Mämmensalmen lossi

Mämmensalmen lossi oli Keiteleen Mämmensalmen ylittävä lossi Valtatiellä 4 Äänekoskella. Lossi aloitti toimintansa vuonna 1904 ja tuli myöhemmin osaksi nelostietä. Talvella liikenne kulki jäätietä pitkin.

Lossi veti liikenteen vaivatta sodanjälkeisinä kalusto- ja bensapulan vuosina mutta autoistumisen ja Keiteleen laivaliikenteen loppumisen myötä tilanne muuttui. Kesällä 1950 lossin ylitti 150 autoa päivässä mutta kesäkuussa 1951 ennätykseksi tuli 264 autoa. Siitä muodostui Keski-Suomen liikenteen pahin pullonkaula – autoilijat joutuivat jonottamaan pahimmillaan kolme tuntia. 273 metriä leveän Mämmensalmen ylittämiseen meni vain muutama minuutti mutta pienen, 12 tonnin kantokykyisen, lossin lastaus vei aikansa. Puutavara-auton kanssa lossiin ei muita autoja mahtunut. Linja-autoilla oli etuajo-oikeus ja niitä kulki noin 15 päivässä. Tilannetta helpotti uuden 20 tonnin lossin saaminen heinäkuussa 1952 vanhan lossin jatkaessä liikennöintiä. Kesällä tehtiin ennätykseksi 315 autoa päivässä. Syksyllä vanha lossi siirrettiin Kinnulan Saarensalmelle ja ruuhkat palasivat mutta aiempaa pienempinä. Lossi meni usein rikki ja katkokset kestivät pahimmillaan 10 tuntia. Pahimpina ruuhka-aikoina jotkut kiersivät Saarijärven tai Sumiaisten kautta.

Salmeen oli suunniteltu kiertotietä jo vuonna 1936 osana nelostiehanketta. Nelotien rakentamisen jatkuttua sodan jälkeen vanhoja suunnitelmia piti joskus muuttaa. Keski-Suomen tie- ja vesirakennuspiiri laati kiertotielle uuden suunnitelman 1940-luvun lopulla ja sen toteuttaminen alkoi vuonna 1950 työttömyystyönä. Työttömyystöinä tehdyillä hankkeilla oli tapana seistä pitkään – Mämmen lossille kävi juuri näin. Tietä tehtiin aluksi tammikuusta toukokuuhun vuonna 1950 kunnes työt keskeytyivät yli kahdeksi vuodeksi ja ne käynnistettiin uudelleen vuoden 1953 alussa mutta keskeyttettiin jälleen kesän alussa. Tietä anottiin toistuvaksi vapaaksi työmaaksi tuloksetta. Tammikuussa 1954 saatiin taas työttömyysvaroja, joiden turvin 200 miestä sai töitä kevääseen asti. Neljäs työvaihe käynnistyi vuoden 1955 alussa ja varat tien valmiiksi tekoon saatiin lokakuussa. Sillan rakentaminen kesti vielä vuoden. Se rakennettiin vesistön yli Ison Kivisaaren kohdalta, jossa salmi oli matalampi kuin lossipaikalla. Liikenne siirtyi uudelle 8 kilometriä pitkälle osuudelle joulukuussa 1956 ja lossi lopetti toimintansa.