Margaret Bonds

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Margaret Bonds

Margaret Jeanette Allison Bonds (alun perin Majors; 3. maaliskuuta 1913 Chicago, Illinois26. huhtikuuta 1972 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen pianisti, säveltäjä ja musiikkipedagogi.[1][2] Hänen ohjelmistoonsa ja tuotantoonsa kuului klassista musiikkia, negrospirituaalisovituksia ja populaarimusiikkia. Hän oli yksi ensimmäisistä afroamerikkalaisista säveltäjistä, jotka saivat Yhdysvalloissa maanlaajuista tunnustusta.[3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bondsin äiti oli ammattimuusikko Estella C. Bonds ja isä lääkäri, aktivisti Monroe Majors.[3] Vanhemmat erosivat tyttären ensimmäisten elinvuosien aikana, minkä jälkeen Bonds asui äitinsä luona ja käytti tämän sukunimeä.[2][1] Varhaisimman musiikkikasvatuksen hän sai äidiltään, joka soitti urkuja.[4] Bonds sai lapsena opetusta myös Coleridge-Taylor Music Schoolissa, sittemmin Florence Pricelta ja William L. Dawsonilta.[1] Ensimmäisen sävellyksensä hän sai valmiiksi 5-vuotiaana.[2] Vuonna 1929 Bonds pääsi Northwestern Universityyn, jossa hän sai opiskella, mutta ei asua tai käyttää vapaasti tiloja. Näinä vuosina hän tiettävästi altistui ensimmäisen kerran suoraan rasismille.[1] Hän sai musiikissa kandidaatin arvon vuonna 1933 ja maisterin arvon vuonna 1934.[2] Vuonna 1932 Bondsille myönnettiin Rodman Wanamaker -palkinto[2] laulustaan "Sea Ghost".[4] Lisäksi hän sai Rosenwald-stipendin.[2] Vuonna 1933 Bonds esiintyi pianistina Chicagon sinfoniaorkesterin historian ensimmäisenä mustana solistina.[3]

Vuonna 1936 Bonds perusti Chicagoon lahjakkaille afroamerikkalaisille lapsille suunnatun Allied Arts Academy -oppilaitoksen.[2] Hän muutti vuonna 1939 New Yorkiin. Siellä hän meni pian naimisiin Lawrence Richardsonin kanssa ja aloitti opiskelun Juilliard Graduate Schoolissa.[4] Bondsia opettivat siellä Roy Harris ja Robert Starer.[3] Hän sai myös pianonsoiton opetusta Djane Lavoie-Herziltä.[1] Bonds oli 1930-luvulta lähtien runoilija Langston Hughesin läheinen ystävä ja yhteistyökumppani.[1][3]

Bonds liittyi nuorena National Association of Negro Musiciansiin ja toimi myöhemmin afroamerikkalaisten oikeuksia ajaneessa kansalaisoikeusliikkeessä. Hän myös perusti The Margaret Bonds Chamber Music Societyn, jonka tarkoitus oli mustien säveltäjien tekemän musiikin kaanonin hahmottelu.[3][1] Bondsin oppilaiden joukossa oli Ned Rorem.[1]

Langston Hughesin kuolema vuonna 1967 vaikutti Bondsiin syvästi samoin kuin hänen äitinsä kuolema vuonna 1957. Hughesin kuoltua Bonds muutti Los Angelesiin. Masennusjaksot saivat hänet käyttämään haitallisesti alkoholia. Bonds kuoli sydäninfarktiin ja tuli haudatuksi äitinsä viereen Chicagoon.[1] Pari kuukautta kuoleman jälkeen Los Angelesin filharmonikot esittivät Zubin Mehtan johdolla neljä osaa Bondsin teoksesta Credo kuorolle ja orkesterille W. E. B. Du Boisin sanoihin.[3]

Bonds tapasi vuonna 1936 ensimmäisen kerran Langston Hughesin.[1] Hän oli innoittunut tämän runoudesta jo aiemmin ja sävelsi sitten monia lauluja Hughesin sanoihin. Näihin kuuluivat "The Negro Speaks of Rivers", "Joy" ja "Songs of the Seasons".[3] Lisäksi Bonds sävelsi musiikin Hughesin näytelmään Shakespeare in Harlem (1959[4]).[1] Monia kappaleita Bondsilta tilasi ja esitti sopraano Leontyne Price.[3] Näistä tunnetuimpiin kuuluu "He's Got the Whole World in His Hand" (1962/1963). Sen ovat Pricen lisäksi esittäneet ja levyttäneet muiden muassa Jessye Norman ja Kathleen Battle.[1][3] Bondsin monipuolisessa tuotannossa on vahvoja jazz- ja bluesvaikutteita. Hänen teoksiaan esittivätkin muiden muassa Glenn Millerin orketseri, Louis Armstrong ja Woody Herman.[2] Iso osa Bondsin tuotannosta on kuitenkin julkaisematonta.[3]

Käytyään Alabaman Montgomeryssa vuonna 1963 Bonds sävelsi seitsenosaisen sävelrunon Montgomery Variations spirituaalin "I Want Jesus to Walk with Me" pohjalta. Tämä teos on omistettu Martin Luther Kingille samoin kuin Bondsin joulukantaatti The Ballad of the Brown King.[3] Usein on levytetty Bondsin kappale "Troubled Water", joka kuuluu pianoteokseen Spiritual Suite.[1]

  1. a b c d e f g h i j k l m Randye Jones, Margaret Bonds Biography Afrocentric Voices in "Classical" Music, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Brent Gaspaire, Margaret Bonds (1913 -1972) Black Past 28.1.2013, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l Margaret Bonds Opera Philadelphia, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
  4. a b c d Margaret Bonds Song of America, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)