Maryam Rajavin, joka on toinen Kansan mujahedin -järjestön johtajista.[37][2] Farantoúri pitää itseään kuitenkin ensisijaisesti taiteilijana, ei poliitikkona.[8] Albumillaan Maria Farantouri Sings Taner Akyol hän ottaa kantaa kurdien asemaan Turkissa.[38]

Musiikillinen tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Tunsin ensimmäisistä nuoteista lähtien valtavaa ihmisluonnon voimaa ja syvyyttä hänen laulussaan. Hän on tämän päivän ihme, joka nousee ylös sivilisaation raunioista – Universumin Äiti. ”

– Charles Lloyd[39]

Farantoúri tunnetaan yleisesti raskaasta, sävyltään tummasta, eeppisestä äänestään. Hänen musiikillinen skaalansa on hyvin vaihteleva. Hän on laulanut uransa aikana niin kreikankielisiä vastarintalauluja kuin myös George Gershwinin ja Charles Lloydin amerikkalaista jazzia.[8] Uran alkuvaihdessa sotilasjuntan aikana hänen ääntään pidettiin suorastaan Kreikan vastarintaliikkeen vertauskuvana.[40] Theodorákiksen laulut vaihtelivat eeppisistä suurteoksista (Canto General) rock-tyylisiin poliittisiin lauluihin (”To sfageío (Teurastamo)”) sekä melodisiin laulelmiin (”Sto perigiáli to kryfó (Salaisella rannalla)”).lähde?

Ääninäyte
Näyte María Farantoúrin kappaleesta Ágios o érotas (Aftoktonía éfedrou minós).

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Maailmanmusiikkia Farantoúri levytti ensimmäisen kerran levyllään Tragoúdia diamartyrías apó ólo ton kósmo, johon oli koottu aikakauden suosittuja, etenkin latinalaisamerikkalaisia nueva cancion -liikkeen lauluja sekä negrospirituaaleja. Farantoúri on tehnyt useita levyjä kreikkalaista éntechno-taidemusiikkia käyttäen. Tämä musiikki on orkesterijohtoista taidemusiikkia, jossa laadukas teksti ja melodisuus ovat keskeisessä osassa.[41]

Monet kriitikot ovat kehuneet Farantoúrin äänen voimakkuutta, melodisuutta sekä tunnepitoisuutta.[42] Kriitikko Paul Lloyd sanoo australialaisessa The Advertiser -lehdessä Farantoúrin ääntä "jännittäväksi, kauniiksi, vaikuttavaksi ja koskettavaksi".[43] Toimittaja ja kirjailija Edward W. Batchelder taas kirjoittaa: "jos Delacroix'n maalauksella Vapaus johtaa kansaa olisi ääni, se kuulostaisi kutakuinkin samalta kuin Farantoúrin altto — se soi kirkkaana ja puhtaana, on tietyllä tavalla kannustava ja tummasävyinen ja sisältää syvää viisautta".[44] Kriitikko Mylène Rizzi on puolestaan kirjoittanut Galerie-lehdessä, että ”Maríalle on suotu ääni ja uskomaton karisma, ja hän yhdistää niitä pettämättömään vaatimattomuuteen, lämpöön ja silkkaan ystävällisyyteen, myös ylivoimaisen koskettavaan vilpittömyyteen”.[45]

Albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: María Farantoúrin diskografia

