Maalin Bergström
Amalia Maria Fredriikka (Maalin) Bergström (o.s. Buchert; 2. elokuuta 1870 Sairala, Kirvu – 2. toukokuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen luonnonparantaja ja Kirvun luonnonparantolan perustaja ja johtaja.[1][2]
Maalin Buchertin vanhemmat olivat saksalaista sukujuurta ollut urkumestari Theodor Buchert ja Mikkelin pitäjästä kotoisin ollut Katharina Molin, ent. Katri Muinonen. Hän kävi kansakoulun ja sen jälkeen Viipurin suomalaisen tyttökoulun. Koulusta päästyään Maalin Buchert toimi aluksi kotiopettajana ja vuonna 1892 hän pääsi postinhoitajan oppiin Antrean postinhoitajana toimineen nimismiehen leski Iida Branderin luokse. Hän oli aluksi postinhoitajan viransijaisena muun muassa Räisälässä ja Muolaassa. Buchert toimi sitten Kivennavan vakinaisena postinhoitajana 1894–1904. Hän piti samalla myös yksityisoppilaita ja teki puhtaaksikirjoitustöitä. Vuonna 1895 hän sairastui vakavasti keuhkotautiin mutta parani sairaudesta oman kertomansa mukaan rukouksen avulla. Hän tuli myös näihin aikoihin tunnetuksi avustaessaan köyhiä perheitä. Vuonna 1904 hän meni naimisiin ruotsalaisen Jaakko Bergströmin kanssa ja joutui eroamaan postin palveluksesta. Heille syntyi 1906 tytär Aili Mirjami.[1]
Maalin Bergström sairastui kohtutulehdukseen ja vatsakatarriin ja etsiessään apua lääkäreiltä hän tutustui Tampereella vuonna 1907 saksalaisen Louis Kuhnen luonnonparannusoppeihin. Hän alkoi hoitaa itseään Kuhnen oppien mukaisesti vesikylvyillä ja kasvisruokavaliolla ja paranikin sairauksistaan. Kun tieto Bergströmin parantajan taidoista levisi hänen luokseen Kirvuun alkoi saapua sairaita, joita majoitettiin Bergströmien naapuritaloissa. Kesällä 1908 Bergströmit muuttivat Kirvun Saarenmaalle. Maalin Bergström haastettiin oikeuteen neljästi laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Hän puolustautui sillä että hän oli määrännyt sairaille ainoastaan vesi-, ilma- ja valohoitoja, kasvisruokavaliota ja kahvin ja alkoholin käytön välttämistä. Pientä maksua neuvoista oli peritty vain varakkaimmilta potilailta. Bergström tuomittiin kuitenkin sakkoihin palkkion ottamisesta.[1]
Maaliskuussa 1910 Bergström perusti yhdessä muiden kirvulaisten kanssa Luonnonparantola Oy:n, joka alkoi rakentaa luonnonparantolaa Kirvun Herajärven rannalle. Parantolarakennukset valmistuivat huhtikuussa 1911 ja ensimmäiset potilaat otettiin vastaan 15. toukokuuta 1911. Parantolan valvovaksi lääkäriksi tuli tohtori Edvard Lybeck, joka tutki parantolaan tulleet potilaat. Maalin Bergström toimi parantolan johtajana, ja hän määräsi potilaiden hoitotoimet Lybeckin diagnoosien perusteella. Syksyllä 1911 Bergström kävi opintomatkalla Saksassa. Hän tutustui matkan aikana muun muassa Rudolf Steineriin ja oli useita viikkoja oppilaana tohtori Peipersin perheessä Münchenissä. Saksan-matkan tuloksena Bergström otti Kirvun luonnonparantolassa käyttöön savikäärehoidot.[1]
Louis Kuhnen oppien mukaan isorokko ja muut tartuntataudit johtuvat elimistöön joutuneiden vieraiden aineiden käymisestä. Myös rokotteet olivat vieraita aineita ja sen vuoksi niitä tuli Kuhnen mukaan välttää. Isorokkoon, hinkuyskään, tulirokkoon, kurkkumätään ja muihin tartuntatauteihin sairastuneita tuli sen sijaan hoitaa kuumilla ja kylmillä vesikylvyillä. Lybeck ja Bergström vastustivat tämän vuoksi rokotuksia, ja Bergströmin opetukset johtivat siihen, että tuberkuloosiin ja erityisesti kurkkumätään kuolleiden määrät moninkertaistuivat Etelä-Karjalassa ja Karjalan kannaksella 1910-luvun alussa samoihin aikoihin kun Kirvun parantola aloitti toimintansa.[3]
Bergström joutui kuitenkin pian ristiriitoihin parantolan lääkärin Lybeckin kanssa. Lybek halusi nostaa potilailta perittäviä maksuja ja hankkia potilaiksi varakkaita pietarilaisia. Bergström olisi puolestaan halunnut hoitaa myös köyhiä potilaita vapaapaikoilla. Ristiriidat johtivat lopulta siihen että Bergströmin palkkaa pienennettiin ja hänen perheeltään otettiin pois heidän pitämänsä parantolan ravintola sekä parantolan yhteydessä olleet asuinhuoneet. Lopulta Lybeck erotti syyskuussa 1916 Maalin Bergströmin.[1]
Erottamisen jälkeen Maalin Bergström aloitti oman vastaanottonsa Kirvun kirkonkylässä yhdessä oppilaansa Kosti Virtasen kanssa. Syksyllä 1918 tohtori Lybeck ei enää kyennyt hoitamaan parantolan lääkärin tehtäviään ja parantolan johto pyysi Maalin Bergströmiä parantolan johtajan sijaiseksi. Bergström asetti ehdoksi paluulleen sen että parantolassa ei enää saanut antaa muita kuin vesi-, savi- ja sähköhoitoja. Uudeksi lääkäriksi tuli professori Lorentz, joka ei kuitenkaan tuntenut Kuhnen menetelmiä ja halusi määrätä tavallisia lääkkeitä parantolan potilaille. Maalin Bergström lähti tämän vuoksi parantolasta keväällä 1919 ja hänen mukanaan lähti myös hoitajia, kylvettäjiä ja osa potilaista. Pohjanmaalta kotoisin ollut Matti Latvalahti osti kuitenkin parantolan ja hän halusi Maalin Bergströmin palaavan takaisin johtamaan parantolaa. Bergströmillä oli kuitenkin edelleen ristiriitoja parantolan lääkäreiden kanssa ja vaikeuksia saada parantolassa noudatettavaksi Kuhnen oppien mukaisen kasvisruokavalion käytön sekä kahvin, tupakan ja alkoholin välttämisen. Vuonna 1922 Bergström jätti sen vuoksi parantolan johtajuuden serkun tyttärelleen ja oppilaalleen Alma Pärnäselle.[1]
Maalin Bergström piti seuraavat kymmenen vuotta omaa yksityistä vastaanottoa. Hän vei keuhkotautia sairastaneen oppilaansa Kosti Virtasen Nizzaan ja Cannesiin ja vuonna 1926 hän vieraili Brasilian suomalaissiirtokunnassa Penedossa. Joulukuussa 1932 Bergström muutti Kirvusta Helsinkiin, jossa ”Helsingin Kirvu” -niminen hoitolaitos oli aloittamassa toimintaansa Aleksanterinkatu 48:ssa. Uusi hoitolaitos alkoi menestyä ja saada potilaita, mutta kalliit hoitomaksut estivät köyhien potilaiden pääsyn hoitoihin, mikä oli vastoin Bergströmin periaatteita.[1]
Kesällä 1934 Maalin Bergström oli etsimässä paikkaa uudelle hoitolaitokselle. Kirvussa ensin hoidettavana ja sitten työssä ollut Wolzenburgin pariskunta Adolf Alfred Wolzenburg (1885–1938) ja hänen vaimonsa Lydia Wolzenburg (1878–1954) olivat suunnitelleet oman parantolan perustamista ja he olivat ostaneet Nummelasta Hiidenveden rannalta Kopun kartanosta rakennuksia, joissa he olivat aloittaneet parantolatoiminnan vuonna 1931. Uusi Luontolan parantola oli kuitenkin joutunut kesällä 1934 talousvaikeuksiin ja tässä vaiheessa perustettiin parantolaa varten uusi osakeyhtiö ja Maalin Bergströmistä tuli Luontolan johtaja. Hän onnistui hankkimaan rahoituksen uusien tilojen rakentamiseksi parantolalle. Uudet parantolarakennukset ja Bergströmin maine luonnonparantajana toivat Luontolan parantolalle runsaasti asiakkaita.[1][4]
Maalin Bergström sairastui vakavasti Luontolassa pääsiäisviikolla huhtikuussa 1936. Hänet vietiin lopulta Helsinkiin Mehiläisen sairaalaan, jossa hänellä todettiin sappirakko- ja haimatulehdus. Hän kuoli sairaalassa toukokuun alussa 1936, ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Inkinen, Hannele: Maalin Bergström – luonnonparantaja ja liikenainen. Naisten Ääni.
- ↑ Maalin Bergström kuollut. Helsingin Sanomat 4.5.1936, s. 2. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
- ↑ Reilut sata vuotta sitten Suomessa levisi rokotevastainen aate – sen hinta oli hirvittävä. Ilta-Sanomat 20.1.2019.
- ↑ Forsius, Arno: Vihdin kirkon hautausmaan esittely. (Arkistoitu – Internet Archive) Oravalan juhlaviikot 19.7.2007 klo 19. (Koillinen alue, osasto 3.)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Räsänen, Hilma: Maalin Bergström: Ihminen ja parantaja. WSOY 1941.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
