Maksimilian I Joosef

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maksimilian I Joosef
Baijerin vaaliruhtinas, Baijerin kuningas
Maksimilian I Joosef, Franz Xaver Hornöckin maalaama muotokuva noin vuodelta 1810.
Baijerin kuningaskunta
Valtakausi 1. tammikuuta 1806 – 13. lokakuuta 1825
Seuraaja Ludvig I
Syntynyt 27. toukokuuta 1756
Schwetzingen, Pfalz
Kuollut 13. lokakuuta 1825 (69 vuotta)
München, Baijeri
Hautapaikka Theatinerkirche, München
Puoliso Augusta Vilhelmina
Karoliina
Lapset Ludvig I
Auguste Amalie
Amalie Maria
Karoline Auguste
Karl Theodor
Elisabeth Ludovika
Amalie Auguste
Sophie
Maria Anna
Ludovika Wilhelmine
Maksimiliana
Koko nimi Maximilian Maria Michael Johann Baptist Franz de Paula Joseph Kaspar Ignatius Nepomuk
Suku Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeld
Isä Fredrik Mikael
Äiti Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus

Maksimilian I Joosef (saks. Maximilian I Joseph; 27. toukokuuta 1756 Schwetzingen, Mannheim, Pfalz – 13. lokakuuta 1825 München, Baijeri) oli Baijerin vaaliruhtinas vuosina 1799–1806 nimellä Maksimilian IV Joosef ja Baijerin kuningaskunnan ensimmäinen kuningas vuosina 1806–1825.[1][2][3]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian Joosefin isä oli Pfalzin vaaliruhtinaskuntaa hallinneeseen Wittelsbachin hallitsijasukuun kuulunut pfalzkreivi ja Pfalz-Zweibrücken-Birkenfeldin herttua Fredrik Mikael. Hänen äitinsä oli suvun toiseen haaran kuulunut Maria Franziska von Pfalz-Sulzbach.[1][2] Maksimilian Joosefin sisko Amalia oli Saksin kuningatar.[4] Maksimilian Joosefin ranskalainen kotiopettaja Louis-Félix Guynement de Keralio kasvatti häntä Jean-Jacques Rousseaun Émilen hengessä.[4]

Maksimilian Joosef palveli vuodesta 1770 nimellisesti Ranskan armeijassa Alsacen kuninkaallisessa ulkomaisessa rykmentissä, jossa hän sai vuonna 1776 everstin ja vuonna 1778 maréchal de champin sotilasarvon.[4][1][2] Hän asui enimmäkseen Strasbourgissa ja Rappoltsteinin piirikunnassa, mutta oleskeli toisinaan myös Landaussa ja Pariisissa. Hän puhui paremmin ranskaa kuin saksaa ja hänen ajattelunsa sai valistuksen vaikutteita. Hän oli vapaamuurari.[4] Hän erosi armeijasta Ranskan vallankumouksen jälkeen.[1][2]

Baijerin hallitsijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian Joosef peri vuonna 1795 ilman miespuolista perillistä kuolleelta isoveljeltään Kaarle II Augustilta Zweibrücken-Birkenfeldin herttuan arvon. Kun hänen kaukainen sukulaisensa, Pfalzin ja Baijerin vaaliruhtinas Kaarle Teodor kuoli vuonna 1799 ilman perillisiä ja tämän koko sukuhaara sammui, Maksimilian Joosefista tuli Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian IV. Hän peri samalla myös Pfalzin vaaliruhtinaan sekä Jülichin ja Bergin herttuan arvot. Nämä alueet olivat tuolloin osittain Ranskan ja osittain Itävallan miehittämät.[1][2]

Maksimilian Joosef liittyi vuonna 1799 Itävallan painostuksesta sotaan Napoleonin Ranskaa vastaan. Hän kuitenkin teki vuonna 1801 Ranskan kanssa erillisrauhan, jossa hän luopui perintömaistaan Reinin länsipuolella ja sai hyvityksenä lupauksen kompensaatiosta. Napoleon palkitsi hänen uskollisuutensa liittämällä hänen valtakuntaansa vuonna 1803 Würzburgin, Bambergin, Freisingin ja Augsburgin ruhtinaspiispakunnat, vuonna 1805 Ansbachin ja vuonna 1809 osia läntisestä Itävallasta. Joulukuussa 1805 allekirjoitetussa Pressburgin rauhassa Baijeri korotettiin kuningaskunnaksi, ja Maksimilian Joosef kruunautti itsensä kuninkaaksi 1. tammikuuta 1806 nimellä Maksimilian I.[1][2] Hän myös naitti vanhimman tyttärensä Augustan Italian varakuninkaana toimineelle Napoleonin poikapuolelle Eugène de Beauharnais’lle.[2][4]

Maksimilian Joosef pysyi Ranskan liittolaisena Napoleonin sodissa, osallistui Reinin liittoon ja lähetti 30 000 miestä Napoleonin Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Ranskan sotaonnen käännyttyä Maksimilian Joosef vaihtoi puolta ja liittoutui lokakuussa 1813 Itävallan kanssa sillä ehdolla, että saisi pitää kuningaskuntansa. Hän joutui palauttamaan joitain alueita Itävallalle vuosina 1814 ja 1816, mutta sai vastineeksi Napoleonin sotien jälkeisissä rauhanjärjestelyissä takaisin Reinin länsipuolisia alueita.[1]

Christian Daniel Rauchin 1835 veistämä Maksimilian I Joosefin patsas Münchenin Max-Joseph-Platzilla. Taustalla tämän rakennuttama Kansallisteatteri.

