M/S Claudia M
M/S Claudia M | |
---|---|
Tyyppi | Rahtilaiva |
Lippuvaltio | Italia |
IMO-numero | 6915881 |
MMSI-numero | [1] 247226500[1] |
Tunnuskirjaimet | ICHZ[1] |
Aiemmat nimet |
1969–1976: Finncarrier 1976–1984: Polaris 1984–1986: Scandinavia 1986–1990: Scandinavian Link 1990–1991: Stena Searider 1991–1992: Searider 1992: Stena Searider 1992–1995: Norse Mersey 1995–2007: Stena Searider 2007– Claudia M |
Omistaja | Ustica Lines |
Aiemmat omistajat |
1969–1976: Merivienti Oy 1976–1984: Finska Ångfartygs Ab (FÅA) 1984–1990: Rederi Ab Nordö (myöh. Rederi Ab Nordö-Link) 1990–1995: Fernwood Inc 1995–1997: Stena Line Treasury Ab 1997–1998: Stena Line Ships BV 1998–2007: Stena Line Scandinavia Ab 2007– Ustica Lines |
Rakennustelakka | Wärtsilä Helsingin Telakka, Suomi |
Rakennusnumero | 390 |
Vesillelasku | 26. maaliskuuta 1969 |
Luovutettu | 15. marraskuuta 1969 |
Tekniset tiedot | |
Pituus | 178,69 m |
Leveys | 24,6 m |
Syväys | 5,5 m |
Bruttovetoisuus (GT) | 21 019 |
Koneisto | 2 × Wärtsilä-Pielstick 14PC2-5V-400 diesel |
Koneteho | 9 936 kW |
Nopeus | 33,34 km/h |
Nopeus | 18 kn |
Hyttejä | 150 |
Lastikapasiteetti | 2 390[2] |
Lähteet | [3] |
M/S Claudia M (IMO 6915881) on italialaisen[4] Ustica Linesin omistama ro-ro-matkustajarahtialus[5]. Alus on rakennettu vuonna 1969 Oy Wärtsilä Ab:n Helsingin telakalla Suomessa. Claudia M on rekisteröity Italian lipun alle.
Claudia M:n sisaraluksia ovat M/S Mermaid II ja M/S Fellow.[3]
Tekniset tiedot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pituutta Claudia M:llä on 178,69 metriä, leveyttä 24,6 metriä ja syväys on 5,5 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) on 21 019 ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) 6 305. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 14 800 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti on 2 390 kaistametriä. Laivan huippunopeus on 18 solmua.[3]
Laivan pääkoneina on kaksi Wärtsilä-Pielstick 14PC2-5V-400 dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittävät 9 936 kilowatin tehon.[3]
Alustyyppi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Claudia M on ro-ro-alus (roll on roll off), eli sen lastaus tapahtuu perästä pyörien päällä ilman nosturia. Ro-ro-alus on kaikkein kilpailukykyisin ratkaisu nopeutta vaativissa ja lyhyissä kuljetuksissa, sillä se on nopea lastata ja purkaa. Rahtitilaan jää aina paljon käyttämätöntä tilaa, minkä vuoksi aluksia ei juuri valtameriliikenteessä käytetä.[6]
Käyttöhistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1969–1989
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]26. maaliskuuta 1969 alus laskettiin vesille ja Alice Wartemann kastoi sen. Nimeksi tuli Finncarrier. 15. marraskuuta 1969 alus luovutettiin Merivienti Oy:n omistukseen, joka rekisteröi aluksen Suomen lipun alle. Kotisatamaksi tuli Helsinki. Luovutuksen jälkeen alus aloitti Finnlinesin liikenteessä reitillä Helsinki–Lyypekki–Kööpenhamina. 16 kesäkuuta 1975 Finska Ångfartygs Ab (FÅA) ilmoitti ostavansa aluksen. Luovutus tapahtui vuonna 1976, jolloin alus sai nimen Polaris. Luovutuksen jälkeen alus siirtyi reitille Helsinki–Kotka–Lyypekki–Kööpenhamina. 