Kirvun luonnonparantola
Kirvun luonnonparantola oli vuonna 1911 Karjalan kannakselle Kirvuun perustettu 300 hoitopaikan parantola, joka oli tunnettu myös Suomen ulkopuolella. Parantola sijaitsi Kirvun kirkonkylän lähellä Herajärveä reunustavalla harjanteella ja siellä hoidettiin leiniä, erilaisia hermo-, kuume- ja munuaistauteja sekä ruoansulatushäiriöitä. Hoito perustui saksalaisen lääkärin Louis Kuhnen kehittämään vesiparannusmenetelmään, johon kuuluivat istuma- ja aurinkokylvyt, höyryhoidot, savikääreet, öljykuurit ja kasvisravinto. Kasvisruoan ainekset saatiin parantolan omasta puutarhasta, kasvihuoneista ja mansikkapelloilta, ja parantola osti myös paikallisilta viljelijöiltä kasviksia ja juureksia. Marjojen ja sienten poimijat myivät keräämiään luonnontuotteita parantolaan. Kahvin, alkoholin ja tupakan käyttö oli parantolassa kielletty.
Parantolan perusti entinen postineiti Maalin Bergström, joka oli tutustunut Kuhnen menetelmiin. Hän sai niillä parannettua tyttärensä kurkkumädän ja alkoi hoitaa muitakin sukulaisiaan ja tuttaviaan. Kun hoidot tuottivat tulosta, alkoi kiinnostus levitä muuallekin ja parantolan perustaminen tuli ajankohtaiseksi.
Parantolaan kuului useita rakennuksia. Hallintorakennuksessa oli konttori, vastaanottohuoneisto, johtajan asunto, potilasasuntoja sekä hieronta- ja valokylpyläsalit. Kylpyhuonerakennuksessa oli keskiosassa useita kylpyhuoneita ja päädyissä asuinhuoneita. Kylpyhuonerakennuksen lähellä oli kivirakennusryhmä, jossa sijaitsi koko parantola-alueelle lämmön ja sähkövalon tuottava voimala, pesula, leipomo, korjauspaja ja puusepänverstas.
Parantolassa oli myös ravintolarakennus, yksityishuoneita sisältävä paviljonki, saunarakennus sekä noin puoli tusinaa erillisiä perhemajoja. Koska parantolassa oli kahvinjuonti kielletty, sen läheisyyteen ilmestyi useita pieniä kahviloita, joissa parantolavieraat kävivät juomassa kahvia enemmän tai vähemmän salaa.
Maalin Bergström kävi kahdesti Saksassa opintomatkalla tutustumassa paremmin Kuhnen menetelmiin. Bergström osasi saksaa, sillä hänen isänsä, urkujen rakentaja Theodor Buchert oli alun perin Baltian saksalaisia.
Parantolassa kävi ennen Venäjän vallankumousta paljon venäläisiä ja muita ulkomaisia vieraita. Vuonna 1919 perustettiin parantolaa hoitamaan Kirvun Luonnonparantolaosakeyhtiö, ja parantolan johdossa jatkoi edelleen Maalin Bergström. 1920- ja 1930-luvulla parantolan asiakkaisiin kuului muun muassa juoksija Paavo Nurmi. Parantolan toiminta päättyi talvisodan alettua, mutta vielä jatkosodan aikana sen rakennuksissa toimi kenttäsairaala.
Nykyisin parantolan rakennuksista on säilynyt vain vanha kivirakenteinen lämpökeskus. Muut rakennukset on purettu neuvostoaikana, ja niistä on jäljellä vain perustusten jäännöksiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Räsänen, Hilma: Maalin Bergström: Ihminen ja parantaja. WSOY 1941.
- Kuvia Kirvun luonnonparantolasta.
- Matkailua ja lomanviettoa. (Arkistoitu – Internet Archive) Jääski.
- Kirvu. (Arkistoitu – Internet Archive) WikiKarelia.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luonnonparantola Osakeyhtiön yhtiöesitys Pörssitiedossa.
- Kirvun luonnonparantola. Suomen Kuvalehti 19.8.1922, nro 33, s. 20. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
- Kirvun parantolaa katsomassa ja sen johtajia haastattelemassa. Helsingin Sanomat, Viikkoliite, 9.8.1931, nro 32, s. 3. (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.)
- Ernst Lampén : Kirvu täyttää vuosia. Pikakuvia luonnonparantolasta, Helsingin Sanomat, 18.08.1935, nro 220, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot