Gerd Kanter
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Kanter tuulettaa MM-kultaansa Osakassa 2007. | |||
Maa: Viro | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Peking 2008 | kiekonheitto | |
Pronssia | Lontoo 2012 | kiekonheitto | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Osaka 2007 | kiekonheitto | |
Hopeaa | Helsinki 2005 | kiekonheitto | |
Hopeaa | Daegu 2011 | kiekonheitto | |
Pronssia | Berliini 2009 | kiekonheitto | |
Pronssia | Moskova 2013 | kiekonheitto | |
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Göteborg 2006 | kiekonheitto | |
Hopeaa | Helsinki 2012 | kiekonheitto | |
Hopeaa | Zürich 2014 | kiekonheitto | |
Pronssia | Amsterdam 2016 | kiekonheitto |
Gerd Kanter (s. 6. toukokuuta 1979 Tallinna) on virolainen kiekonheittäjä, joka on kiekonheiton maailmanmestari vuodelta 2007 ja olympiavoittaja vuodelta 2008.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanter karsiutui vuoden 2001 universiadeissa tuloksella 57,44 m. Hän sijoittui 2002 Euroopan talviheittocupissa kolmanneksi ja osallistui ensimmäisiin arvokisoihinsa sijoittuen Münchenin EM-kilpailuissa kahdenneksitoista. Hän voitti Euroopan talviheittocupin 2003. Pariisin MM-kilpailuissa 2003 hän karsiutui. Vuonna 2004 hän voitti Euroopan talviheittocupin ja Euroopan cupin kakkosliigan kilpailun. Hän karsiutui Ateenan olympialaisissa tuloksellaan 60,05 m ja sijoittui myöhemmin samana vuonna IAAF:n yleisurheilufinaalissa viidenneksi heitettyään 63,28 m. Kanter voitti 2005 Euroopan talviheittocupin tuloksellaan 66,05 m ja Euroopan cupin ykkösliigan tuloksella 68,16 m. Helsingin MM-kilpailuissa 2005 hän voitti MM-hopeaa tuloksella 68,57 m. Loppukaudella hän voitti universiadit ja sijoittui toiseksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa.
Vuonna 2006 Kanter heitti kolmanneksi Euroopan talviheittocupissa sekä ensimmäiseksi Euroopan cupin ykkösliigassa. Hän voitti hopeaa Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 ja sijoittui toiseksi IAAF:n yleisurheilufinaalissa. Maaliskuussa 2007 hän voitti Euroopan talviheittocupin. Kesäkuussa hän voitti Euroopan cupin kakkosliigan. Osakan MM-kilpailuissa 2007 Kanter voitti maailmanmestaruuden 68,94 metriä kantaneella heitollaan. Kauden päätteeksi hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin tuloksella 66,54.
Kanter voitti vuonna 2008 jälleen Euroopan talviheittocupin ja Euroopan cupin kakkosliigan. Hän jatkoi voittoputkeaan samana kesänä Pekingissä, kun hän voitti olympiakultaa tuloksella 68,82 m. IAAF:n yleisurheilufinaalin hän voitti tuloksella 68,38. Vuonna 2009 hän voitti Euroopan talviheittocupin heitettyään 69,70. Hän voitti myös Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen 1. divisioonan kilpailun. Berliinin MM-kilpailuissa 2009 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 66,88 m. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli viides. Hän voitti Euroopan joukkuemestaruuskilpailujen 1. divisioonan kilpailun 2010. Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 66,20 m.
Daegun MM-kilpailuissa 2011 Kanter voitti hopeaa tuloksella 66,95. Hän sai hopeaa myös Helsingin EM-kilpailuissa 2012 tuloksella 66,53. Lontoon olympialaisissa 2012 hän sai pronssia tuloksella 68,03. Hän oli kolmas myös Moskovan MM-kilpailuissa 2013 heitettyään 65,19. Zürichin EM-kisoissa 2014 Kanter oli toinen tuloksella 64,75.[1] Hän voitti kiekonheiton maanosien cupissa 2014. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 hän sijoittui neljänneksi. Amsterdamin EM-kisoissa 2016 Kanter oli kolmas tuloksella 65,27. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 hän sijoittui viidenneksi. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän oli kahdestoista ja Berliinin EM-kilpailuissa 2018 viides.
Kanterin ennätys, 73,38 m, on vielä heinäkuussa 2024 maailman kaikkien aikojen neljänneksi pisin heitto. [2]
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves myönsi Gerd Kanterille Viron Valkoisen Tähden ritarikunnan I luokan kunniamerkin (suurristi) 23.2.2009.[3]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kiekonheitto: 73,38 (2006)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gerd Kanter Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
- Gerd Kanter Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tammilehto, Teemu: Saksalaistähti vei mestaruuden ja vedätti kuvaajia Yle Urheilu. 13.8.2014. Viitattu 14.8.2014.
- ↑ Discus Throw - men - senior - all worldathletics.org. 27.7.2024. Viitattu 27.7.2024.
- ↑ http://sport.postimees.ee/?id=86197
1896: Robert Garrett | 1900: Rudolf Bauer | 1904: Martin Sheridan | 1908: Martin Sheridan (tavallinen) – Martin Sheridan (antiikkinen) | 1912: Armas Taipale (tavallinen) – Armas Taipale (molemmat kädet) | 1920: Elmer Niklander | 1924: Clarence Houser | 1928: Clarence Houser | 1932: John Anderson | 1936: Kenneth Carpenter | 1948: Adolfo Consolini | 1952: Sim Iness | 1956: Al Oerter | 1960: Al Oerter | 1964: Al Oerter | 1968: Al Oerter | 1972: Ludvík Daněk | 1976: Mac Wilkins | 1980: Viktor Raštšupkin | 1984: Rolf Danneberg | 1988: Jürgen Schult | 1992: Romas Ubartas | 1996: Lars Riedel | 2000: Virgilijus Alekna | 2004: Virgilijus Alekna | 2008: Gerd Kanter | 2012: Robert Harting | 2016: Christoph Harting | 2020: Daniel Ståhl | 2024: Rojé Stona |
1983: Imrich Bugár | 1987: Jürgen Schult | 1991: Lars Riedel | 1993: Lars Riedel | 1995: Lars Riedel | 1997: Lars Riedel | 1999: Anthony Washington | 2001: Lars Riedel | 2003: Virgilijus Alekna | 2005: Virgilijus Alekna | 2007: Gerd Kanter | 2009: Robert Harting | 2011: Robert Harting | 2013: Robert Harting | 2015: Piotr Małachowski | 2017: Andrius Gudžius | 2019: Daniel Ståhl | 2022: Kristjan Čeh | 2023: Daniel Ståhl |