Manosfääri

Manosfääri on miesten oikeuksiin ja feminismin kritiikkiin keskittyneiden nettiyhteisöjen, keskustelupalstojen, blogien ja muiden sivustojen muodostama kokonaisuus. Nimityksen ovat ottaneet käyttöön toimijat, jotka itse katsovat edustavansa manosfääriin kuuluvia yhteisöjä, filosofioita ja liikkeitä.

Manosfäärin keskeisimmän osan on muodostanut antifeministinen liike, joka korostaa äärimmäistä arvokonservatismia ja jonka näkemyksiä on arvosteltu naisvihamielisiksi. Manosfäärissä on usein hyödynnetty todellisia ilmiöitä, kuten globaalin talouden vaikutusta monien perinteisesti miehisiksi miellettyjen töiden saatavuuteen tai miesten yliedustusta itsemurhissa. Monissa tapauksissa näistä on kuitenkin tehty radikaaleja, naisia syyllistäviä näkökulmia. Manosfääri on silti laaja ja sisäisesti ideologisesti jakautunut. Kaikki manosfääriin lasketut toimijat eivät ole naisvihamielisiä tai antifeministisiä.

Manosfäärin nousua varsinkin Yhdysvalloissa 2010-luvulla on selitetty reaktiona sukupuolten tasa-arvon sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vahvistumiseen. Nämä ovat muuttaneet ihmisten keskimääräisiä näkemyksiä sukupuolirooleista ja sosiaalisia odotuksia. Tutkija Michael Kimmel on nimennyt "loukatuksi etuoikeudeksi" ilmiön, jossa aiemmin etuoikeutettuina pidetyt ryhmät ovat pitäneet tasa-arvon ja inklusiivisuuden kasvua omaa asemaansa heikentävänä. Usein manosfäärissä on esitetty näkemys miehisen vallan ja perinteisten sukupuoliroolien luonnollisuudesta.

Southern Poverty Law Centerin mukaan manosfäärin ja äärioikeistolaisen liikehdinnän välillä on huomattavaa päällekkäisyyttä. Tunnettu esimerkki äärioikeistolaisen ideologian ja manosfäärin yhdistämisestä on Andrew Anglin, joka on naiset juutalaisiin rinnastava uusnatsi.

Manosfääriin kuuluvia toimijoita

Manosfääriin kuuluu miesten oikeuksiin, itsensä kehittämiseen ja kehonrakennukseen keskittyneitä blogeja, mutta myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, valkoiseen ylivaltaan ja seksuaaliseen häirintään kannustavia ryhmiä. Miesasialiike on muodostanut usein nettiyhteisöjä ja tukenut perinteisiä käsityksiä maskuliinisuudesta sekä vastustanut feminismin periaatteita. Nykyaikaista miesasialiikettä on pidetty toisen aallon feminismiä vastustaneen miesten vapautusliikkeen toiminnan jatkajana.

Men Going Their Own Way -liike (MGTOW) kehottaa miehiä hylkäämään avioliiton tai jopa naiset kokonaan ja keskittymään itsensä kehittämiseen. Tämä naimattomuuteen kannustava liike on esimerkki ideologisesta avioliiton vastustuksesta. Uusmaskuliinisuus (uusmaskulismi) puolestaan viittaa ajatteluun, jossa maskuliinisuutta määrittävinä tekijöinä nähdään kielteisyys naisia, seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia kohtaan. Uusmaskuliinisille liikkeille tyypillistä on shokkiarvoa tavoitteleva retoriikka, jota käytetään marginaalisten näkökulmien nostamiseen esiin. Miesten ylivalta tarkoittaa ajatustapaa, jossa naisten, transsukupuolisten sekä muunsukupuolisten oikeuksiin suhtaudutaan torjuvasti ja maskuliinisuus määritellään tiukasti rajatusti.

Punaisen pillerin teoria viittaa manosfäärissä esiintyvään uskomukseen länsimaisissa yhteiskunnissa valtaa pitävistä feministeistä, jotka syrjivät miehiä. Näkökulman kannattajat näkevät yhteiskunnan tukevan salaliittoa, jota syytetään muun muassa seksin puutteesta. Punaisen pillerin teorian kannattajat ajavat herätystä, jossa miehet havahtuvat näkemään sukupuolidynamiikan ja yhteiskunnalliset rakenteet feminismille vastakkaisella tavalla perinteisiä sukupuolirooleja painottaen. Tutkija Joshua Thorburnin mukaan punaisen pillerin teorian kannattajista osa on päätynyt ajatusmaailmaansa vaikean eron tai pettämistä koettuaan. Manosfääriä on laajemmin kritisoitu haitallisten stereotypioiden levittämisestä sekä miehistä että naisista ja toksisen maskuliinisuuden edistämisestä. Thorburn on pitänyt manosfäärissä esiintyviä narratiiveja mahdollisesti siinä toimivien miesten negatiivisia käsityksiä itsestään voimistavina.

Pickup artist viittaa "pelimieheen", joka jakaa ja myy miehille vinkkejä deittailua ja naisten viettelemistä varten. Tällaisten henkilöiden ympärille on muodostunut nettiyhteisöjä. Usein ehdotetut viettelystrategiat ovat olleet kritiikkiä herättäneitä. Näistä esimerkkejä ovat "neggaus" (negging) eli itsetuntoa alentava haukkuminen tai jopa suostumuksen sivuuttaminen. Neil Strauss kuvasi vuonna 2005 viettelystrategioita kirjassaan Pelimies – alaston totuus pokaajien veljeskunnasta (The Game). Myöhemmin hän uskoi kirjansa muuttaneen ihmisiä huonompaan suuntaan. Hän totesi "pokaajien valtakuntaan" kuuluvan myös "pahoja miehiä". Roosh V ja Andrew Tate ovat esimerkkejä pickup artisteiksi kuvatuista henkilöistä. Roosh V ehdotti raiskauksen laillistamista, ja myös Andrew Tate on kyseenalaistanut seksuaalisen itsemääräämisoikeuden.

Incel-kulttuuri koostuu romanttisesti tai seksuaalisesti menestymättömiksi itsensä kokevista miehistä, jotka tuovat keskusteluissa esiin naisiin kohdistuvia turhautumisen ja kostonhalun tunteita. Incel-kulttuuriin on yhdistetty monia vakavia väkivaltatapauksia. Isla Vistan joukkomurhan tekijä määritteli itsensä inceliksi ja halusi kostaa naisille. Toronton yliajon tekijä julisti ennen tekoaan incel-kapinan alkaneen ja ihannoi Isla Vistan joukkomurhan tekijää.

Slangia

• Chad on manosfäärissä käytetyssä slangissa viitannut menestyneeseen ja puoleensavetävään mieheen, jota kaikkien naisten uskotaan haluavan. Naispuolisena vastineena on käytetty ilmausta "Stacy". Usein Chadia käytetään samassa merkityksessä kuin "alfauros"-termiä.
• "Becky"-nimellä on manosfäärissä viitattu naisiin, joita ilmauksen käyttäjät pitävät vähemmän puoleensavetävinä kuin "Stacyja", mutta silti inceleille saavuttamattomina.
• "Cuck" tai "betauros" on viitannut keskivertomieheen, joka ei ole "Chad" eikä incel vaan jolla on mahdollisuus harrastaa seksiä.
• "AWALT" on akronyymi, joka on johdettu sanoista "all women are like that" ("sellaisia kaikki naiset ovat").
• "Femoidi" eli "naishumanoidi" on ollut enimmäkseen inceleiden retoriikkaan kuulunut slangi-ilmaus naisista.