19. huhtikuuta 1984 Rederi Ab Nordö osti aluksen ja rekisteröi sen Ruotsin lipun alle nimellä Scandinavia. Kotisatamaksi tuli Malmö. Toukokuussa 1984 alus meni Cityvarvetin telakalle Göteborgiin, jossa alukseen rakennettiin lisää hyttipaikkoja. Telakalta päästyään alus aloitti liikennöinnin reitillä Helsingborg–Malmö–Travemünde. Helmikuussa 1986 Rederi Ab Sea-Link osti aluksen omistajavarustamon ja aluksen siinä samassa. 21. lokakuuta 1986 omistaja vaihtoi nimekseen Rederi Ab Nordö-Link. Joulukuussa 1986 alus meni Wärtsilä Meriteollisuuden telakalle Turkuun, jossa alusta muun muassa pidennettiin. Joulukuussa alus sai myös nimen Scandinavian Link. Huhtikuussa 1987 alus palasi takaisin liikenteeseen reitille Malmö–Travemünde.[3]
1990–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]9. toukokuuta 1990 Fernwood Inc osti Scandinavian Linkin. 17. toukokuuta alus sai nimen Stena Searider. 26. heinäkuuta 1991 alus aikarahdattiin Principal Lines Inc:in liikenteeseen nimellä Searider. 15. tammikuuta 1992 nimeksi tuli jälleen Stena Searider. Huhtikuussa 1992 alus aikarahdattiin Norse Irish Ferriesin Belfastin ja Liverpoolin väliseen liikenteeseen nimellä Norse Mersey. Tammikuussa 1995 Stena Line Treasury Ab osti aluksen ja nimesi sen jälleen Stena Searideriksi. Omistajanvaihdoksen jälkeen alus aloitti liikennöinnin Travemünden ja Göteborgin välillä. 19. huhtikuuta 1997 alus oli viimeistä päivää liikenteessä kyseisellä reitillä. 29. huhtikuuta alankomaalainen Stena Line Ships BV osti aluksen ja rekisteröi sen Yhdistyneen kuningaskunnan lipun alle. Kotisatamaksi tuli maan pääkaupunki Lontoo. Toukokuussa Stena Searider aloitti liikennöinnin Alankomaiden Hoek van Hollandin ja Britannian Harwichin välillä. Vuonna 1998 Stena Line Scandinavia Ab osti aluksen. 8. lokakuuta 2000 alus siirtyi reitille Hoek van Holland–Killingholme. 27. kesäkuuta 2007 Stena Searider saapui Damen Shipyardin telakalle Rotterdamiin, Alankomaihin.[3]
6. marraskuuta 2007 italialainen Ustica Lines osti aluksen ja rekisteröi sen Italian lipun alle nimellä Claudia M. 4. joulukuuta 2007 alus lähti Rotterdamista kohti Italian Napolia. Myöhemmin joulukuussa Claudia M siirrettiin Cantieri del Mediterraneon telakalle Napoliin, koska Gaetan satama oli alukselle liian pieni. Claudia M:n oli tarkoitus käyttää kyseistä satamaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Details for the ship Claudia M Vesseltracker.com. Viitattu 27.4.2008. (englanniksi)
- ↑ M/S Claudia M The ferry site. Viitattu 16.3.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g M/S FINNCARRIER Fakta om Fartyg. Viitattu 27.4.2008. (ruotsiksi)
- ↑ who we are Ustica Lines. Arkistoitu 8.3.2008. Viitattu 16.3.2008. (englanniksi)
- ↑ Heikki Helen: M/V STENA SEARIDER Heikki Helenin laivasivut. Viitattu 16.3.2008.[vanhentunut linkki]
- ↑ Vesiliikenteen kalusto Suomen Kuljetusopas. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 16.3.2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fakta om Fartyg – M/S Finncarrier (ruotsiksi)