Mac Wilkins
| Maurice ”Mac” Wilkins | |
|---|---|
 Mac Wilkins |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. marraskuuta 1950 Eugene, Oregon |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 193 cm |
| Paino | 115 kg |
| Laji | kiekonheitto, kuulantyöntö, moukarinheitto, keihäänheitto |
| Seura |
Pacific Coast Club, Long Beach Athletics West, Eugene Oregon Ducks, Eugene |
| Ennätykset |
70,98 m (kiekko) 21,06 m (kuula) 63,65 m (moukari) 78,43 m (keihäs) |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Yhdysvallat
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Montréal 1976 | kiekko | |
 Hopeaa |
Los Angeles 1984 | kiekko | |
| Pan-Amerikan kisat | |||
| Kultaa |
San Juan 1979 | kiekko | |
Maurice ”Mac” Wilkins (s. 15. marraskuuta 1950) on yhdysvaltalainen kiekonheittäjä ja olympiavoittaja. Hän voitti kultaa 1976 Montrealin olympiakisoissa. Hän saavutti hopeaa vielä 33-vuotiaana Los Angelesin olympialaisissa 1984: Moskovan olympiakisat 1980 jäivät Mac Wilkinsiltä väliin boikotin takia.
Mac Wilkins saavutti vuonna 1973 ensimmäisen Yhdysvaltain mestaruutensa kiekonheitossa. Kauden parhaaksi tulokseksi tuli 64,77 m. Seuraavana kahtena kautena hän paransi tulostaan niin, että vuonna 1974 henkilökohtainen ennätys oli 65,14 ja 1975 66,79 m. Vuodesta 1976 tuli Wilkinsille todellinen menestysvuosi. Hän rikkoi jo 24. huhtikuuta John Powellin ME:n tuloksella 69,18 ja paransi sitä viikon päästä San Josessa Kaliforniassa 1. toukokuuta 1976 samassa kilpailussa kolme kertaa ylittäen samalla 70 netrin rajan eli aluksi 69,80 ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa tuloksilla 70,24 ja 70,86. Yhdysvaltain mestaruus ja edelleen olympiavoitto Montrealin kisoissa tuloksella 67,50 kruunasi menestysvuoden 1976.
Seuraavina vuosina Wilkins voitti Yhdysvaltain mestaruuden vielä 1977–1980. Itä-Saksan Wolfgang Schmidt nousi kuitenkin 1970-luvun lopulla maailman ykkösnimeksi, jolle Wilkins joutui kokemaan tappion muun muassa vuosien 1977 ja 1979 yleisurheilun maailmancupeissa. Heinäkuussa 1980 Wilkins saavutti Helsingin maailmankisoissa oman henkilökohtaisen ennätyksensä 70,98, joka on edelleen 40 vuotta myöhemmin paras Suomessa heitetty kiekkotulos. Tulos oli sillä hetkellä vain 18 cm voimassa olleesta Wolfgang Schmidtin maailmanennätyksestä. [1] Yhdysvaltain boikotin vuoksi Wilkins ei päässyt puolustamaan Moskovan olympiakisoissa mestaruuttaan.
Mac Wilkins jatkoi vielä 1980-luvulla uraansa. Vuoden 1983 ensimmäisissä MM-kisoissa Helsingissä hän sijoittui 10:ksi. Seuraavan vuoden Los Angelsin olympiakisoissa Wilkins saavutti hopeaa tuloksella 66,30 Länsi-Saksan Rolf Dannebergin voittaessa 30 cm pitemmällä tuloksella. Vuoden 1984 jälkeen Wilkins lopetti huippu-urheilijan uransa, mutta teki vielä come backin vuoden 1988 Soulin olympialaisiin, jossa sijoitus oli viides tuloksella 65,90 Itä-Saksan Jürgen Schultin voittaessa lähes kolme metriä pitemmällä tuloksella.
Muina urheilulajeina monipuolisena heittäjänä pidetyllä Wilkinsillä oli kuulantyöntö, jossa hänen ennätyksensä on 21,06. Lisäksi keihäs on lentänyt 78,44 ja moukarikin 63,67.[1]
Urheilu-uransa aikana Wilkins kilpaili suomalaisista Markku Tuokon kanssa. Oleskelipa hän kilpailu-urallaan viikon Tuokon kotona lähellä Lohjaa harjoitellen hänen kanssaan. Muita tuttavia kilpailu-urallansa ovat muun muassa suomalainen kuulantyöntäjä Reijo Ståhlberg ja Itä-Saksan kova kanssakilpailija Wolfgang Schmidt.[1]
Urheilu-uransa jälkeen Wilkins on työskennellyt heittolajien valmentajana Portlandissa Oregonissa Concordian yliopistossa vuosina 2006–2013. Sen jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltain olympiajoukkueen valmennustehtäviin Rion olympialaisia varten Chula Vistaan Kaliforniaan. Nykyään hän työskentelee heittolajien kouluttajana ja konsulttina Etelä-Kalifornissa.[2] Vuonna 2019 työnantajana on Kiinan yleisurheiluliitto. Kollegana kiinalaisvalmentajissa on keihäänheiton puolella suomalainen Kimmo Kinnunen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asiasta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mac Wilkins Olympedia. (englanniksi)
- Mac Wilkins Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
|
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl | 2024: Rojé Stona |
| Edeltäjä: John Powell, Yhdysvallat |
Miesten kiekonheiton maailmanennätyksen haltija 24. huhtikuuta 1976 – 9. elokuuta 1978 |
Seuraaja: Wolfgang Schmidt, Itä-Saksa |
| ||||||||||||||