Maksimilian I Joosef oli aikanaan Saksan vapaamielisimpiä hallitsijoita. Hän antoi jo vuonna 1808 Baijerille perustuslain, ja korvasi sen toukokuussa 1818 uudella perustuslailla, jonka yhteydessä perustettiin muun muassa kaksikamarinen parlamentti. Hän kehitti ja modernisoi Baijerin hallintoa yhdessä luotetun ministerinsä Maximilian von Montgelasin kanssa, kunnes erotti tämän vuonna 1817 poikansa, kruununprinssi Ludvigin pyynnöstä.[1][2]

Maksimilian Joosef keskusteli mielellään ihmisten kanssa kaduilla ja toreilla.[4] Hän oli hallitsijana erittäin suosittu ja sai lempinimen der gute Vater Max, ’hyvä Max-isä’.[3] Hän kuoli 69-vuotiaana lokakuussa 1825 Nymphenburgin linnassa,[4] ja hänet haudattiin Münchenin Theatinerkircheen.[5] Maksimilian Joosefin seuraajaksi tuli hänen poikansa Ludvig I.[2]

Münchenin kaupungin kehittäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimilian Joosef laaditutti vuosina 1809–1810 yleissuunnitelman Münchenin kaupungin laajentamiseksi, kun sitä ympäröivät linnoitteet ja muurit oli purettu. Suunnitelmaa toteuttivat arkkitehti Karl von Fischer, joka suunnitteli muun muassa uuden Kansallisteatterin, ja puutarhasuunnittelija Friedrich Ludwig von Sckell. Maksimilian Joosefin määräyksestä Münchenin Englischer Garten- ja Hofgarten-puistot, vanha kasvitieteellinen puutarha sekä vaaliruhtinaan taidekokoelma ja kirjasto avattiin yleisölle. Vuosittainen Oktoberfest-juhla sai alkunsa vuonna 1810 pidetyistä Maksimilian Joosefin pojan Ludvigin häistä ja järjestettiin erillisenä juhlana ensi kerran vuonna 1811.[4] Maksimilian Joosef perusti myös kuninkaallisen Münchenin taideakatemian vuonna 1808.[2]

Avioliitot ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maksimilian Joosefin ensimmäinen puoliso Augusta.
Toinen puoliso Karoliina.

Maksimilian Joosefin puoliso oli vuodesta 1785 Hessen-Darmstadtin prinsessa Augusta Vilhelmina, joka kuoli jo vuonna 1796. Toisena puolisona oli vuodesta 1797 Badenin prinsessa Karoliina.[4]

Maksimilian Joosefin ensimmäisestä avioliitosta syntyneet lapset:[4]

  • Ludvig I (1786–1868), Baijerin kuningas
  • Augusta (1788–1851), puoliso Italian varakuningas Eugène de Beauharnais
  • Amalie Maria Auguste (1790–1794), kuoli 3-vuotiaana
  • Karoliina Augusta (1792–1873), Itävallan keisarinna, ensimmäinen puoliso Württembergin kruununprinssi Vilhelm, toinen puoliso keisari Frans I
  • Kaarle Teodor (1795–1875)

Maksimilian Joosefin toisesta avioliitosta syntyneet lapset:[4]

Elisabet Ludovika ja Amalia Augusta olivat kaksoset, samoin Maria Anna ja Sophie.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Maximilian I | Biography & Facts Encyclopædia Britannica. 9.10.2024. Viitattu 17.11.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Maximilian (s. 1321–1322) Nordisk familjebok. 1912. Viitattu 17.11.2024. (ruotsiksi)
  3. ↑ a b Maximilian I. Joseph von Bayern Haus der Bayerischen Geschichte. 2024. Viitattu 1.9.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Maximilian I. (als König von Bayern) Deutsche Biographie. 2024. Viitattu 1.9.2024. (saksa)
  5. ↑ Fürstengruft Theatinerkirche München. 2024. Viitattu 1.9.2024. (saksa)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Kaarle Teodor 		Baijerin vaaliruhtinas
1799–1805 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
– 		Baijerin kuningas
1806–1825 		Seuraaja:
Ludvig I
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maksimilian_I_Joosef&oldid=22831899”