Manuel de Godoy
.jpg)
Manuel de Godoy Álvarez de Faria Ríos Sánchez Zarzosa, la Pazin ja Basanon ruhtinas, Alcudian ja Succan herttua (12. toukokuuta 1767 Castuera, Badajoz, Espanjan kuningaskunta – 4. lokakuuta 1851 Pariisi, Ranskan toinen tasavalta)[1] oli espanjalainen hoviherra ja valtiomies, joka toimi Espanjan pääministerinä vuosina 1792–1798 ja 1801–1808. Hänen ulkopolitiikkansa osoittautui Espanjalle ja Bourbonin hallitsijasuvulle tuhoisaksi. Godoyn ura päättyi kuningas Kaarle IV:n kruunustaluopumiseen maaliskuussa 1808.
Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Godoy syntyi ikivanhaan mutta köyhään aatelissukuun. Opiskeltuaan grammatiikkaa ja taiteita San Antónin seminaarissa Badajozissa Manuel valitsi sotilasuran.[2]
Hän tuli 17-vuotiaana vuonna 1784 veljensä mukana Madridiin ja liittyi kuninkaalliseen henkivartiostoon. Komeana ja henkevänä miehenä hän pääsi pian kruununprinssessa Maria Luisan suosioon ja hänestä tuli tämän rakastaja. Kun Maria Luisan puoliso nousi vuonna 1788 Espanjan kuninkaaksi nimellä Kaarle IV, Godoy alkoi pian saada korkeita arvonimiä ja virkoja. Hänet nimitettiin vuonna 1788 kenraaliadjutantiksi ja vuonna 1792 hän sai kenraaliluutnantin sotilasarvon sekä Alvarezin markiisin ja Alcudian herttuan arvot. Hänet nimitettiin myös valtioneuvoston jäseneksi. Tästä alkaen hänellä oli hyvin vahva ote Espanjan kuningasperheestä.[3][1]
Ei tiedetä varmasti, miten hän pääsi heti Asturian ruhtinas Carlosin ja María Luisan lähipiiriin. Godoyta seurannut legenda väittää, että kaikki johtuu hänen asemastaan María Luisan rakastajana, mutta tämän mielipiteen tueksi ei ole olemassa vankkoja perusteita. Näyttää todennäköisemmältä, että kaikki oli seurausta sattumalta tapahtuneesta onnettomuudesta syyskuussa 1788. Asturian ruhtinasparin saattajana ollessaan Manuel putosi hevoseltaan, mutta hänen erityinen kykynsä hallita sitä kiinnitti ruhtinaiden huomion. Siitä lähtien Manuel osallistui vakituisesti ruhtinasparin huoneistossa järjestettäviin kokoontumisiin. Häntä suositteli ruhtinas Carlosin henkivartiokaartin yliluutnantti, Godoyn perheystävä prikaatinkomentaja Miguel Trejo, jonka luottamuksen hän saavutti heti ja joka kehittyi siitä lähtien.[2]
Pääministerikaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Godoy nimitettiin 15. marraskuuta 1792 Espanjan pääministeriksi kreivi Pedro de Arandan tilalle vain 25-vuotiaana. Vaikka hänellä oli jonkin verran valtiomiestaitoja, Espanjan asiat alkoivat pian luisua epäsuotuisaan suuntaan. Hänen toivottiin kykenevän diplomatiallaan pelastamaan Bourbon-sukuisen Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n kuolemantuomiolta, mutta ei onnistunut. Koska Espanja oli tukenut syrjäytettyä kuningasta, Ranskan kansalliskonventti julisti maaliskuussa 1793 ensimmäisen liittokunnan sodan Espanjalle. Espanjalaiset saivat sodan alussa joitain voittoja, mutta pian se kääntyi tappiolliseksi. Godoy neuvotteli Espanjan puolesta heinäkuussa 1795 allekirjoitetun Baselin rauhansopimuksen, mistä hyvästä Kaarle IV antoi hänelle arvonimen príncipe de la Paz, ”rauhan ruhtinas”.[3][1]
Seuraavaksi Godoy päätti liittoutua Ranskan kanssa Englantia vastaan ja solmi vuonna 1796 San Ildefonson sopimuksen, joka oli tarkoitettu sekä puolustus- että sotaliitoksi. Pian tämän jälkeen Espanja julisti Englannille sodan.[1][3] Espanjan laivasto kärsi kuitenkin tappion Cabo de São Vicenten meritaistelussa eikä Ranska antanut liittolaiselleen Espanjalle paljoakaan tukea.[1] Samaan aikaan Godoyn yritykset toteuttaa Espanjassa yhteiskunnallisia uudistuksia epäonnistuivat, ja hänen skandaalimainen ja ylellinen elämäntapansa herätti pahennusta.[3]
Godoy erotettiin pääministerin tehtävistä vuonna 1798, mutta sen jälkeenkin hän säilytti kuningasperheen suosion ja suuren vaikutusvallan hovissa. Hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi jo vuonna 1801, jolloin sota Englantia vastaan jatkui edelleen. Ranskan painostuksesta hän määräsi nyt hyökkäyksen Englannin liittolaista Portugalia vastaan, mistä seurasi kolme viikkoa kestänyt niin sanottu appelsiinien sota.[1] Godoy toimi tässä sodassa myös Espanjan joukkojen komentajana.[3] Kun Ranskan johtaja Napoleon jätti huomiotta Espanjan edut vuonna 1802 Englannin kanssa solmimassaan Amiensin rauhassa, Godoyn ja hänen ulkopolitiikkansa vastustajat alkoivat ryhmittyä kruununprinssi Ferdinandin (tuleva kuningas Ferdinand VII) ympärille.[1]
