Luise Rainer
| Luise Rainer | |
|---|---|
 Luise Rainerin mainoskuva vuodelta 1936 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. tammikuuta 1910 Düsseldorf, Saksa |
| Kuollut | 30. joulukuuta 2014 (104 vuotta) Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Clifford Odets (1937–1940) Robert Knittel (1945–1989) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1926–1997 |
| Merkittävät roolit |
Anna Held (Ziegfeld, naisten kuningas) O-Lan (Hyvä maa) |
| Palkinnot | |
|
Parhaan naispääosan Oscar |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Luise Rainer (12. tammikuuta 1910 Düsseldorf, Saksa – 30. joulukuuta 2014 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta[1]) oli saksalaissyntyinen näyttelijä, joka voitti kahdesti Oscar-palkinnon. Hän aloitti uransa teatterissa Itävallassa ja Saksassa, ja MGM löysi hänet Wienin näyttämöltä. Rainer aloitti Hollywood-uransa 1935 elokuvassa Harha-askel. Hän sai seuraavista elokuvistaan Ziegfeld, naisten kuningas ja Hyvä maa Oscar-palkinnot. Rainerin elokuvaura hiipui tämän jälkeen nopeasti, eikä hän näytellyt 1930-luvun jälkeen enää kuin kahdessa elokuvassa. Hän esiintyi kuitenkin harvakseltaan teatterissa ja televisiossa.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luisa Rainer syntyi Düsseldorfissa 12. tammikuuta 1910; tosin jotkin lähteet väittävät hänen syntyneen Wienissä, missä hän asui osan lapsuudestaan.[2] Hänen vanhempansa olivat varakkaita: isä Heinz Rainer oli saksalais-yhdysvaltalainen liikemies ja äiti Emmy yläluokkaisen saksanjuutalaisen perheen pianistitytär.[3]
Rainer ei kokenut oloaan kotoisaksi porvarillisessa ympäristössä ja haki tukea taiteesta. Hän ryhtyi omien sanojensa mukaan 16-vuotiaana näyttelijäksi, koska tarvitsi tunteillensa jonkin ulospääsytien.[3] Rainerin isä piti perheessään kovaa kuria, eikä hän hyväksynyt tyttärensä pyrkimystä näyttelijänuralle.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran alku teatterissa ja elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rainerin ensimmäinen koe-esiintyminen oli Düsseldorfissa Frank Wedekindin näytelmään Pandoran lipas. Sen jälkeen hän näytteli Wedekindin näytelmässä Kevään herääminen.[3] Pahamaineisen seksuaalisessa näytelmässä hän oli niin vakuuttava, että Max Reinhardt kutsui hänet Wieniin. Reinhardtin seurueessa Rainer näytteli muun muassa Luigi Pirandellon ja William Shakespearen näytelmissä.[1] Pirandellon näytelmässä Kuusi henkilöä etsii tekijää hän oli niin erinomainen, että häntä kutsuttiin sanomalehdissä ”draaman ihmelapseksi”.[3]
Rainer teki vuosien 1930–1933 aikana joitakin saksalaisia elokuvia. Niistä ensimmäinen oli lyhytelokuva Ja, der Himmel über Wien (1930). Sen jälkeen hän esiintyi elokuvissa Naimatoimisto (1932) ja Heut’ kommt’s drauf an (1933).[1] MGM:n kykyjenetsijä löysi Rainerin vuonna 1934 wieniläisestä Amerikkalaisen murhenäytelmän tuotannosta. Rainer solmi välittömästi seitsenvuotisen sopimuksen MGM:n kanssa.[3]
Lyhyt tähdenlento Hollywoodissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rainerin ensimmäinen elokuva Yhdysvalloissa oli vuoden 1935 elokuva Harha-askel.[3] Hän sai roolin, kun Myrna Loy vetäytyi tuotannosta. Louis B. Mayer ei alkuun olisi halunnut antaa osaa Rainerille, joka sai roolin elokuvan pääosanesittäjä William Powellin painostettua Mayeria.[1] Harha-askel teki Rainerista tunnetun, mutta sen jälkeen hän ajautui ensimmäiseen riitaansa MGM:n johtajan Mayerin kanssa. Mayer olisi halunnut lainata hänet 20th Century Foxin elokuvaan Mies, joka räjäytti Monte Carlon pankin. Rainer puhui kuitenkin itselleen pienen roolin Powellin seuraavasta elokuvasta Ziegfeld, naisten kuningas (1936). Rainer näytteli siinä vain lyhyen tunteikkaan puhelinkohtauksen, jonka hän omien sanojensa mukaan kirjoitti itse Jean Cocteaun Ihmisäänen (La voix humaine) pohjalta.[3] Vaikka Rainerin rooli oli lyhyt, hän voitti siitä parhaan naisnäyttelijän Oscar-palkinnon.[1]
Elokuvan Ziegfeld, naisten kuningas menestyksen jälkeen Rainer näytteli elokuvassa Hyvä maa (1937), josta hän voitti toisen Oscarinsa.[4] Rainer esitti elokuvassa sorrettua kiinalaista talonpoikaisnaista.[3] Rainerin toinen Oscar tuli yllätyksenä, sillä Greta Garbo oli ollut suosikkina elokuvasta Kamelianainen. Palkinnon myötä Rainerista tuli ensimmäinen näyttelijä, joka voitti Oscarin perättäisinä vuosina.[4]