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Matt Collar: Maria Farantouri on Allmusic Allmusic. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Maria Farantouri (official) - Biography; pages 1-6 farantouri.gr. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Maria Farandouri - Kulttuuri - Helsingin Sanomat hs.fi Viitattu 14.1.2016
  4. ↑ Mikis Theodorakisin luottolaulaja Helsinkiin hs.fi Viitattu 14.1.2016
  5. ↑ Maria Farantouri's biography at Last.fm last.fm. Viitattu 12.1.2016 (englanniksi).
  6. ↑ a b c Boskoitis, Antonis: Αποκλειστική συνέντευξη με τη Μαρία Φαραντούρη Πηγή lifo.gr. 10.9.2013. Viitattu 5.12.2016. (kreikaksi)
  7. ↑ a b c Tzinas Davila: Μαρία Φαραντούρη: το γελαστό κορίτσι, της Τζίνας Δαβιλά iporta.gr. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 10.10.2016 (kreikaksi).
  8. ↑ a b c d Andrew Ford: Maria Farantouri - The Music Show ABC Radio National. 31.5.2014. ABC Radio National (Australian Broadcasting Corporation), interview mp3. Viitattu 21.9.2016. (englanniksi)
  9. ↑ About Canto General sbmasterchorale.org. Arkistoitu 27.1.2016. Viitattu 13.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Hoffmann, Monika: Maria Farantouri: Die grösste Stimme Griechenlands wird siebzig reise-zikaden.de. 28.11.2017. Viitattu 30.11.2017.
  11. ↑ 17 Songs -albumin kansilehtinen
  12. ↑ Maria Farantouri - 17 songs vangelismovements.com Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  13. ↑ Livaneli and Faranturi unite for concert Hürriyet Daily News. Viitattu 27.1.2017 (englanniksi).
  14. ↑ Του Φεγγαριού τα Πάθη - Federico Garcia Lorca - Maria Farantouri farantouri.gr Viitattu 9.10.2016 (kreikaksi)
  15. ↑ Athens Concert Press farantouri.gr Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  16. ↑ Maria Farantouri: Sings Taner Akyol maailmankuvalehti.fi Viitattu 13.1.2016
  17. ↑ Maria Farantouri Concerts farantouri.gr Viitattu 13.1.2016 (englanniksi)
  18. ↑ Demokratian ja aidon taiteen puolustaja (Arkistoitu – Internet Archive) kp24.fi Viitattu 13.1.2016
  19. ↑ Römpötti, Harri: Suomessa laulava kreikkalaistähti vaatii kotimaansa rahaherroja osallistumaan uudistusten maksuun - Musiikki - Kulttuuri - HS Helsingin Sanomat. 22.9.2015. Viitattu 13.1.2016.
  20. ↑ Helsingin Suomi-Kreikka yhdistyksen jäsenlehti 3/2017
  21. ↑ Mikri Arktos: Prosopiko mikri-arktos.gr. Viitattu 28.1.2017 (kreikaksi).
  22. ↑ The Mediterranean Concert unaoc.org. Viitattu 28.1.2017 (englanniksi).
  23. ↑ Carnegie Hall: Maria Farantouri A Tribute to Mikis Theodorakis carnegiehall.org. Viitattu 30.1.2021.
  24. ↑ Internet Movie Database. Pame Sinema? imdb.com. Viitattu 30.1.2021.
  25. ↑ Tribute to Mikis Theodorakis’ 95th birthday to take place in Sydney Greek City Times. Viitattu 30.1.2021.
  26. ↑ Peregrina Music- Maria Farantouri (Arkistoitu – Internet Archive) peregrinamusic.de Viitattu 9.9.2016 (saksaksi)
  27. ↑ L’Abeille et l’architecte [The Bee and the Architect] (1980) (ranskaksi)
  28. ↑ Il Premio Tenco 2014 assegnato @ Maria Farantouri puntogrecia.gr Viitattu 9.10.2016 (kreikaksi)
  29. ↑ ClubTenco: Artisti Club Tenco. Viitattu 28.1.2017 (italiaksi).
  30. ↑ Int.Ert.gr: Maria Farantouri awarded international prize for her unparalleled voice and interpretation International ERT. Arkistoitu 16.10.2017. Viitattu 16.10.2017 (italiaksi).
  31. ↑ Τηλέμαχος Χυτήρης - Άρθρα - Ελευθεροτυπία enet.gr. Viitattu 21.1.2015. (kreikaksi)
  32. ↑ Maria Farantouri - The High Priestess sings to remember grhomeboy.wordpress.com' Viitattu 23.9.2016
  33. ↑ Saijonmaa, Arja: Nuori alaston nainen: Mikis ja minä, s. 196. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4
  34. ↑ Happy Birthday, Mikis -albumin kansilehti
  35. ↑ Singing insurgent Maria Farantouri melds two worlds during search for a better place - SMH smh.com.au Viitattu 17.9.2016 (englanniksi)
  36. ↑ Συνέντευξη: Μαρία Φαραντούρη thepressproject.gr Viitattu 21.9.2016 (kreikaksi)
  37. ↑ Maryam Rajavi meets renowed Greek diva Maria Farantouri maryam-rajavi.com. Viitattu 13.1.2016.[vanhentunut linkki] (englanniksi)
  38. ↑ Sings Taner Akyol -albumin kansilehtinen
  39. ↑ Jazzrytmit| Charles Lloyd / Maria Farantouri (Arkistoitu – Internet Archive) jazzrytmit.com Viitattu 17.9.2016
  40. ↑ Charles Lloyd and Maria Farantouri: The Greek Project Limelight Magazine. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Konstantinidis, Paris: ”When Progress Fails, Try Greekness: From Manolis Kalomiris to Manos Hadjidakis and Mikis Theodorakis”. Teoksessa Maliaras, Nikos (toim.): The National Element in Music, s. 314–320. (Conference proceedings, Athens, 18-20 January 2013) Athens: University of Athens, 2014. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  42. ↑ Maria Farantouri (Gesang) music-is-it.de. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Lloyd, Paul: The Advertiser (The Arts - Music)., 12.12.1977. (englanniksi)
  44. ↑ Ars Longa, Vita Longa: Mikis Theodorakis's Eightieth-Birthday Concert e-w-b.com. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Maria Farantouri - Divine! (Arkistoitu – Internet Archive) en.mikis-theodorakis.net Viitattu 15.1.2017 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=María_Farantoúri&oldid=22691070”