Mallan luonnonpuisto
Mallan luonnonpuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
30 km² |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1916 / 1938 |
| Hallinto |
Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonsuojelualue Enontekiöllä, Käsivarren Lapissa. Kilpisjärven pohjoisrannalla sijaitsevassa puistossa kohoavat Iso-Mallan (951,9 m) ja Pikku-Mallan (738,5 m) tunturit. Sen halki idästä länteen kulkee yhteispohjoismainen Kalottireitti. Puisto on ollut suojeltuna vuodesta 1916 alkaen ja Suomen ensimmäiseksi luonnonpuistoksi se tuli vuonna 1938. Luonnonpuiston pinta-ala on 30 km² ja sitä hallinnoi Metsäntutkimuslaitos.
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueella on kalkkipitoisen kasvualustan ansiosta Suomen monipuolisin tunturikasvilajisto. Joitakin tunturikasveja ei tavata missään muualla koko Suomessa ja useita luonnonpuiston lisäksi vain läheisellä Saanatunturilla tai muun Käsivarren alueella.
Alueen korkeuden ja pohjoisuuden ansiosta lumilaikkujen sulaminen jatkuu läpi kesän ja takaa kosteuden monille tunturikasveille. Lajistoon kuuluvat muun muassa lapinalppiruusu, jääleinikki, tunturikallioinen, arnikki, pahta-ailakki ja tunturikatkero. Kaikkiaan puistossa kasvaa 283 putkilokasvilajia. Kasvirikkaus johtuu Mallan kaledonisesta kallioperästä, joka on muodostunut helposti rapautuvista liuskeista ja dolomiitista. Alueelta on myös löydetty Suomen ainoa pikkulehdokki.[1]
Alueella elää myös harvinaisia tunturiperhosia, muun muassa tunturisiilikäs, pohjansiilikäs, arnikkikoisa, jota on tavattu Suomesta vain Mallan luonnonpuistosta vuosina 1929, 1934 ja 1936,[2] ja tunturikeltaperhonen.
Linnuista puistossa pesivät muun muassa sepelrastas ja piekana.
Läheinen Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologinen asema on kartoittanut alueen kasvistoa ja suorittanut alueen luonnosta useita tutkimuksia. Luonnonpuistossa sijaitsee tunnettu Kitsiputous (Kihtsekords).
Porojen laidunnus luonnonpuiston alueella on kielletty, mutta sitä tapahtuu jonkin verran. 2000-luvun alkuvuosina laidunnuksen vaikutuksia tutkittiin, eikä sen todettu vaikuttavan haitallisesti alueen uhanalaisiin kasvilajeihin. Alueella tehtäville tieteellisille tutkimuksille koealoineen siitä voi toisaalta olla haittaa.[3][4][5]
Puistossa saa kulkea lumettomana aikana vain merkittyjä reittejä pitkin, joita on 15 kilometriä. Retkeilypolku vie kolmen valtakunnan rajapyykille, joka sijaitsee puiston läntisessä ääripäässä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- METLA. Malla-Saana alue (Arkistoitu – Internet Archive)
- KILPISJÄRVI.ORG (Arkistoitu – Internet Archive)
- Metsähallitus: Luontoon.fi: Malla
- Härkönen, T., Laitinen, J. ja Räntilä, K.: Luontomatkailijan Suomi. Otava. 1993, s. 341–343. ISBN 951-1-11522-7.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Mäkelä, Anniina: Suomesta löytyi uusi kämmekkälaji 15.9.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.10.2009.
- ↑ Mikkola, Kauri et al: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto, s. 205. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3317-6
- ↑ Rahko, Pekka: Poronlaidunnus ei uhkaa Mallan kasveja Kaleva.fi. 1.12.2003. Viitattu 20.3.2014.
- ↑ Jokinen, Mikko: Mallan luonnonpuisto – koskematonta luontoa vai porojen laidunmaata. Metsäntutkimus, lokakuu 2001, nro 3, s. 6. Metsäntutkimuslaitos. ISSN 1455-0393 Lehden verkkoversio. (PDF) Viitattu 20.3.2014. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mallalle poroaita aikaisintaan ensi vuonna Yle.fi. 29.3.2011 (päiv. 6.6.2012). Viitattu 20.3.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mallan luonnonpuisto Wikimedia Commonsissa
- Jokinen, Mikko (toim.): Poronhoidon ja suojelun vaikutukset Mallan luonnonpuistossa. Metsäntutkimuslaitos, Kolarin tutkimusasema, 2005. ISBN 951-40-1957-1 Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)