Hyvän maan jälkeen MGM ei onnistunut löytämään Rainerille sopivia rooleja. Vuonna 1937 ensi-iltansa saaneet Keisarin nimessä ja Suurkaupungin vallassa eivät menestyneet. Rainer teki seuraavana vuonna kolme elokuvaa. Niistä vain Unohtumatonta valssia voidaan pitää onnistuneena elokuvana. Siinä hän esitti fiktiivisessä kuvauksessa Johann Strauss nuoremman vaimoa. Samana vuonna Rainer näytteli myös elokuvissa Frou-Frou ja Tyttöjä alle 20:n.[1]
Rainer otti elokuvan Tyttöjä alle 20:n jälkeen puolen vuoden virkavapaan, jonka aikana hän yritti korjata avioliittonsa Clifford Odetsin kanssa. Rainerin huhuttiin lopettavan uransa, eikä MGM uusinut enää hänen sopimustaan. Hän näytteli vuonna 1939 lavalla sekä Lontoossa että Broadwayllä. Tämän jälkeen hän yritti paluuta Hollywoodiin, mutta kukaan ei halunnut palkata MGM:n hylkäämää näyttelijää. Lopulta vuonna 1943 Rainer sai roolin Paramount Picturesin elokuvasta Hostages, joka floppasi pahoin. Tämän jälkeen hän jätti elokuvaroolit useiksi vuosikymmeniksi.[1]
Harvat roolit Hollywood-uran jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rainer jättäytyi Hollywood-uransa jälkeen sivuun laajemman yleisön tietoisuudesta. Hän muutti 1945 Sveitsiin ja näytteli joissakin näytelmissä, kuten Maxwell Andersonin Joan of Lorrainessa, Henrik Ibsenin Merenneidossa ja Anton Tšehovin Lokissa.[3]
Rainer muutti 1950-luvun lopulla Britanniaan, missä hän näytteli muutamissa BBC:n televisionäytelmissä. Sen lisäksi hän jatkoi satunnaista teatteriuraansa, näytteli muun muassa Wienissä Theater in der Josefstadtissa ja teki kertojan roolin Arthur Honeggerin oratoriossa Judith.[3] Elokuvauransa ansiosta Rainer sai 1960 tähden Hollywood Walk of Famelle.[5] Vuosina 1981–1983 hän teki kiertueen, jossa hän luki Alfred Tennysonin 900-säkeistä runoa ”Enoch Arden”.[3]
Elokuviin Rainer palasi vuonna 1997, kun hänet suostuteltiin valkokankaalle Károly Makkin Fjodor Dostojevski -sovituksessa The Gambler.[1] Vaikka itse elokuvaan suhtauduttiin penseästi, Rainer sai laajaa ylistystä roolistaan.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rainer oli naimisissa kaksi kertaa, näytelmäkirjailija Clifford Odetsin kanssa 1937−1940 ja kustantaja Robert Knittelin kanssa vuodesta 1945 aina tämän kuolemaan 1989. Rainerin ensimmäinen liitto oli myrskyisä, ja Odetsin turmiollinen vaikutus osaltaan johti Rainerin Hollywood-uran päättymiseen. Knittelin kanssa hän sai Francesca-nimisen tyttären.[1][6] Rainer kuoli 104-vuotiaana keuhkokuumeeseen kotonaan Lontoossa.[6]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva | Rooli | Huom! |
|---|---|---|---|
| 1932 | Sehnsucht 202 | Kitty | |
| Madame hat Besuch | |||
| 1933 | Heut’ kommt’s drauf an | Marita Costa | |
| 1935 | Harha-askel (Escapade) | Leopoldine Dur | |
| 1936 | Ziegfeld, naisten kuningas (The Great Ziegfeld) | Anna Held | Parhaan naispääosan Oscar-palkinto |
| 1937 | Hyvä maa (The Good Earth) | O-Lan | Parhaan naispääosan Oscar-palkinto |
| Keisarin nimessä (The Emperor's Candlesticks) | kreivitär Olga Mironova | ||
| Suurkaupungin vallassa (Big City) | Anna Benton | ||
| 1938 | Frou Frou (The Toy Wife) | Gilberte ”Frou Frou” Brigard | |
| Unohtumaton valssi (The Great Waltz) | Poldi Vogelhuber | ||
| Tyttöjä alle 20:n (Dramatic School) | Louise Mauban | ||
| 1943 | Hostages | Milada Pressinger | |
| 1997 | The Gambler | isoäiti |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Luise Rainer – obituary Telegraph. 30.12.2014. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Luise Rainer Encyclopædia Britannica. 2014. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Bergan, Donald: Luise Rainer obituary The Guardian. 30.12.2014. Guardian News and Media Limited. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)</
- ↑ a b McFadden, Robert D.: Luise Rainer Dies at 104; Won Best Actress Oscars for Two Years Running NYTimes.com. 30.12.2014. The New York Times Company. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Luise Rainer Hollywood Chamber of Commerce. Viitattu 12.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Luise Rainer, Hollywood golden era Oscar winner, dies aged 104 BBC News. 30.12.2014. BBC. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luise Rainer Wikimedia Commonsissa
- Luise Rainer Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Luise Rainer NNDB:ssä
- Luise Rainerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa (Arkistoitu – Internet Archive)