Sota Ranskan ja Englannin välillä puhkesi uudelleen jo vuonna 1803, mutta tällä kertaa Godoy päätti aluksi pitää Espanjan puolueettomana. Joulukuussa 1804 hän määräsi kuitenkin uudelleen julistettavaksi sodan Englannille.[1] Nyt hänestä tuli kaikkien Espanjan sotavoimien ja laivaston ylipäällikkö eli generalissimus.[3] Espanja kärsi kuitenkin merellä katastrofaalisen tappion Trafalgarin taistelussa lokakuussa 1805. Godoy sai vähitellen parannettua suhteita Napoleoniin, ja vuonna 1807 Ranska ja Espanja sopivat Fontainebleaun sopimuksella jakavansa Portugalin.[1] Tässä sopimuksessa Godoylle luvattiin oma ruhtinaskunta, Portugalin eteläosasta lohkaistava Algarve. Suunnitelma Portugalin jakamiseksi ei kuitenkaan toteutunut sopimuksen mukaisesti. Muutamaa kuukautta myöhemmin julkisuuteen tuli tieto, että Napoleon aikoi liittää joitain Espanjan alueita Ranskaan, mikä johti Espanjassa Bourbonien ja Godoyn vastaisen vihan purkautumiseen.[3][1]
Kun hovi oli pakenemassa maasta, he joutuivat Aranjuezissa 18. maaliskuuta kruununprinssi Ferdinandin yllytyksestä kapinaan nousseen väkijoukon vangeiksi. Kuningas Kaarle IV joutui luopumaan kruunusta Ferdinandin hyväksi. Godoy piestiin ja melkein tapettiin, mutta hän pelasti henkensä julistamalla olevansa uskollinen uudelle hallitsijalle. Sen jälkeen kuningas Ferdinand VII vangitutti hänet. Godoy kuitenkin vapautettiin Napoleonin pyynnöstä jo toukokuussa 1808, jotta hän voisi osallistua Ferdinandin ja Kaarlen kanssa Bayonnessa pidettyyn kokoukseen, jossa molemmat kuninkaat joutuivat luopumaan kruunusta.[3][1]
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manuel Godoy meni vuonna 1797 naimisiin, kuningatar Maria Luisan tahdosta, kuningas Filip V:n pojan, prinssi Luisin ja María Teresa de Vallabriga y Rozas Español y Drummondin tyttären María Teresa de Borbón y Vallabriga, Boadilla del Monten markiisittaren (1779–1828) kanssa ja heille vuonna 1800 tytär Carlota de Godoy y Borbón, Suecan herttuatar (1800–1886).[4]
Hänen huhuttiin menneen lisäksi salaa naimisiin rakastajattarensa, upseerin tytär Josefa "Pepita" Tudón (1779–1869) kanssa.[3] Kuningatar myönsi tälle vuonna 1807 Castillo Fielin kreivittären arvon ja nimitti tämän hovinaisekseen, heille syntyi kaksi aviotonta poikaa.[4]
Hänen aviopuolisonsa Chinchónin kreivitär ja Suecan herttuatar María Teresa otti hänestä eron vuonna 1808. Manuel Godoy matkusti Ranskaan maanpakoon heidän yhteisen tyttärensä Carlotan sekä rakastajattarensa ja näiden kahden aviottoman poikansa kanssa. Herttuatar María Teresa kuoli Pariisissa 49-vuotiaana vuonna 1828.[4] Tämän jälkeen Manuel Godoy meni naimisiin Castillo Fielin kreivitär Josefa Tudón kanssa. He erosivat vuonna 1835 ja Josefa Tudó muutti takaisin Madridiin, jossa eli yli 90-vuotiaaksi.[2]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Godoy asui Bayonnen tapahtumien jälkeen rakastajattarensa ja kaikkien kolmen lapsensa kanssa vallasta syöstyn Kaarle IV:n ja kuningatar Maria Luisan uskollisena seurana Compiègnessa, Marseillessa[2] ja Roomassa aina Kaarlen vuonna 1819 tapahtuneeseen kuolemaan asti. Vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen Godoy asettui Pariisiin,[3] jossa hän ensin yritti perustaa yritystoimintaa[2] ja lopulta eli Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin myöntämällä vaatimattomalla eläkkeellä. Godoy sai vuonna 1837 takaisin useimmat arvonimistään ja osan vanhoista läänityksistään ja vuonna 1847 Espanjan kuningatar Isabella II:lta myös eläkkeen ja luvan palata Espanjaan,[1][3][2] mutta jo yli 80-vuotiaana ja sairaana hän jäi asumaan Pariisiin, jossa kuoli neljä vuotta myöhemmin.[3][1] Hän julkaisi vuosina 1836–1838 viisiosaiset muistelmat.[3]
Hänet on haudattu Père Lachaisen hautausmaalle vaatimattomaan hautaan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m Manuel de Godoy (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ a b c d e f g Manuel de Godoy y Álvarez de Faria | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 24.7.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Nordisk familjebok (1908), s. 1391–1392 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 18.7.2014.
- ↑ a b c María Teresa de Borbón y Vallabriga | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 24.7.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manuel de Godoy Wikimedia Commonsissa
